sunnuntai 27. elokuuta 2017

Ensimmäinen naula arkkuun

Maanantai
ap: 10 km
ip: 17 km

Tiistai
ap: 7 km
ip: 3 km + 3x4km (14.35, 14.13, 13.48) pal.2 + 3 km

Keskiviikko
ip: 14 km

Torstai
ap: 10 km
ip: 9 km + 6x200m (33-34s) + 2 km

Perjantai
ip: 15 km

Lauantai
ap: 6 km
ip: 6 km (5x100m)

Sunnuntai
ap: 3 km + Muurolan Piikki 25 km 1.29.50 1. + 3 km

Yhteensä: 144 km

Olipa vaihteleva viikko. Alkuviikko oli väsynyttä ja aloin jo miettimään, että nytkö sitä nitkahdetaan monttuun. Tiistain huonosta fiiliksestä huolimatta, illan vetotreeni sujui hyvin. Motivaatio oli heikko, koska ennen treeniä väsytti pirusti. Verkalle lähdettyäni olo alkoi kuitenkin parantua. Eka veto napsahti puolivaloilla 14.35. Toinen 14.13 ja juoksu alkoi aueta. Kolmannessa hengitys ja jalat olivat auki, joten tuuppasin hieman tiukemmin. Aika 13.48 oli parasta, mihin tässä treenissä olen koskaan pystynyt.

Seuraavana päivänä olin taas montun reunalla ja laahustin kevyen lenkin. Sama vetämätön olo jatkui torstaina. Torstain vetämättömään oloon vaikutti keskiviikon hieronta, joka veti lihakset tyhjäksi. Näin ainakin uskottelin. Perjantaina kehoon alkoi tulla elonmerkkejä ja iltalenkki kulki jo ihan hyvin. Lauantaina juoksin vain kaksi puolen tunnin hölkkää ja tunsin palautuneeni. Iltalenkillä juostut aukkarit varmistivat asian. Juoksu tuntui aukinaiselta ja helpolta.

Sunnuntaina suuntasin aamulla Muurolaan, jossa oli luvassa Lapin vanhin juoksutapahtuma. Vuodesta 1947 järjestetty Muurolan Piikki on jostain syystä aina jäänyt juoksematta, mutta tänä vuonna suunnittelimme koutsin kanssa ohjelman niin, että pääsen viivalle. Luvassa oli 25 km pyörätietä kumpuilevalla reitillä. Palkintona voittajalle oli luvassa muurolalaisen sepän takoma naula. Voiko parempaa palkintoa olla?

Naula


Nappasin Vellun ja Tepon kyytiin Pöykkölästä ja lähdimme kohti Muurolaa. Pojat ovat Piikillä konkareita, joten tällä kertaa he jättivät täysmatkan noviisin hoidettavaksi. Kuulemma naulat oli jo hankittu arkkuun, joten matkavalinta pojilla oli puolipiikki eli 12,5 km.

Hölkkäsin alkuverkaksi muutaman kilsan, jonka jälkeen parinkymmenen juoksijan joukko asettui lähtöviivalle. Startissa selvisi, että olin kilpailun ainoa Piikin juoksija. Viimeinen mohikaani.

Niilo Keskipoikelan pyssy pamahti ja koko joukko lähti samalla kertaa matkaan. Hyvä näin, koska sain seuraa muista juoksijoista vähäksi aikaa. Tavoitteenani oli juosta mahdollisimman lähellä maratonvauhtia, mikä se ikinä olikaan. Vellu otti kärkipaikan ja otin peesin. Eka kilsa napsahti 3.39 ja olin tyytyväinen. Sopivaa vauhtia alkumatkalle. Vellu kuitenkin kiristi hyvin nopeasti ja vauhti nousi alle 3.30/km. Hölläsin samantien, koska Jannen sanat liian kovasta vauhdista kummittelivat päässäni. Vellu meni ja annoin myös Stenbäckin Jannen, Ipe Välitalon ja Tepon mennä ohi. Vellu kasvatti eroa, mutta pian huomasin Ipen hyytyvän edestä. Peesasin Teppoa, joka veti tarkasti hieman alle 3.40/km tonneja. Ajattelin, että vauhti saa luvan riittää alkumatkalle, kiristäisin myöhemmin. 

Puolipiikin kääntöpaikalle asti peesasin Teppoa, jonka jälkeen jatkoin matkaa yksin. Olishan se ollut mukava jatkaa porukalla, mutta näin tällä kertaa. Vauhti hieman nousi ja kilometrit alkoivat napsua 3.36 pintaan. Kääntöpaikalla olin hyvävoimainen ja päätin hieman nostaa vauhtia. Kilometrit kuluivat ja vauhti nousi lähelle 3.30/km. Puolimaraton tuli täyteen ajassa 1.15.45 ja viimeiset kilometrit kiristin sen verran, että 1.30 alittuisi. Maalissa olin ajassa 1.29.50, joten tavoite täyttyi. Keskivauhdiksi sain hieman alle 3.36/km, joka tekisi maratonilla 2.31.55. Maalissa oli sellainen fiilis, että olisin helposti jaksanut jatkaa samaa vauhtia. Kun otetaan huomioon viime viikkojen rasitus, uskon matkavauhdin helpottuvan entisestään keventelyn myötä. 

Muurolan Piikki 2017. Kuva: Olavi Peura

   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti