Tiistai
Keskiviikko
Torstai
Perjantai
Lauantai
Sunnuntai
ip: 24 km 4.17/km
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai
Perjantai
Lauantai
Sunnuntai
Viikko: 94 km
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai
Perjantai
Lauantai
Sunnuntai
Lepo
Viikko: 78 km
Viimeisten viikkojen harjoittelu sujui suunnitelmien mukaan ja pystyin tekemään kaikki harjoitukset, vaikka kauhunhetkiäkin tuli koettua. Viimeistä kolmen viikon jaksoa leimasi muutenkin melkoinen epävarmuuden leima, koska pahentunut koronatilanne mietitytti päivä päivältä enemmän. Juostaisiinko Vantaalla ollenkaan? Mitä jos ei juosta?
Harjoitusjakso oli määrällisesti kevyt, koska aikaisempina vuosina on todettu, että ei kannata liikoja ahnehtia määrän suhteen maratonien läheisyyden vuoksi. Tavoitteena oli vetää tuoreilla jaloilla kaikki kovemmat harjoitukset välittämättä niinkään välipäivistä. Homma toimi hyvin ja juoksin kahdella viikolla tonneja rennosti vuoden parhaalla kululla. Lisäksi onnistuneita kovavauhtisia treenejä olivat Kittilästä Leville juostu vajaa parikymppinen 3.35/km keskivauhdilla ja kympin kiihtyvä (35.31) viikko ennen Vantaata.
Jännitystä odotukseen lisäsi perheessä käväissyt flunssa, jota en kuitenkaan saanut. Pahimmat epätoivon hetket koin kuitenkin noin viikkoa ennen maratonia. Heräsin yöllä tyttöni itkuun ja kävin hakemassa hänet syliini toisesta huoneesta. Palatessani tyttö sylissä kompastuin pimeässä potkulautaan ja menetin tasapainoni. Paiskauduin melkoisella vauhdilla kohti muovista leikkikeittiötä, mutta sain onneksi pelastettua tytön iskulta kääntämällä itseni kyljelleen ilmassa. Rämähdin kyynärpää ja olkapää edellä muovikeittiön päälle, jolloin löin polveni ja käteni. Tyttö ei edes herännyt, mutta itse olin täysin solmussa lelujen seassa. Olin melko varma, että juoksut oli tältä syksyltä tässä. Kyynärpää aukesi pahannäköisesti ja verta tuli paljon. Myös olkapää tuntui todella kipeältä ja epäilin luiden murtuneen. Mukana oli kuitenkin onnea ja selvisin säikähdyksellä. Pintahaavat ja mustelmat eivät haitanneet isommin valmistautumista. Liikeradat olivat/ovat edelleen melko jäykkiä, mutta maratoniin tapaturma ei vaikuttanut ensimmäistä päivää lukuunottamatta millään tavalla. Muistakaa siivota lelut!
Perjantaina lensin jo päivällä Helsinkiin. Majapaikkani vaihtui vielä viime hetkellä sairastapauksen vuoksi, mutta korvaava hotellimajoitus kisakeskuksen vieressä ajoi asiansa. Kävin vielä juoksemassa lyhyen lenkin ja illalla syömässä veljeni kanssa. Veli hoiteli mallikkasti juottotehtävät. Iso kiitos siitä!
Kisapäivä valkeni kirkkaana ja edellisen illan sateet ja kovimmat tuulet olivat poissa. Olotila oli levännyt ja oli jälleen kerran helpottavaa herätä kisapäivään terveenä. Söin aamupalan huoneessani, koska hotellin aamupalaa ei ollutkaan tarjolla luvattuun aikaan. Onneksi olin varautunut, joten asiasta ei koitunut harmia minulle. Kävin hyvin lyhyen hölkkälämmittelyn ennen starttia ja totesin jalkojen olevan hyvässä vireessä. Ennen starttia tapasin muutaman tutun juoksijan ja vaihdoin kuulumiset. SP Fincken kanssa suunnitelmat kisan suhteen kuulostivat olevan samanlaiset, joten päätin lähteä samaan porukkaan. Ensimmäinen vitonen meni 18.09 ja olimme jääneet edellä olevasta porukasta noin 15 sekuntia. Porukassa juoksivat lisäkseni Fincke, Ronkainen ja Salo(?). Sijoitus tässä vaiheessa n. 20. Ensimmäinen kierros sujui samalla rytmillä ja väliaika 38.09. Juuri sopivaa vauhtia. Juoksu oli helppoa ja olin erittäin tyytyväinen miten juoksu eteni.
Kuva: Petteri Jokela |
Kuva: Petteri Jokela |
Kuva: Petteri Jokela |
Kuva: Juha Savela |
Ensimmäinen sijoitusparannus tapahtui n. 12km kohdalla. Saimme ensimmäisen liian kovaa aloittaneen juoksijan kiinni. Etäisyys edellä olevaan porukkaan pysyi kuitenkin samana. Edellä olevassa ryhmässä juoksivat Kilpelä, Taini, Thomas ja Hyttinen. Edellä oleva porukka alkoi toisen kierroksen lopulla rakoilla ja saavutin Kilpelän juuri ennen toisen kierroksen täyttymistä. Toinen kierros meni miltei identtistä vauhtia ensimmäisen kanssa (38.06) eli puolikkaan väliaika oli 1:16:15. Seuraava kohde oli Taini, jonka sain kiinni muutaman kilometrin päästä. Thomas ja Hyttinen juoksivat 20 sekunnin päässä edellä, mutta heidän vauhtinsa oli sama kuin minulla. Etäisyyttä oli vaikeampi kuroa kiinni. Tässä vaiheessa huomasin juoksevani yksin. Olin kuitenkin luottavainen, koska vauhti pysyi edelleen tasaisena ja voimia riitti. 25 km jälkeen tein kuitenkin ehkä pienen virheen ja lähdin liian aggressiivisesti ajamaan Hyttistä ja Thomasia kiinni. Otin seuraavan viiden kilometrin matkalla kiinni heitä 15 sekuntia. Jälkeenpäin mietittynä tässä vaiheessa olisi ehkä pitänyt malttaa vielä hetki.
"Takaa-ajaja" Kuva: Petteri Jokela |
"Katkeamispiste" Kuva: Petteri Jokela |
"Viimeiset metrit" Kuva: SP Fincke |
Sijoitus maalissa oli hämärän peitossa, mutta pian kuulin olleeni kymmenes. Mielessäni olin ennen kilpaa miettinyt nappijuoksulla kymppisakkiin sijoittumista, joten olen erittäin tyytyväinen sijoitukseeni. Tänä vuonna taso oli erinomainen. Jaakko Niemisen voittoaika (2:19:49) oli paras suomalaisen juoksema aika SM-maratonilla sitten 90-luvun ja muutenkin nähtiin useita ennätyksiä. Oma aikani oli uusi ennätykseni 2:34:04. Samalla sijoitukseni oli myös paras henkilökohtaisilla matkoilla yleisen sarjan SM-kisoissa. Tämän vuoden tasosta kertoo hyvin se, että olisin sijoittunut viime vuonna samalla ajalla pronssille. Entinen ennätykseni parani parani 14 sekuntia. Olisihan se ollut mukava parantaa ennätystä hieman enemmän, mutta eipä tuossa juoksussa paljoa olisi voinut toisin tehdä. Kunnon mukainen suoritus ja ennätys on aina ennätys.
38.06