tiistai 31. lokakuuta 2017

Frankfurt Marathon 2017

Maanantai
Lepo

Tiistai
ip: 9 km

Keskiviikko
ip: 10 km + 3x100m

Torstai
ip: 3 km + 3 km (3.36, 3.38, 3.34) + 5x20s + 1 km

Perjantai
Lepo

Lauantai
ip: 4 km

Sunnuntai
ap: Frankfurt Marathon 2.34.30 106.

Yhteensä: 75 km

Pitkä kausi huipentui sunnuntaina onnistuneeseen Frankfurtin maratoniin. Uusi ennätys kirjataan 2:34:30 ja pieni askel on taas otettu lähemmäksi suurta päämäärää. Maraton tarjoili tällä kertaa  hienoja fiiliksiä. Sunnuntaina oli pääasiassa nautinnollista juosta.

Valmistava viikko sujui rutiininomaisesti vanhan mallin mukaan. Vaikka valmistautuminen on tuttua, on se siltikin maratonharjoittelun raskain osuus. Piinaavinta on, että et voi tehdä paljon mitään ja kokoajan mielessä on ajatus sairastumisesta viime hetkellä. Oppilaat ja kollegat saattoivat seurata neuroottista käsien hinkkaamista huvittuneena, mutta minulla ei naurattanut. Maratonilla laitetaan kaikki panokset muutaman kortin varaan vuodessa, joten sairastumiseen ei ole varaa. Onneksi tällä kertaa kaikki sujui hyvin ja pääsin terveenä starttaamaan maratonin nro.8.

Poikkeuksellisesti en ottanut virkavapaata perjantaille, koska lento Frankfurtiin oli vasta lauantaina. Lensin perjantaina Helsinkiin ja yövyin lentokenttähotellissa. Matkaseurana minulla oli serkkuni Iiro, joka juoksi harjoittelumääriin nähden ihan hyvin. Muutamalla lenkillä viikossa maraton kulki aikaan 2.48. En kuitenkaan suosittele harjoitusohjelmaa aloittelijoille, koska Iiro on aikoinaan treenannut ihan kunnioitettavasti. Vanhoilla pohjilla pärjää näköjään aika pitkälle.

Lauantaiaamun ohjelmassa oli lento Frankfurtiin. Lentomatka oli miellyttävän lyhyt, joten plussat siitä. Myös kulkeminen lentokentältä keskustaan oli kätevää ja nopeaa. Hotellimme oli aivan lähdön, maalin ja expon läheisyydessä. Missään muualla maratonin kannalta tärkeimmät kohteet eivät ole olleet näin lähekkäin. Suosittelen maratonia tässäkin mielessä! Hotellilla tapasimme vielä matkaseurueemme toisen puolikkaan eli tätini Soilen (huoltaja) ja Maijan (3.13.13). Lauantain ohjelmassa oli käynti expossa, joka oli aika perinteinen. Numeron ja chipin lisäksi exposta tarttui mukaan yksi panta. Muuten lepäsimme lauantain tiiviisti hotellihuoneessa. Ohjelmassa oli vain lyhyt lenkki ja pari käyntiä ravintolassa. Tunnelma oli odottava.

Sunnuntaina heräsimme hieman ennen seitsemää ja arvuuttelimme paljonko kello todellisuudessa on. Kellojen siirtäminen hieman mietitytti, mutta hyvin pian totesimme kellojen olevan oikeassa ajassa. Nautimme pikaisen aamupalan kaupasta ostetuilla tuotteilla ja pakkasimme tavarat. Veimme matkatavarat Soilen ja Maijan huoneeseen ja kertasimme juottoon liittyvät kysymykset. Sitten olikin aika lähteä kohti starttia. Olin Iiron mielestä malttamaton, mutta halusin varmistaa hyvän paikan lähtökarsinassa. Frankfurtissa kaikki alle kolmen tunnin juoksijat menevät samaan karsinaan eliittiä lukuunottamatta.

Hölkkäsimme lyhyen matkan starttialueelle uhrausvaatteissa ja menimme bajamajan kautta karsinaan.   Olimme ajoissa, sillä kello oli vasta 9.15. Karsinassa oli hyvin tilaa ja pääsimme eturiviin. Viisi minuuttia ennen starttia heitimme uhrausvaatteet pois ja toivotimme hyvät juoksut toisillemme. Tuuli puhalsi lähdössä välillä todella kovaa, mutta yritin sulkea sen pois mielestäni. Ajattelin, että kyllä tästä 15 000 juoksijasta selkiä löytyy suojaksi. Kyllähän niitä löytyi, paremmin kuin osasin kuvitella.

Startti pamahti 10.00 ja lössi lähti liikkeelle. Sain aika huonon lähdön, koska eteeni ilmestyi eliittikarsinasta joitain sinne kuulumattomia henkilöitä. Olisikohan ollut jotain vippejä, mutta tiellä ne oli ja pahasti. Hieman piti jyrätä ja väistellä, jotta sain vapaan kaistan juosta. Ekan kilsan jälkeen pahin ruuhka oli jo ohi ja sain keskittyä oikean ryhmän löytämiseen. Sellainen löytyi melko nopeasti ja vauhti vakiintui 3.36-3.39 välille. GPS näytti pilvenpiirtäjien seassa hieman mitä sattuu, mutta en jaksanut stressata siitä suuremmin. Minulle tärkeämpää maratonilla on tuntuma ja 5 km väliajat. Niiden avulla jaan juoksun pienemmiksi osiksi, jolloin siitä selviäminen on henkisesti paljon helpompaa. Tällä kertaa väliajat näyttivät tältä:

splits

Splittime of daytimediffmin/kmkm/h
5 km10:19:4200:18:0618:0603:3816.58
10 km10:38:1200:36:3618:3103:4316.21
15 km10:56:0900:54:3317:5703:3616.72
20 km11:14:2401:12:4818:1603:4016.44
Halb11:18:2401:16:4804:0003:3916.48
25 km11:32:3101:30:5514:0803:3816.59
30 km11:50:3801:49:0218:0803:3816.55
35 km12:08:4802:07:1218:1003:3816.53
40 km12:27:2902:25:5318:4203:4516.05
netto12:35:5802:34:2208:2903:5215.54


Kuten taulukosta voi päätellä vauhtini oli erittäin tasaista 35 kilometriin saakka. Ainoa selkeä poikkeus oli pätkä 5-10 km, joka oli hidas. Tämä johtui mielestäni tuulesta ja väärästä ryhmävalinnasta. Edelläni olisi mennyt hieman kovempi ryhmä, mutta jättäydyin toiseen ryhmään. Siinä vaiheessa asia mietitytti kovasti, koska siinä ryhmässä olisi ollut muutama eliittiryhmään kuuluva naisjuoksija miesjäniksineen. Näillä jäniksillä on tapana nakuttaa erittäin tasaista vauhtia koko maraton, mikä on suuri etu peesaajille. Jälkeenpäin katsoin tuloksia ja totesin valintani oikeaksi. Osa ryhmästä veti lopulta lähelle 2:30, mutta loput tuli selkä edellä vastaan myöhemmin. Tämä olisi saattanut olla myös minun kohtaloni.

Myönnän, että alkumatkasta olin hieman epävarma. Vaikka harjoittelu oli sujunut Jyväskylän jälkeen hyvin, jokin epäillys kalvasi mieltäni. Z:n sanoin maratonluotto ei ollut täydessä huipussaan. En tiedä johtuiko se Jyväskylän epäonnistumisesta vai mistä, mutta jokin siellä kummitteli kisapäivänä. Epävarmuus kuitenkin karisi matkan edetessä. Keskityin vitosen pätkiin kerrallaan ja huomasin hyvin pian homman sujuvan mallikkaasti. Kympin jälkeen löytämäni ryhmä oli suuri ja sen seassa oli helppo tulla mukana. Ensimmäinen Soilen juottopiste oli 15 km:n kohdalla ja huikkasin kaiken olevan ok. 20 kilometriä tuli täyteen yllättävän nopeasti ja vauhti oli riittävä. Puolikas napsahti 1.16.48, joka asettui mielessäni asettamaan tavoitehaarukkaan. Jalat olivat tuoreet, joten arvelin jaksavani vähintään 30 km samaa vauhtia.

25 km tuli täyteen tismalleen samaa vauhtia kuin edelliset pätkät. Lontoossa keväällä olin vain 14s hitaampi tässä vaiheessa, mutta jo selkeästi väsyneempi. Muistin vertailun ja sain siitä lisää varmuutta.  Tässä vaiheessa olin löytänyt tasaisesti etenevän saksalaisen, jota surutta peesasin itsekkäästi. Jäin jopa odottamaan miestä juottopaikoilla, koska vauhti oli juuri sopivaa ja ennen kaikkea tasaista. 30 km kohdalla olin edelleen hyvävoimainen, eikä vauhti tippunut. Tiesin, että kohta alkaa tapahtumaan. Yritin olla ajattelematta jäljellä olevaa matkaa ja pitämään ajatukset positiivisina. Sininen paita silmissäni peesasin edelleen saksalaista.

35 kilometrin kohdalla oli Soilen toinen juottopaikka. Olin jo väsynyt, mutta vauhti pysyi edelleen alle 3.40/km. En sanonut tässä vaiheessa mitään Soilelle, koska yritin kohdistaa kaikki voimani vauhdin säilyttämiseen. Sininen paita nakutti tasaisesti kilometrejä ja yritin ahnaasti pysyä mukana. 38 km kohdalla kello napsahti 3.39 edelliselle kilometrille. Enää 4 kilometriä maaliin ja pysyin edelleen vauhdissa. Näin pitkälle en ollut koskaan juossut näin lujaa. Tein kaikkeni pysyäkseni rytmissä, mutta pian ero saksalaiseen alkoi kasvaa. Yritin väkisin, mutta ero kasvoi metri metriltä. Minua ei tyydyttänyt, että ohittelin muita hyytyviä, sillä saksalaisen perässä menisi varmasti 2.33. Vauhtini hidastui ja veturi karkasi. 39. kilometri 3.47 ja 40. kilometri 3.56. Väsyneissä aivoissa ennätykseni mureni sekunti sekunnilta. Laskin kuitenkin 9 minuutin ajan viimeiselle 2195 metrille riittävän ennätykseen. Laitoin kaiken peliin ja nyljin itseäni oikein kunnolla. Viimeiset kilometrit tuntuivat jälleen kerran loputtomilta, vaikka vauhti jälkeenpäin tarkasteltuna ei tippunut niin paljon kuin kuvittelin. 41. kilometri oli jopa niinkin kova kuin 3.47. Vauhti tuntui paljon hitaammalta väsyneessä kropassa. Missasin 42. kilometrin väliajan, koska olin niin pihalla. Tajusin lopun lähestyvän Festhallenin ovien ilmestyessä eteeni viimeisen mutkan jälkeen. Yritin virittää jotain kirin tynkää, mutta en usko vauhdin muuttuneen. Fiilis oli huikea viimeisellä 50 metrillä punaista mattoa juosten, valojen ja savujen iskiessä tajuntaan. Eniten loppusuoralla lämmitti maalin yläpuolella roikkuva kello, joka näytti uutta ennätystä. Tuuletin ennätystä ja rojahdin nojaamaan polvia vasten. Tasapaino meinasi pettää, mutta onneksi toimitsija nappasi kiinni. Vähän aikaa keräilin itseäni, jonka jälkeen lähdin kävelemään eteenpäin. Tapasin hyvin pian peesaamani saksalaisen juoksijan, jota kiittelin vuolaasti. Mies ei ollut tietoinen peesauksestani, koska oli ollut niin keskittynyt omaan juoksuunsa. Harmittavasti hän missasi oman ennätyksensä kymmenellä sekunnilla.

Bruttoaikani oli 2:34:30, joka on siis uusi ennätys! Aika parani viime vuoden Berliinistä 36s, joka pitkän ja melko vaikean kauden jälkeen tuntuu suurelta voitolta. Kausi sai positiivisen lopun kaikesta säätämisestä huolimatta. Lupaan tehdä hieman tarkempaa analyysiä Lake Biwa Projectin ensimmäisestä vuodesta lähiviikkoina. Nyt edessä on parin viikon ylimenokausi, jonka aikana pitäisi suunnitella ensi vuoden isot kisat lukkoon. Maraton on parasta!




maanantai 23. lokakuuta 2017

Syysloma

Maanantai
ip: 12 km

Tiistai
ip: 10 km TV 3.58/km + 5x150m + 2 km

Keskiviikko
ap: 8 km
ip: 8 km

Torstai
ap: 6 km
ip: 3 km + 8km VK 3.36/km + 1 km

Perjantai
ip: 18 km

Lauantai
ip: 10 km

Sunnuntai
ap: 6 km
ip: 3 km + 3x(90s,60s,30s) pal.90s + 2 km

Yhteensä: 103 km

Tässä sitä taas ollaan. Maratonviikko kolmatta kertaa tälle vuodelle. Syysloma sujui rauhallisissa merkeissä kotona. Nostin lomaviikon teemaksi levon. Nukuin melkein koko viikon 10-11h yössä, mikä teki varmasti hyvää tulevaa maratonia silmälläpitäen. Treenit sujuivat ihan normaalisti. Tiistaina juoksin todella helpon tasavauhtisen, jonka päälle rullailin 150 metrin vetoja. Torstaina oli 8 kilometrin maravauhtinen, joka kulki 3.36/km keskivauhdilla. Alkuun vauhti tuntui hieman työläältä, mutta kummasti se taas aukesi loppua kohti. Pari päivää kevyttä hölkkää teki hyvää, koska sunnuntaina VL kulki selkeästi paremmin. Hieman mietitytti viikonloppuna satanut lumi, joka teki teistä liukkaita. Löysin kuitenkin suhteellisen sulan tien, jossa sain vedettyä harjoituksen turvallisesti. Talvi tekee tuloaan, joten on se aikakin laittaa kausi pakettiin. Tämän viikon vähäiset lenkit saatan juosta sisällä varokeinona.

Viimeisten harjoitusviikkojen väläytysten perusteella odotan hyvää juoksua. Palautuminen SM-maratonista onnistui erittäin hyvin ja kunto on noussut tasaisesti Frankfurtin lähestyessä. Muutenkin olen tyytyväinen tähän 6 viikon miniprojektiin, joka tuli eteen hieman yllättäen. Kerrankin tuli hyödynnettyä syksyn hyvät olosuhteet täydellä teholla. Sunnuntaina nähdään mitä jää käteen maratonkaudesta 2017. Juoksuani voi seurata livenä täältä. Startti tapahtuu klo 11.00 Suomen aikaa.  

maanantai 16. lokakuuta 2017

Talvisarjajuoksu 5 km

Maanantai
ap: 8 km
ip: 3 km + 3x2km (7.17, 7.03, 7.02) pal. 1,5´+ 2x1km (3.21,3.21) + 4x400m pal.1´+ 2 km

Tiistai
ap: 6 km
ip: 10 km

Keskiviikko
ip: 19 km

Torstai
ip: 10km  TV 4.10/km (6x15s ylämäkeen)

Perjantai
ip: 6 km

Lauantai
ap: 4 km
ip: 6 km + TALVISARJAJUOKSU 5 KM 15.56 1. + 6 km reipas 3.52/km + 2 km

