tiistai 31. lokakuuta 2017

Frankfurt Marathon 2017

Maanantai
Lepo

Tiistai
ip: 9 km

Keskiviikko
ip: 10 km + 3x100m

Torstai
ip: 3 km + 3 km (3.36, 3.38, 3.34) + 5x20s + 1 km

Perjantai
Lepo

Lauantai
ip: 4 km

Sunnuntai
ap: Frankfurt Marathon 2.34.30 106.

Yhteensä: 75 km

Pitkä kausi huipentui sunnuntaina onnistuneeseen Frankfurtin maratoniin. Uusi ennätys kirjataan 2:34:30 ja pieni askel on taas otettu lähemmäksi suurta päämäärää. Maraton tarjoili tällä kertaa  hienoja fiiliksiä. Sunnuntaina oli pääasiassa nautinnollista juosta.

Valmistava viikko sujui rutiininomaisesti vanhan mallin mukaan. Vaikka valmistautuminen on tuttua, on se siltikin maratonharjoittelun raskain osuus. Piinaavinta on, että et voi tehdä paljon mitään ja kokoajan mielessä on ajatus sairastumisesta viime hetkellä. Oppilaat ja kollegat saattoivat seurata neuroottista käsien hinkkaamista huvittuneena, mutta minulla ei naurattanut. Maratonilla laitetaan kaikki panokset muutaman kortin varaan vuodessa, joten sairastumiseen ei ole varaa. Onneksi tällä kertaa kaikki sujui hyvin ja pääsin terveenä starttaamaan maratonin nro.8.

Poikkeuksellisesti en ottanut virkavapaata perjantaille, koska lento Frankfurtiin oli vasta lauantaina. Lensin perjantaina Helsinkiin ja yövyin lentokenttähotellissa. Matkaseurana minulla oli serkkuni Iiro, joka juoksi harjoittelumääriin nähden ihan hyvin. Muutamalla lenkillä viikossa maraton kulki aikaan 2.48. En kuitenkaan suosittele harjoitusohjelmaa aloittelijoille, koska Iiro on aikoinaan treenannut ihan kunnioitettavasti. Vanhoilla pohjilla pärjää näköjään aika pitkälle.

Lauantaiaamun ohjelmassa oli lento Frankfurtiin. Lentomatka oli miellyttävän lyhyt, joten plussat siitä. Myös kulkeminen lentokentältä keskustaan oli kätevää ja nopeaa. Hotellimme oli aivan lähdön, maalin ja expon läheisyydessä. Missään muualla maratonin kannalta tärkeimmät kohteet eivät ole olleet näin lähekkäin. Suosittelen maratonia tässäkin mielessä! Hotellilla tapasimme vielä matkaseurueemme toisen puolikkaan eli tätini Soilen (huoltaja) ja Maijan (3.13.13). Lauantain ohjelmassa oli käynti expossa, joka oli aika perinteinen. Numeron ja chipin lisäksi exposta tarttui mukaan yksi panta. Muuten lepäsimme lauantain tiiviisti hotellihuoneessa. Ohjelmassa oli vain lyhyt lenkki ja pari käyntiä ravintolassa. Tunnelma oli odottava.

Sunnuntaina heräsimme hieman ennen seitsemää ja arvuuttelimme paljonko kello todellisuudessa on. Kellojen siirtäminen hieman mietitytti, mutta hyvin pian totesimme kellojen olevan oikeassa ajassa. Nautimme pikaisen aamupalan kaupasta ostetuilla tuotteilla ja pakkasimme tavarat. Veimme matkatavarat Soilen ja Maijan huoneeseen ja kertasimme juottoon liittyvät kysymykset. Sitten olikin aika lähteä kohti starttia. Olin Iiron mielestä malttamaton, mutta halusin varmistaa hyvän paikan lähtökarsinassa. Frankfurtissa kaikki alle kolmen tunnin juoksijat menevät samaan karsinaan eliittiä lukuunottamatta.

Hölkkäsimme lyhyen matkan starttialueelle uhrausvaatteissa ja menimme bajamajan kautta karsinaan.   Olimme ajoissa, sillä kello oli vasta 9.15. Karsinassa oli hyvin tilaa ja pääsimme eturiviin. Viisi minuuttia ennen starttia heitimme uhrausvaatteet pois ja toivotimme hyvät juoksut toisillemme. Tuuli puhalsi lähdössä välillä todella kovaa, mutta yritin sulkea sen pois mielestäni. Ajattelin, että kyllä tästä 15 000 juoksijasta selkiä löytyy suojaksi. Kyllähän niitä löytyi, paremmin kuin osasin kuvitella.

Startti pamahti 10.00 ja lössi lähti liikkeelle. Sain aika huonon lähdön, koska eteeni ilmestyi eliittikarsinasta joitain sinne kuulumattomia henkilöitä. Olisikohan ollut jotain vippejä, mutta tiellä ne oli ja pahasti. Hieman piti jyrätä ja väistellä, jotta sain vapaan kaistan juosta. Ekan kilsan jälkeen pahin ruuhka oli jo ohi ja sain keskittyä oikean ryhmän löytämiseen. Sellainen löytyi melko nopeasti ja vauhti vakiintui 3.36-3.39 välille. GPS näytti pilvenpiirtäjien seassa hieman mitä sattuu, mutta en jaksanut stressata siitä suuremmin. Minulle tärkeämpää maratonilla on tuntuma ja 5 km väliajat. Niiden avulla jaan juoksun pienemmiksi osiksi, jolloin siitä selviäminen on henkisesti paljon helpompaa. Tällä kertaa väliajat näyttivät tältä:

splits

Splittime of daytimediffmin/kmkm/h
5 km10:19:4200:18:0618:0603:3816.58
10 km10:38:1200:36:3618:3103:4316.21
15 km10:56:0900:54:3317:5703:3616.72
20 km11:14:2401:12:4818:1603:4016.44
Halb11:18:2401:16:4804:0003:3916.48
25 km11:32:3101:30:5514:0803:3816.59
30 km11:50:3801:49:0218:0803:3816.55
35 km12:08:4802:07:1218:1003:3816.53
40 km12:27:2902:25:5318:4203:4516.05
netto12:35:5802:34:2208:2903:5215.54


Kuten taulukosta voi päätellä vauhtini oli erittäin tasaista 35 kilometriin saakka. Ainoa selkeä poikkeus oli pätkä 5-10 km, joka oli hidas. Tämä johtui mielestäni tuulesta ja väärästä ryhmävalinnasta. Edelläni olisi mennyt hieman kovempi ryhmä, mutta jättäydyin toiseen ryhmään. Siinä vaiheessa asia mietitytti kovasti, koska siinä ryhmässä olisi ollut muutama eliittiryhmään kuuluva naisjuoksija miesjäniksineen. Näillä jäniksillä on tapana nakuttaa erittäin tasaista vauhtia koko maraton, mikä on suuri etu peesaajille. Jälkeenpäin katsoin tuloksia ja totesin valintani oikeaksi. Osa ryhmästä veti lopulta lähelle 2:30, mutta loput tuli selkä edellä vastaan myöhemmin. Tämä olisi saattanut olla myös minun kohtaloni.

Myönnän, että alkumatkasta olin hieman epävarma. Vaikka harjoittelu oli sujunut Jyväskylän jälkeen hyvin, jokin epäillys kalvasi mieltäni. Z:n sanoin maratonluotto ei ollut täydessä huipussaan. En tiedä johtuiko se Jyväskylän epäonnistumisesta vai mistä, mutta jokin siellä kummitteli kisapäivänä. Epävarmuus kuitenkin karisi matkan edetessä. Keskityin vitosen pätkiin kerrallaan ja huomasin hyvin pian homman sujuvan mallikkaasti. Kympin jälkeen löytämäni ryhmä oli suuri ja sen seassa oli helppo tulla mukana. Ensimmäinen Soilen juottopiste oli 15 km:n kohdalla ja huikkasin kaiken olevan ok. 20 kilometriä tuli täyteen yllättävän nopeasti ja vauhti oli riittävä. Puolikas napsahti 1.16.48, joka asettui mielessäni asettamaan tavoitehaarukkaan. Jalat olivat tuoreet, joten arvelin jaksavani vähintään 30 km samaa vauhtia.

25 km tuli täyteen tismalleen samaa vauhtia kuin edelliset pätkät. Lontoossa keväällä olin vain 14s hitaampi tässä vaiheessa, mutta jo selkeästi väsyneempi. Muistin vertailun ja sain siitä lisää varmuutta.  Tässä vaiheessa olin löytänyt tasaisesti etenevän saksalaisen, jota surutta peesasin itsekkäästi. Jäin jopa odottamaan miestä juottopaikoilla, koska vauhti oli juuri sopivaa ja ennen kaikkea tasaista. 30 km kohdalla olin edelleen hyvävoimainen, eikä vauhti tippunut. Tiesin, että kohta alkaa tapahtumaan. Yritin olla ajattelematta jäljellä olevaa matkaa ja pitämään ajatukset positiivisina. Sininen paita silmissäni peesasin edelleen saksalaista.

35 kilometrin kohdalla oli Soilen toinen juottopaikka. Olin jo väsynyt, mutta vauhti pysyi edelleen alle 3.40/km. En sanonut tässä vaiheessa mitään Soilelle, koska yritin kohdistaa kaikki voimani vauhdin säilyttämiseen. Sininen paita nakutti tasaisesti kilometrejä ja yritin ahnaasti pysyä mukana. 38 km kohdalla kello napsahti 3.39 edelliselle kilometrille. Enää 4 kilometriä maaliin ja pysyin edelleen vauhdissa. Näin pitkälle en ollut koskaan juossut näin lujaa. Tein kaikkeni pysyäkseni rytmissä, mutta pian ero saksalaiseen alkoi kasvaa. Yritin väkisin, mutta ero kasvoi metri metriltä. Minua ei tyydyttänyt, että ohittelin muita hyytyviä, sillä saksalaisen perässä menisi varmasti 2.33. Vauhtini hidastui ja veturi karkasi. 39. kilometri 3.47 ja 40. kilometri 3.56. Väsyneissä aivoissa ennätykseni mureni sekunti sekunnilta. Laskin kuitenkin 9 minuutin ajan viimeiselle 2195 metrille riittävän ennätykseen. Laitoin kaiken peliin ja nyljin itseäni oikein kunnolla. Viimeiset kilometrit tuntuivat jälleen kerran loputtomilta, vaikka vauhti jälkeenpäin tarkasteltuna ei tippunut niin paljon kuin kuvittelin. 41. kilometri oli jopa niinkin kova kuin 3.47. Vauhti tuntui paljon hitaammalta väsyneessä kropassa. Missasin 42. kilometrin väliajan, koska olin niin pihalla. Tajusin lopun lähestyvän Festhallenin ovien ilmestyessä eteeni viimeisen mutkan jälkeen. Yritin virittää jotain kirin tynkää, mutta en usko vauhdin muuttuneen. Fiilis oli huikea viimeisellä 50 metrillä punaista mattoa juosten, valojen ja savujen iskiessä tajuntaan. Eniten loppusuoralla lämmitti maalin yläpuolella roikkuva kello, joka näytti uutta ennätystä. Tuuletin ennätystä ja rojahdin nojaamaan polvia vasten. Tasapaino meinasi pettää, mutta onneksi toimitsija nappasi kiinni. Vähän aikaa keräilin itseäni, jonka jälkeen lähdin kävelemään eteenpäin. Tapasin hyvin pian peesaamani saksalaisen juoksijan, jota kiittelin vuolaasti. Mies ei ollut tietoinen peesauksestani, koska oli ollut niin keskittynyt omaan juoksuunsa. Harmittavasti hän missasi oman ennätyksensä kymmenellä sekunnilla.

Bruttoaikani oli 2:34:30, joka on siis uusi ennätys! Aika parani viime vuoden Berliinistä 36s, joka pitkän ja melko vaikean kauden jälkeen tuntuu suurelta voitolta. Kausi sai positiivisen lopun kaikesta säätämisestä huolimatta. Lupaan tehdä hieman tarkempaa analyysiä Lake Biwa Projectin ensimmäisestä vuodesta lähiviikkoina. Nyt edessä on parin viikon ylimenokausi, jonka aikana pitäisi suunnitella ensi vuoden isot kisat lukkoon. Maraton on parasta!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti