tiistai 29. kesäkuuta 2021

SunRun ja Pudasjärven juhannuskisat

14.-20.6.2021

Maanantai
ap: 9 km
ip: 13 km

Tiistai
ap: 7 km
ip: 3 km + 5km (3.40/km) + 10x200m (32-31s) pal.90s + 2 km

Keskiviikko
ip: 20 km

Torstai
ap: 10 km 3.50/km + 1km
ip: 8 km

Perjantai
ap: 11 km
ip: 12 km

Lauantai
ap: 7 km
ip: 11 km

Sunnuntai
ap: 3 km + 5x1km (3.21-3.16) pal.30s + 4x400m (1.16-1.09) + 2 km
ip: 7 km

Viikko: 145 km

21.-27.6.2021

Maanantai
Lepo

Tiistai
ap: 7 km
ip: 6 km (1km 3.08) + 5x100m

Keskiviikko
ap: 6 km

Torstai
ap: 5 km + 3x100m
ip: 5 km + Pohjantähti Games Pudasjärvi 3000m 9.13,67 4. + 4 km

Perjantai
ip: 20 km

Lauantai
ap: 10 km
ip: 12 km

Sunnuntai
ap: 10 km
ip: 2 km + 10km 3.33/km + 3 km

Viikko: 104 km

SunRun

Ensimmäisellä viikolla jatkoin oikeastaan siitä mihin viimeksi jäin. Kyseessä oli ns. toinen kova viikko, joka oli kuitenkin melkoisen poikkeava normaaliin verrattuna. Alkuviikko meni valmentajan suunnitteleman ohjelman mukaan. Juoksin tiistaina vähän reipasta, jonka päälle nopeusharjoituksena 10x200m. Kulku oli ihan kelvollista. Keskiviikkona perus puolipitkä kakskymppinen, jota seurasi seuraavana aamuna reipasta kymppi ennen leirin alkua.

Viime talvena yrityksemme (Rovaniemi Running Tours) sai mielenkiintoisen tarjouksen Karhulta. Karhu ja ruotsalainen YMR-Track Club olivat lanseeraamassa uutta yhteistä mallistoa, joka pohjautui 1980-luvulla juostuun SunRun-maantiekilpailuun. Karhu oli 80-luvulla yksi kisan sponsoreista ja amerikkalaiset Karhun työntekijät olivat löytäneet vanhan julisteen tapahtumasta, mikä taas innosti merkkiä julkaisemaan uuden SunRun-malliston. YMR tuli mielellään mukaan projektiin, koska myös ruotsalaisilla oli 80-luvulla suuri rooli kilpailun järjestämisessä. Itse kisa juostiin vuosina 1981-1987 Ruotsin puolelta Matarengista Suomen puolelle Aavasaksan leirintäalueelle.

Yrityksemme rooli projektissa oli ensinnäkin selvittää Karhulle kaikki mahdollinen tieto 80-luvun kisasta. Tässä asiassa meitä auttoi suuresti Pentti Keskipoikela ja Lapin Kansan arkistot. Haastattelimme myös muutamaa kisoissa juossutta henkilöä. Lehtijuttujen ja haastatteluiden avulla saimme rakennettua aika hyvän kuvan kisasta. Oli kyllä kohtalaisen absurdia selittää lappilaisen maantiekisan vaiheita videopuhelun välityksellä Bostoniin.

Karhu päätti järjestää lopulta "training campin" Rovaniemellä SunRunin hengessä, joka huipentuisi alkuperäisen SunRunin rekonstruktioon. Samana viikonloppuna Karhu ja YMR-Track Club julkaisivat malliston myyntiin. Pohjatyönä kartoitimme mahdolliset kuvauspaikat Rovaniemen lähiseuduilta ja autoimme käytännönjärjestelyihin liittyvissä kysymyksissä. Leiri alkoi omalta osaltani torstaina, jolloin kävimme Karhun porukan kanssa katsastamassa mahdollisia kuvauspaikkoja. Illalla kävimme vielä esittäytymässä vielä itse leirissä, joka sijaitsi parikymmentä kilometriä Rovaniemeltä pohjoiseen. Osallistujia valui pikkuhiljaa paikalle illan aikana. Karhun porukka oli hyvin kansainvälistä. Juoksijoita saapui mm. Hollannista, Belgiasta, Ranskasta ja Yhdysvalloista. YMR:n porukka koostui ruotsalaisista, ykköstähtenä Ruotsin maratonin ennätysmies Mustafa "Musse" Mohamed. Porukka oli iloista ja intoa täynnä. Monelle tämä leiri oli ensimmäinen matka korona-aikana.


Perjantaina aloitimme kuvaukset Ounasvaaralla kevyellä aamulenkillä. Olimme suunnitelleet erilaisia "looppeja", jolloin juoksijoiden ei tarvinnut hinkata edestakaisin vaan juoksu olisi mahdollisimman sujuvaa ilman suurempia pysähdyksiä. Sää ei perjantaina hellinyt. Vesisade ja sumu olivat läsnä koko päivän. Toisaalta tulipahan hieman erilaisia kuvia, vaikka aika kaukana SUNrunista oltiin. Illalla teimme hieman pidemmän lenkin Tapionkylän vaaramaisemissa. Videokuvaaja Teemu Lautamies ja ruotsalainen valokuvaaja Erik Ögnelooh saivat komeaa kuvaa varsinkin iltalenkiltä. Vauhdit olivat suhteellisen leppoisia, mutta loppua kohti kiihdyttelimme Krijn Van Koolwijkin (8.17 esteet v.2005) kanssa hieman reippaampaa.

Lauantai valkeni kirkkaassa auringonpaisteessa ja viimein kelit olivat hyvät. Aamupäivän lenkki juostiin kaupungin rannoilla, jonka jälkeen jatkoimme kuvauksia leirissä. Leiristä on tulossa myös dokumentti, joten siihen liittyen kuvattiin myös paljon muutakin kuin juoksua. Illalla juoksimme Kuninkaanlaavulle pienellä kiertoreitillä. Maisemat olivat hienot ja aurinko paistoi komeasti illallakin. Lenkin jälkeen leirissä syötiin, saunottiin ja uitiin. Perinteisiä suomalaisia juttuja, mutta ulkomaalaisille eksoottista.

Tapionkylä

Sunnuntai oli leirin viimeinen päivä. Aamulla Musse halusi juosta kovemman harjoituksen, joten tarjouduin mukaan oppaaksi ja treeniseuraksi. Onneksi Mussella oli ohjelmassa vk-treeni, koska muuten kyyti olisi voinut olla vieläkin kylmempi. Treenipaikaksi valikoitui lopulta Kirkkolampi, joka on siis noin reilun kilometrin mittainen puistomainen hiekkatie Rovaniemen keskustassa. Treeninä Musse juoksi 10x1km vk:ta lyhyellä 30s palautuksella. Alkuvauhti oli n. 3.20/km, mutta melko nopeasti vauhti kiihtyi. Pysyin mukana viisi vetoa, jonka jälkeen totesin järkeväksi ratkaisuksi lopettaa tonnit ja siirtyä lyhyempiin vetoihin. Tässä vaiheessa Musse kysyi voisinko vetää loput vedot, mikä sopi oikein hyvin. Vedin siis lopuista vedoista ensimmäisen 400m, jonka jälkeen hölkkäsin takaisin lähtöpaikalle. Viimeisissä vedoissa vauhti oli jo alle 3.00/km. Musse veti kaikki kymmenen vetoa helposti. Loppuverkassa kyselin hieman Mussen maratonharjoittelusta. Tärkeimpänä kulmakivenä Musse nosti pitkät lenkit.