Sunnuntai
ip: 10 km

Yhteensä: 106 km



Viikko alkoi kovalla vetosarjalla, jonka juoksin maantiellä päivän päätteeksi. Lähtö venähti myöhään ja olo oli melko nuutunut. Verkassa kuitenkin piristyin ja itse harjoitus meni oikein mallikkaasti. Seuraavana päivänä huomasin kuitenkin rasitusta kropassa. Keskiviikon 19 km kulki jo kohtalaisesti. Tostaina oli ohjelmassa yksi lyhyt reipas lenkki, jonka päälle juoksin muutaman rennon lyhyen mäkivedon. Lenkillä jalat olivat palautuneet ja vauhtia oli todella helppoa pitää neljän minuutin pinnassa. Perjantaina ehdin käydä vain yhden kevyen hölkän. Olo oli yllättäen raskas, joten pieni epäilys painoi mieltä.

Lauantaina oli siis kisapäivä. Kävin aamulla kevyen 4 kilsan aamuherättelyn ja söin kevyen aamupalan. Fiilis oli hyvä ja odottava. Kisapaikalle menin ajoissa aistimaan tunnelmaa. Paikalla oli pieni, mutta sitäkin tutumpi porukka. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ennen kuin oli aika lähteä lämmittelemään. Kaveriksi verkkaan sain Vellun, joka oli epäileväisellä tuulella. Vellun paikat olivat hajoamispisteessä, joten kausi tulisi loppumaan tähän kilpailuun. Ei siis Frankfurtin maratonia Vellulle. Talvisarjajuoksun ensimmäiseen osakilpailuun oli ilmoittautunut lopulta reilut 50 juoksijaa. Huippuvuosina osakilpailuissa on ollut jopa 180 juoksijaa. Toivottavasti marraskuun 11. päivä on viivalla entistä enemmän porukkaa.

Toiveissani olin ajatellut, että kisassa olisivat mukana paikkakunnalla asuvat Thijs Feuth ja Miika Tenhunen. Miehet olivat kuitenkin toisilla paikkakunnilla, joten juoksu meni sooloksi. Päätin kuitenkin vetää tosissaan, koska kisa toimisi hyvänä harjoituksena tulevalle maratonille. Siirryin paukusta kärkeen ja lähdin juoksemaan omaa vauhtiani. Juoksu tuntui alusta asti vahvalta, joten yritin pitää vauhdin tasaisen kovana niin pitkään kuin mahdollista. Tässä onnistuin melko hyvin sillä kilsojen väliajat olivat oman kelloni mukaan: 3.08, 3.11, 3.12, 3.12 ja 3.05. Loppuaika oli siis 15.56, joka on 20s parempi kuin vuosi sitten juoksema edellinen ennätys. Olin melko yllättynyt ajasta, koska tällä viikolla kulku ei todellakaan lupaillut mitään tällaista. Onnistunut kisa nosti luottoa omaan kuntoon. Toki 5km on täysin eri matka kuin maraton, mutta jos vitosella on ennätyskunnossa maratonharjoittelulla niin eiköhän se johonkin viittaa. Kisan päälle juoksin 8 km kotiin, josta 6 km reipasta 4.00-3.45/km vauhdilla. Sunnuntaina juoksin vain lyhyen kympin. Nyt hyvillä mielin viimeisen kahden viikon kimppuun! Lopuksi vielä epävirallinen Talvisarjajuoksun 5K TOP10:


1. Kalle Keskipoikela     AA                      15.09   -14
2. Arttu Vattulainen       JoKa                   15.24   -14
3. Jani Ylisaukko-oja     AA                      15.49   -14
4. Veli-Heikki Koivu      RDS                    15.56   -11
4. Ossi Peltoniemi        YNM                    15.56   -17
6. Matti Kivelä              YNM                    16.05   -11
7. Pauli Moilanen          LaLu                   16.09  -15
8. Henri Vanha             ONMKYU            16.13   -10
8. Teppo Ronkainen     ONMKYU            16.13   -11
10. Juho Jumisko          LaLu                   16.20  -11

perjantai 13. lokakuuta 2017

Uuteen seuraan

Kausi 2017 vetelee viimeisiään ja uusi kausi on jo ovella. Yksi suuri muutos on jo varmistunut, sillä vaihdan ensi kaudeksi seuraa. Siirryn Ylikiimingin Nuijamiehistä Rovaniemen Roadrunnersin (RDS) riveihin kaudelle 2018. RDS on Rovaniemellä vuonna 1975 perustettu kestävyysjuoksun erikoisseura. Oli helppo valita uudeksi seuraksi vanhojen tuttujen miehittämä seura. RDS on profiloitunut viime vuosina melko voimakkaasti veteraaniseuraksi, koska menestys ikämiessarjoissa on ollut erittäin kovaa. Yleisen sarjan juoksijat ovat olleet viime vuosina vähemmistönä seurassa, mutta toivottavasti tulevaisuudessa saamme houkuteltua seuraan lisää nuorta porukkaa. Tervetuloa mukaan toimintaan jos kiinnostaa!

Seurasiirtoon ei liittynyt suurempaa draamaa. Olen jo useamman vuoden asunut kotipaikkakunnallani Rovaniemellä ja nyt tuntui oikealta hetkeltä edustaa jälleen kerran lappilaista seuraa. Seurasiirtoon vaikutti myös Nuijamiesten viestiprojektin päättyminen. Osa menestyksekkäästä joukkueesta on lopettanut kokonaan tai siirtynyt määrittelemättömälle tauolle. Projektin onnistuttua loistavasti, voin hyvin mielin suunnata uusiin haasteisiin. 2010-luvulla Nuijamiesten menestys on ollut murskaavaa erityisesti SM-maastoissa. Kuusi joukkuemitalia 2010-2016 on komea saldo pienelle Pohjois-Pohjanmaan seuralle. Tämän lisäksi olimme parhaimmillaan neljänsiä SM-viestien 4x1500 metrillä. Henkilökohtaisesti arvostan kuitenkin eniten 2013 Vantaan SM-maastojen joukkuekilpailun hopeamitalia, joka on edelleen ainoa yleisen sarjan kestävyysjuoksun SM-mitalini. Haluan kiittää Ylikiimingin Nuijamiehiä kaikesta tuesta ja kannustuksesta. Erityiskiitos seurakavereille Jannelle, Antille, Ramille ja Jaakolle, joita ilman olisi jäänyt monet kisareissut tekemättä. Lisäksi kiitos huoltaja Juhani Ukonmaanaholle ja muille seurahenkilöille! Huomenna vedän ylpeydellä Nuijamiesten paidan päälle vielä viimeisen kerran. Oli kunnia olla mukana!

Ainoastaan yksi asia jäi kaivelemaan Nuijamiesten ajoilta. Taivalkosken Kuohun (Häme, Polojärvi, Tyni, Koitila) ennätyksen (15.58) rikkominen jäi tekemättä, joten Jokelan Jorma saa siis jatkossakin kuittailla. Hetkinen. Nyt vasta tajusin, että eihän Jorma edes ollut tuossa joukkueessa...



sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kalliit kengät ja kertausharjoitus

Pauli Peltoniemi 1929-2017 (800m 1.55,9 -53) 1500m (4.00,0 -53) 3000m (8.50,2 -56). Suvun ennätysmies 800m & 1500m. Lepää rauhassa.

25.9.-1.10.

Maanantai
ap: 8 km
ip: 3 km + 5x2km (7.09, 6.53, 6.53, 6.41, 6.40) pal.2 + 3 km

Tiistai
ip: 18 km

Keskiviikko
ap: 8 km
ip: 3 km + 10x2´ pal.1´+ 3 km

Torstai
ip: 12 km

Perjantai
ap: 8 km
ip: 11 km

Lauantai
3 km + 20 km 3.50/km + 1 km

Sunnuntai
21 km

Yhteensä: 140 km

2.10.-8.10.

Maanantai
ap: 5 km
ip: 12 km

Tiistai
ap: 6 km
ip: 3 km + 2km (7.10), 1km (3.25), 2km (7.00), 1km (3.23), 2km (6.56), 1km (3.21) pal.1,5 + 2km 

Keskiviikko
ip: 15 km

Torstai
ap: 6 km
ip: 10 km + 10x100m

Perjantai
ap: 14 km

Lauantai
ip: 20 km 3.44/km + 2 km

Sunnuntai
ap: 22 km

Yhteensä: 127 km

Viime viikon päivitys jäi tekemättä, koska en ehtinyt kirjoitella ennen kertausharjoitusta. Edellisellä viikolla kulku oli kokonaisuudessaan ihan ok. Erityisesti maanantain 2 km vedot kulkivat hyvin ja olin tyytyväinen vauhteihin. Kova treeni kuitenkin aiheutti väsymystä, mikä näkyi seuraavina päivinä. Torstain 2 minuuttiset olivat nihkeitä, mutta lauantaina oli taas hyvä kulku. Juoksin 20 km reipasta 3.50/km keskarilla. Juoksu pysyi helppona ja se meni siihen mihin piti. Sunnuntaina hölkkäilin 21 kilsaa.

Tämä viikko meni tosiaan kertausharjoituksissa, mutta siihen nähden sain raavittua ihan hyvän viikon. Järjestelyt toimivat jälleen kerran ja puolustusvoimat huolehtivat miehen tarpeesta käydä juoksemassa. Kolmena aamuna heräsin kuuden jälkeen lyhyelle lenkille ennen aamupalaa. Iltaisin kävin suhteellisen normaalisti lenkillä. Tein yhtä lukuunottamatta kaikki harjoitukset varuskunnan 4 km pururadalla, joka oli ihan hyvässä kunnossa. En valitettavasti nähnyt yhtäkään varusmiestä lenkillä koko viikon aikana. Tiistain vetotreenin tein varuskunnan matolla, joka oli vanha tuttu Matrix. Mattojuoksu oli tauon jälkeen aika hirveätä, mutta tulipa juostua. Perjantaina kotiuduin takaisin reserviin ja ajelin Ranualle. Lauantaina kävin metillä, jonka jälkeen takaisin Rovaniemelle. Hyppäsin kyydistä 10 km ennen Rovaniemeä ja aloin laputtaa reipasta. Eka kilsa napsahti 4.06, jonka jälkeen päätin jättää verkat siihen. Nostin vauhtia ja aloin nakuttaa 3.40-3.50 kilsoja. Juoksu tuntui äärettömän helpolta. Loppujen lopuksi juoksin 20 km 3.44/km keskivauhdilla, jonka jälkeen hölkkäilin vielä pari kilsaa kotiin. Jaloissa oli tässä harjoituksessa elämäni kalleimmat kengät eli Niken kuuluisat Vaporfly 4%. Myönnetään, olin mainoksen uhri ja hankin ne uuden erän tultua myyntiin. Luettuani paljon positiivisia kommentteja Stravassa, päätin hankkia kengät testiin. Kahden testilenkin perusteella voin suositella kenkää. Todella napakka tuntuma, vaikka kenkä näyttää todella erikoiselta. Juostessa kenkä "palauttaa" askelta, mikä tuntuu aluksi todella oudolta. Nopeasti siihen kuitenkin tottuu ja askel rullaa kepeästi. Placeboa tai ei, tällä kengällä juostaan Frankfurtissa.

Frankfurtiin on kolme viikkoa, joten ei tässä ihmeitä enää ehdi tehdä. Ensi viikko on vielä tarkoitus harjoitella normaalisti, jonka jälkeen alkaa asteittainen keventely. Fiilikset lauantain onnistuneen treenin jälkeen ovat luottavaiset. Kunto tuntuu olevan nousussa juuri sopivasti. Ensi lauantaina polttelen vielä viimeisiä karstoja Rovaniemen Talvisarjajuoksussa, jossa matkana on 5 km. Tulkaapa haastamaan!