torstai 2. toukokuuta 2019

Hamburg Marathon 2019

Hamburg Marathon 2019: Viimeiset 600 metriä edessä.

Maanantai
Lepo

Tiistai
ap: 6 km
ip: 9 km

Keskiviikko
ap: 2 km + 5 km 3.35/km + 3 km
ip: 6 km

Torstai
ip: 9 km

Perjantai
Lepo

Lauantai
ip: 5 km (1 km reipasta) + 3x20s

Sunnuntai
ap: Hamburg Marathon 2:33:57 74.

Yhteensä: 87 km

Viimeinen viikko ennen sunnuntain maratonia sujui tuttuun tyyliin. Vähäiset juoksut kulkivat hyvin ja koko viikon oli odottava fiilis. Ainoa epävarmuutta aiheuttava tekijä oli perheeseen sopivasti maraviikolla iskenyt flunssa. Pelkäsin flunssaa viimeiseen aamuun saakka, mutta onneksi pysyin terveenä. Luulin jo sairastuneeni lauantaina kun aloin pärskimään kävellessäni expoon. Oireet johtuivat kuitenkin siitepölystä, jota tuntui olevan melko paljon ilmassa. En kuitenkaan stressanut asiasta, koska tiesin vesisateiden auttavan asiaa. Oli minun onni, että Hampurissa satoi lauantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Ilman sadetta tulokseni olisi saattanut olla jotain aivan muuta.

Starttiin saavuin hyvissä ajoin ja hölkkäilin viereisellä kujalla vähän lämpöjä päälle. A-blockissa oli melko tyhjää vielä 30 min. ennen starttia, joten en pitänyt kiirettä. Pidin vaatteet päällä mahdollisimman pitkään, koska vesisade ja 8 asteen lämpötila tuntui viileältä. Noin vartti ennen starttia menin karsinaan uhrausvaatteet päällä. Karsinassa tapasin myös Vaajakosken Kuohun Antti Hyttisen, jonka kanssa ehdin vaihtaa muutaman sanan ennen starttia. Tavoitteemme juoksun suhteen kuulostivat hyvin samanlaisilta. Meillä molemmilla oli tavoitteena rauhallinen alku ja tuloksena oma ennätys. Lopulta juoksimme ensimmäiset 32km samaa matkaa.

Muutamaa minuuttia ennen paukkua heitin uhrauspaidan kodittomille ja työnnyin eturiviin. Eliitti oli erotettu muutaman kymmenen metrin päähän rauta-aidalla, joka poistettiin minuuttia ennen starttia. Tilalle nousui paksu köysi, joka erotti A-blockin ja eliitin. Toimitsijat huusivat, että me lähdemme 15 sekuntia eliitin perään. En siinä vaiheessa ajatellut asiaa, mutta näin jälkeenpäin en näe tuossa järjestelyssä mitään järkeä. Tuloksista ei ole vähennetty 15 sekuntia, jonka seisoimme paikoillaan odottaen. Hävisin siis 15 sekuntia ennen kuin kisa oli edes alkanut. Ymmärrän kyllä, että massamaratoneilla aina häviää sekunteja ja jopa minuutteja, koska lähtöviivan ylittämiseen menee aikaa. Tässä ei kuitenkaan ollut siitä kyse, koska me oikeasti starttasimme vasta 15 sekuntia laukauksen jälkeen. Muilla kaupunkimaratoneilla olen hävinnyt 3-8 sekuntia startissa, mutta tällä kertaa brutto- ja nettoaikojen ero oli 21 sekuntia! Tällaiseen järjestelyyn en ole missään muualla törmännyt.

Lähtö itsessään tapahtui sujuvasti, mutta huomasin heti naisten eliitin karanneen jo kauas. En kuitenkaan hätäillyt, koska olin suunnitellut juoksun hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Pidin pään kylmänä ja pidin omaa tasaista vauhtia. Ensimmäinen vitonen tuli korostetun rauhallisesti 18.23, joka on hitain ensimmäinen vitosen väliaikani maratoneilla. Toisen vitosen aikana ajoimme Hyttisen kanssa pikkuhiljaa kiinni ison porukan, jossa näytti juoksevan useita naiseliitin juoksijoita jäniksineen. Ryhmään päästyäni käväisin kysymässä kärjessä juoksevalta jänikseltä vauhdin. Mies kertoi tähtäävänsä 2.34 alitukseen. Sanoin vauhdin sopivan oikein hyvin ja vetäydyin ryhmän sekaan. Tässä vaiheessa päätin, että en liikahda tästä ryhmästä mihinkään ennen 30 kilometrin paalua jos vauhti vaan pysyy hyvänä. Puolimaraton täyttyi ajassa 1.16.42, joten olin ennätysvauhdissa. Tiedostin kuitenkin, että juoksu ei saa hyytyä missään vaiheessa, muuten ennätys karkaisi. 20-25 km välillä  oli muutamia nousuja, mutta muistin S-P Fincken lähettämästä reittikuvauksesta niiden loppuvan siihen. 25-30 km välillä hermot meinasivat pettää, koska vauhti tippui hieman ja jalat tuntuivat hyvältä. En kuitenkaan häslännyt, koska isossa porukassa on paljon helpompaa juosta kuin yksin. 30 km kohdalla juoksu tuntui edelleen hyvältä. Yllättäen 30-32 km välillä porukkaa vetänyt jänis huusi menevänsä kuselle. Mies vielä huikkasi juoksevansa porukan kiinni myöhemmin. Sitä miestä en sen jäkeen nähnyt. Siirryin porukan kärkeen ja pidin vauhtia yllä. Yhtäkkiä huomasin muun porukan jäävän. Ihmettelin hieman, koska vauhti ei ollut noussut juurikaan aikaisemmasta. 35 km väliaika näytti vauhdin hieman kiihtyneen. Olin tyytyväinen, koska homma pysyi vielä kasassa. Matkaa oli kuitenkin vielä reilut 7 kilometriä, joten mitä tahansa saattaisi vielä tapahtua. 37 kilsan kohdalla matka alkoi painaa kunnolla, mutta sain pidettyä vauhdin yllä melko hyvin. 40 km kohdalla laskeskelin, että tiukkaa tekee ennätyksen suhteen. Aikaa oli 8.35 eli ei mitenkään hirveästi. Muistelin, että yleensä olen kuluttanut aikaa viimeiselle vitoselle n. 8.30, joten  kiirettä piti. Loppua ei helpottanut vastatuuli ja ylämäki viimeisellä kilometrillä. Sain kuitenkin kiristettyä vauhtia ja ohittelin useita juoksijoita viimeisellä kilometrillä. 41 km:n kohdalla tajusin sauman 2.34 alitukseen, joten yritin kauhoa eteenpäin entistä kovemmin. Olin melkoisessa sumussa, koska en huomannut edes perhettäni kannustamassa puoli kilometriä ennen maalia. 42 km:n kohdalla vilkaisin kelloa ja tajusin, että nyt pitää juosta todella lujaa jos meinaan ehtiä uudelle minuuttiluvulle. Virittelin vielä kiriä muistuttavaa liikehdintää ja syöksyin maalia kohti. Sekunnit tuntuivat kuluvan liian nopeasti maalin yläpuolella olevassa kellossa. Lopulta maali armahti, mutta minulla ei ollut tietoa tarkasta ajasta. Pysäytin oman kelloni ajassa 2:34:00, joten ainakin ennätys tuli! Olin tyytyväinen, mutta epätietoisuus tarkasta ajasta kalvasi mieltä. Lopulta nettoaikani oli 2:33:57, joten menihän se alle! Bruttoaikani näyttää kuitenkin edelleen 2:34:18, joten sen mukaan ennätykseni parani virallisesti vain 12 sekuntia. Ennätys nyt tuli joka tapauksessa, joten erittäin onnistunut kauden avaus! Samalla paransin kevätmaratonien ennätystäni reilusti yli kolme minuuttia, joten siinäkin mielessä eteenpäin on menty. Toivottavasti vanha trendi jatkuu eli ajan pitäisi vielä tippua 2-3 minuuttia syysmaralla. Aikaa on melkein puoli vuotta, joten paljon ehtii tapahtua ennen seuraavaa yritystä Chicagossa. Alkukesä keskitytään lyhyemmille matkoille (kympille), jonka jälkeen alkaa valmistautuminen taas uuteen yritykseen. Kyllä se tästä. Lakebiwa Project otti taas pienen askeleen eteenpäin.