Maanantai
Lepo
Tiistai
ip: 10 km
Keskiviikko
ip: 2 km + 5 km 3.33/km + 3 km
Torstai
ip: 8 km
Perjantai
ip: 4 km + 3x100m
Lauantai
Kiiminkimaraton 2.38.24 2.
Sunnuntai
ip: 6 km
Viikko: 83 km
Maanantaina tiedotettiin kiristyvistä rajoituksista tapahtumien suhteen, joten päätin vaihtaa viikonlopun matkan puolikkaalta täydelle. Hyvin nopeasti virhe korjattiin, mutta jäin miettimään maratonin juoksemista lauantaina. Treenit olivat sujuneet mallikkasti ja sääennuste oli hyvä lauantaille. Miksi en juoksisi? Tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti, joten päätin saada edes yhden virallisen maratonin juostua tälle kaudelle.
Kevensin ihan reilusti ja maraviikko meni tuttujen rutiinien merkeissä. Perjantaina ajelin mökille, josta oli lyhyt tunnin ajomatka lauantai-aamuna kisapaikalle Jääliin. Keli oli perillä aurinkoinen ja jopa yllättävän lämmin. Alkumatkasta aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, mutta onneksi kisan edetessä alkoi pilvistyä.
Alustavissa suunnitelmissa oli lähteä maltillisesti liikkeelle ja juosta noin 1.16 puolikas. Tavoitteena oli juosta tasainen kisa ja hilata ennätystä hieman paremmaksi. Toisin kuitenkin kävi. Juoksussa oli mukana myös Tuomas Aho, joka lähti melko reippaasti liikkeelle. Juoksin alussa muutaman metrin perässä, mutta ensimmäisten kilometrien jälkeen (3.33-3.35) päätin liittyä mukaan. Vauhti kiihtyi ensimmäisen kympin aikana välillä alle 3.30/km. Ensimmäinen kymppi meni alle 35.20 eli reilusti ajateltua kovempaa. Aho jatkoi samalla rytmillä, mutta minä päätin rauhoittaa hieman juoksua. Kympistä kahteenkymppiin pudotin vauhtia pari sekkaa/kilometri. Puolikkaan väliaika huudettiin 1.15.06, joten olin tässä vaiheessa erinomaisessa vauhdissa. 25-27 kilometriin jaksoin pitää vauhdin kohtalaisena, mutta tämän jälkeen katkesi selkäranka ja vauhti tippui rajusti. Kilpajuoksuksi luokiteltava eteneminen loppui viimeistään kolmanteen kierrokseen ja viimeinen kymppi meni ihan hölkäksi. Aika painui yli 2.38, mutta eipä sillä nyt ollut enää mitään väliä. Halusin vain juosta maaliin ja saada tuloksen maratonilta myös vuodelta 2020.
Eipä tässä nyt mitään seliteltävää ole. En ollut 2.30 kunnossa ja siksi ylivauhtinen alku kostautui perinteisellä tavalla. Maratonilla ei kärsi olla ahne. Pitäisi vaan pysyä omissa suunnitelmissa välittämättä muista. Nooh, tulipa kokeiltua ensimmäistä kertaa tällainen ex-tempore maratonikin. Hyvää treeniä fyysisesti, mutta myös taktisesti. Jospa sitä nyt taas jotain oppi.
Jostain syystä nämä syksyn ensimmäiset maratonit ovat olleet todella huonoja minulle vuosien saatossa. 2017 epäonnistuin täydellisesti SM-maratonilla Jyväskylässä (2.44). Kuusi viikkoa myöhemmin juoksin ennätykseni Frankfurtissa (2.34). 2018 juoksin Berliinissä huonon juoksun (2.40) ja kuusi viikkoa myöhemmin jälleen kerran Frankfurtissa paremmin (2.35). Nyt Vantaalle on kuusi viikkoa ja aikomuksena olisi uusia sama temppu. Näin ollen lähden luottavaisin mielin viimeiselle kuudelle viikolle. Vantaalla kulkee!