Sunnuntaina lounaan jälkeen ajelimme Ylitornion Aavasaksan jylhiin maisemiin, jossa juoksimme viimeisen lenkin. Juoksimme SunRun-reitin ns. väärinpäin eli aloitimme Aavasaksan päältä ja juoksimme Suomen ja Ruotsin rajalle. Rajamiehet olivat erittäin asiallisia ja ystävällisiä ja antoivat meidän juosta ja kuvata rajasillalla. Ruotsin puolen osuus kisareitistä jäi juoksematta, mutta rajan ylitys juosten taisi olla kuitenkin se tärkein juttu. Lenkki ja kuvaukset loppuivat takaisin Suomen puolelle, jonka jälkeen oli vuorossa loppupuheenvuorojen aika. Molemmat merkit olivat erittäin tyytyväisiä projektiin. Omasta puolesta oli todella mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja osallistua kuvauksiin. Oli myös mielenkiintoista nähdä urheilumerkkien toimintaa näin kulissien takana. Vaikka kamppailu urheiluvälinemaailmassa on ankaraa niin ainakin tämä leiri osoitti, että se voi olla myös hauskaa.

 

Ratakauden avaus

Määrällisesti viikko jäi hieman vajaaksi, koska sunnuntain pitkä lenkki jäi juoksematta. Toisaalta reipasta ja lyhyempää vetoa tuli juostua ihan kohtalaisesti. Kahden viikon kovempi jakso sai siis päätöksen, joten seuraava viikko oli kevyt. Pidin maanantaina lepopäivän ja aloin pohtimaan starttaamista myöhemmin loppuviikosta. Treenit olivat sujuneet ihan hyvin ja keuhkojen kanssa ei ollut mitään ongelmia, joten mikä ettei? Päädyin lopulta Pudasjärven kolmoselle torstaina, koska ennakkoon siellä oli parempi kisa kuin seuraavana päivänä Posiolla. Edellisestä ratakolmosesta ulkoradoilla oli vierähtänyt 7 vuotta.

Ennakkoon minulla ei ollut juuri mitään odotuksia. Jännitin eniten keuhkojen toimivuutta, koska keli oli kohtuullisen lämmin. Yleensä kuumalla kelillä hengitysvaikeudet ovat korostuneet. Verkat sujuivat Juhon kanssa ihan hyvin ja aukkarit olivat pelottavan hyviä. Startissa nappasin paikan hiihtäjä Niko Koskelan peesistä, joka lähti räväkästi liikkeelle. Kärki meni muutaman sekunnin edellä. 700 metrin kohdalla huomasin kuitenkin vauhdin tippuvan, joten ohitin Nikon takasuoralla. Ensimmäinen tonni oli noin 3.03 ja juoksu toimi hienosti. Olin kuitenkin jäänyt kärkikolmikosta liikaa, joten jouduin juoksemaan loppumatkan yksin. 2000m väliaika oli 6.08, joten toiseen tonniin tuhrasin aikaa 3.05. Myös kolmas tonni tuli samaa 3.05/km vauhtia, joten loppuaika oli 9.13. Kärki juoksi hieman alle 8.50 ja treenikaveri Juhokin juoksi ensimmäistä kertaa urallaan alle 9 minuutin. Kakkukahveja en kuitenkaan illalla joutunut tarjoamaan, koska Juholla jäi minun ennätys rikkomatta. Varaa jäi minun hyväkseni useita sadasosia. 

Omasta juoksusta jäi hieman ristiriitaiset tunteet. Olin erittäin onnellinen, että hengitys pelasi normaalisti. Itse juoksuun en kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen. Hieman jäi sellainen olo, että olisin voinut juosta kovempaa. Omalla vedolla oli vaikeaa saada kropasta kaikkea irti, mikä näkyi viimeisellä kierroksella. Lopussa oli hieman liikaa voimia jäljellä. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Nyt vedetään taas pari viikkoa kovaa treeniä, jonka jälkeen kevyellä viikolla uuden ratakisan kimppuun. Matkana on 10 000m ja paikkakuntana Forssa. Toivottavasti paikalle löytää muitakin juoksijoita kun RDS.n miehet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti