Lepo
Tiistai
ip: 8 km
Keskiviikko
Lepo
Torstai
ip: 5 km
Perjantai
ip: 3 km + 3 km 3.33/km + 2 km
Lauantai
ap: 4 km
ip: 5 km (4x100m)
Sunnuntai
Chicago Marathon 2019 2:37:29 229.
Yhteensä: 72 km
Maanantai
Lepo
Tiistai
Lepo
Keskiviikko
Lepo
Torstai
Lepo
Perjantai
ip: 9 km
Lauantai
ip: 9 km
Sunnuntai
ip: 14 km
Yhteensä: 32 km
Chicagon maraton tuli lopulta juostua, mutta tuloksellisesti käteen ei jäänyt juuri mitään. Olin koko maratonviikon flunssassa, mikä heikensi valmistautumista ja lopulta itse suoritusta. Ensimmäisen lenkin kävin tiistaina, mikä tuntui ihan hyvältä. Seuraavana päivänä flunssa otti kuitenkin takapakkia ja olotila oli huonompi. Tässä vaiheessa mietin kisan väliin jättämistä, mutta seuraavat päivät alkoivat näyttää merkkejä toipumisesta. Matkustuksen jälkeen kävin pienellä hölkällä ja tuntuma oli ihan ok. Seuraavana päivänä juoksin keuhkoja auki pätkällä maravauhtista, mutta tuntuma kovempaa juoksuun oli melko hukassa. Päätimme valmentajan juosta vielä muutaman lyhyen lenkin ennen starttia, jotta jalat aukeaisivat sunnuntaita varten. Tuntuma parani, mutta olotila ei ollut täysin normaali. Päätin kuitenkin startata, koska mitään suurempaa ongelmaa juostessa ei ilmennyt.
Startti tapahtui klo 7.30 paikallista aikaa, mutta mitään suurempaa ongelmaa herätä ei ollut. Heräsin muutenkin joka aamu 04-05 välillä, joten startissa olin virkeä. Muutenkaan en kokenut mitään ongelmia aikaeron takia. Enemmän ongelmia oli palatessa takaisin Suomeen. Lähdin melko aikaisin (05.30) hotellilta starttialueelle, koska minulla ei ollut hajuakaan starttialueen ruuhkista. Kävelin pari kilsaa meksikolaisen Josen kanssa, jonka tavoitteena oli juosta 2.42. Alueelle saavuttuamme kuljimme turvatarkastuksen läpi, jossa jokainen sisäänmenijä skannattiin ja tutkittiin. Perusteellisesta tutkimisesta huolimatta jonot vetivät hyvin. Olin oman karsinan edessä jo hieman kuuden jälkeen, joten aikaa oli reilusti. A-Blockissa oli vielä hyvin tilaa, joten otin rauhallisesti. Sisälle menin 45 minuuttia ennen starttia ja pääsin eturiviin. Porukkaa alkoi 30 minuuttia ennen valumaan melko paljon, joten ajoitukseni oli hyvä. Startti tapahtui sujuvasti ja matkaan lähdettiin melko vauhdikkaasti. GPS näytti melkein kokoajan ihmeellisiä lukemia, joten siihen ei juurikaan voinut koko kisan aikana luottaa. Tämä taisi johtua pilvenpiirtäjistä, jotka blokkasivat signaaleja aika hyvin.
Alkuun minulla ei ollut hajuakaan vauhdista, mutta tuntemuksieni mukaan menin aika reipasta vauhtia. Ensimmäinen vitosen väliaika napsahti 17.51 eli kohtalaisen kovaa vauhtia. Olin suunnitellut juoksevani alussa 17.55-18.00 vitosia, koska minulla ei ollut tietoa miten flunssa vaikuttaisi juoksuun. Jatkoin melko samalla vauhdilla seuraavan vitosen (17.50) ja tuntuma oli melko samanlainen. Ei mitenkään ylirentoa, mutta vauhti pysyi hyvänä. Seuraavat vitoset 18.06 ja 17.52. Tuntuma edelleen samanlainen. Ei isompia ongelmia, mutta edelleen juoksu tuntui vähän työstöltä. Puolikkaan väliaika oli erinomainen 1:15:32. Olin reilusti ennätysvauhdissa, mutta silti epävarmuus kalvoi mieltä.
25 km kohdalla olin kuluttanut aikaa edelliselle vitoselle 18.08, joten vauhti oli hieman tippunut. 30 km kohdalla vitoseen meni 18.22. Vauhti tippui ja olotila huononi merkittävästi. Seuraavaan vitoseen meni jo 18.59. Olin edelleen ennätysjuoksuani edellä, mutta olotila oli aika karmea. Juoksu meni hölkäksi ja ensimmäistä kertaa maratonilla meinasin kaatua jalkoihini. Askeleet tökkäsivät pari kertaa pahasti ja sitä hieman säikähdin. Porukkaa lappasi jälleen kerran oikealta ja vasemmalta ohi. Olin jo unohtanut maratonin synkän puolen. Vetää kyllä nöyräksi juosta pk-vauhdilla loppuun ns. täysillä. Maalissa olin väsynyt, mutta siinä mielessä onnellinen, että pääsin edes maaliin. Aika oli 2:37:29, mikä hieman jopa yllätti. Lopun hölkällä odotin reilusti huonompaa aikaa, mutta alun kova vauhti pelasti aikaa hieman. Toimitsijat maalissa yrittivät ohjata minua useaan kertaan ensiavun puolelle, mutta kieltäydyin. En tiennyt kuinka kauan siellä olisi pitänyt viettää aikaa. Toivuin kuitenkin melko nopeasti kävelykuntoon, mutta olin koko päivän todella väsynyt. Pientä jälkitautia tuli yskän muodossa, joka vaivasi kisan jälkeen muutaman päivän.
Kokemuksena Chicago oli hieno. Ympäristö oli melko erilainen mihin olen tottunut, mutta järjestelyt olivat huippuluokkaa. Expo oli hyvin rakennettu ja pääsy sinne ilmaisilla busseilla oli vaivatonta. Myös startti/maalialue oli selkeä ja bajamajoja oli riittävästi. Reitille annan myös kehuni, koska muistan koko matkalta vain kaksi pientä nyppylää. Ainoa miinus oli tuuli, joka oli paikoin todella kova. Toisaalta puhalsi se välillä takaakin. Ihmettelen silti juoksussa syntynyttä naisten ME:tä.
Juoksusta jäi hirvittävän ristiriitaiset fiilikset. Olen tyytyväinen, että pääsin ylipäätään juoksemaan ja vieläpä maaliin saakka, mutta en voi olla pohtimatta mihin olisin päässyt ilman sairastelua. Jossittelu on turhaa, mutta kyllähän lopputulos harmittaa hyvin sujuneen syksyn jälkeen. Harvoin on näin pettynyt kauden jälkeen, jonka tuloksena syntyi puoli- ja täysmaratonin ennätykset. Yritin etsiä vielä maratonia loppuvuodelle, mutta hyviä vaihtoehtoja on todella vähän tarjolla. Samalla takki alkaa olla aika tyhjä pitkän kauden jälkeen, joten parempi suunnata katse jo uuteen harjoituskauteen. Ainakin motivaatiota löytyy enemmän kuin vuosiin, koska nyt jäi niin paljon hampaankoloon tämän vuoden lopusta!