Ensimmäinen naula arkkuun

Maanantai
ap: 10 km
ip: 17 km

Tiistai
ap: 7 km
ip: 3 km + 3x4km (14.35, 14.13, 13.48) pal.2 + 3 km

Keskiviikko
ip: 14 km

Torstai
ap: 10 km
ip: 9 km + 6x200m (33-34s) + 2 km

Perjantai
ip: 15 km

Lauantai
ap: 6 km
ip: 6 km (5x100m)

Sunnuntai
ap: 3 km + Muurolan Piikki 25 km 1.29.50 1. + 3 km

Yhteensä: 144 km

Olipa vaihteleva viikko. Alkuviikko oli väsynyttä ja aloin jo miettimään, että nytkö sitä nitkahdetaan monttuun. Tiistain huonosta fiiliksestä huolimatta, illan vetotreeni sujui hyvin. Motivaatio oli heikko, koska ennen treeniä väsytti pirusti. Verkalle lähdettyäni olo alkoi kuitenkin parantua. Eka veto napsahti puolivaloilla 14.35. Toinen 14.13 ja juoksu alkoi aueta. Kolmannessa hengitys ja jalat olivat auki, joten tuuppasin hieman tiukemmin. Aika 13.48 oli parasta, mihin tässä treenissä olen koskaan pystynyt.

Seuraavana päivänä olin taas montun reunalla ja laahustin kevyen lenkin. Sama vetämätön olo jatkui torstaina. Torstain vetämättömään oloon vaikutti keskiviikon hieronta, joka veti lihakset tyhjäksi. Näin ainakin uskottelin. Perjantaina kehoon alkoi tulla elonmerkkejä ja iltalenkki kulki jo ihan hyvin. Lauantaina juoksin vain kaksi puolen tunnin hölkkää ja tunsin palautuneeni. Iltalenkillä juostut aukkarit varmistivat asian. Juoksu tuntui aukinaiselta ja helpolta.

Sunnuntaina suuntasin aamulla Muurolaan, jossa oli luvassa Lapin vanhin juoksutapahtuma. Vuodesta 1947 järjestetty Muurolan Piikki on jostain syystä aina jäänyt juoksematta, mutta tänä vuonna suunnittelimme koutsin kanssa ohjelman niin, että pääsen viivalle. Luvassa oli 25 km pyörätietä kumpuilevalla reitillä. Palkintona voittajalle oli luvassa muurolalaisen sepän takoma naula. Voiko parempaa palkintoa olla?

Naula

Nappasin Vellun ja Tepon kyytiin Pöykkölästä ja lähdimme kohti Muurolaa. Pojat ovat Piikillä konkareita, joten tällä kertaa he jättivät täysmatkan noviisin hoidettavaksi. Kuulemma naulat oli jo hankittu arkkuun, joten matkavalinta pojilla oli puolipiikki eli 12,5 km.

Hölkkäsin alkuverkaksi muutaman kilsan, jonka jälkeen parinkymmenen juoksijan joukko asettui lähtöviivalle. Startissa selvisi, että olin kilpailun ainoa Piikin juoksija. Viimeinen mohikaani.

Niilo Keskipoikelan pyssy pamahti ja koko joukko lähti samalla kertaa matkaan. Hyvä näin, koska sain seuraa muista juoksijoista vähäksi aikaa. Tavoitteenani oli juosta mahdollisimman lähellä maratonvauhtia, mikä se ikinä olikaan. Vellu otti kärkipaikan ja otin peesin. Eka kilsa napsahti 3.39 ja olin tyytyväinen. Sopivaa vauhtia alkumatkalle. Vellu kuitenkin kiristi hyvin nopeasti ja vauhti nousi alle 3.30/km. Hölläsin samantien, koska Jannen sanat liian kovasta vauhdista kummittelivat päässäni. Vellu meni ja annoin myös Stenbäckin Jannen, Ipe Välitalon ja Tepon mennä ohi. Vellu kasvatti eroa, mutta pian huomasin Ipen hyytyvän edestä. Peesasin Teppoa, joka veti tarkasti hieman alle 3.40/km tonneja. Ajattelin, että vauhti saa luvan riittää alkumatkalle, kiristäisin myöhemmin. 

Puolipiikin kääntöpaikalle asti peesasin Teppoa, jonka jälkeen jatkoin matkaa yksin. Olishan se ollut mukava jatkaa porukalla, mutta näin tällä kertaa. Vauhti hieman nousi ja kilometrit alkoivat napsua 3.36 pintaan. Kääntöpaikalla olin hyvävoimainen ja päätin hieman nostaa vauhtia. Kilometrit kuluivat ja vauhti nousi lähelle 3.30/km. Puolimaraton tuli täyteen ajassa 1.15.45 ja viimeiset kilometrit kiristin sen verran, että 1.30 alittuisi. Maalissa olin ajassa 1.29.50, joten tavoite täyttyi. Keskivauhdiksi sain hieman alle 3.36/km, joka tekisi maratonilla 2.31.55. Maalissa oli sellainen fiilis, että olisin helposti jaksanut jatkaa samaa vauhtia. Kun otetaan huomioon viime viikkojen rasitus, uskon matkavauhdin helpottuvan entisestään keventelyn myötä. 

Muurolan Piikki 2017. Kuva: Olavi Peura

   

Kohti kisoja

Maanantai
Lepo

Tiistai
ap: 8 km
ip: 12 km

Keskiviikko
ip: 3 km + 8 km reipas 3.42/km + 3 km

Torstai
ip: 14 km


Perjantai
ap: 6 km
ip: 10 km

Lauantai
ap: 3 km + 8x1000m ka. 3.15 pal.2`+ 3 km
ip: 6 km

Sunnuntai
ip: 21 km

Yhteensä: 106 km

Viikon aloitti perinteinen lepopäivä, joka on kuulunut pari vuotta ohjelmaan tällä paikalla. Muutenkin olen tykästynyt tähän 2/1 jakoon, jossa kaksi viikkoa on kovempaa harjoittelua ja yksi kevyempää. Lepopäivä tulee yleensä oikeaan aikaan, koska kevyellä viikolla maanantaisin ei yleensä edes ajattele lenkille lähtöä. Jos ajattelee, ruuvia on varaa kiristää.

Tiistaina hölkkäilin pari kevyttä lenkkiä ja kulku oli suhteellisen nuhjuista. Keskiviikkona oli vain reipas 8 km, joka kulki yllättävän hyvin. Vellun kanssa rallateltu reipas oli helppo ja mukava juosta. Kerrankin kasin pätkän jälkeen oli sellainen olo, että verkat oli tehty ja nyt alkaisi itse treeni. Torstaina ja perjantaina juoksin lyhyitä kevyitä lenkkejä, kulku kohtuullista. Perjantaina sain myös muutamat uudet parit Skechersejä Jussilta, joten matka jatkuu taas pehmeämmin. Pari vuotta olen kuluttanut GoRun vitosia ja tyytyväinen olen ollut. Vieläkö sais maratonkengäksi siron 46:n GoMeb Razorista niin kaikki olisi hyvin kenkäpuolella. Martin Fiz veteli Lontoossa kyseisellä kengällä, jonka jälkeen ollaan Jussin kanssa yritetty metsästää sitä Suomeen. Tai no kenkää on kyllä saatavilla, mutta minun kokoa (46) on aina vähän vaikeampaa saada.

Lauantaina oli sitten vuorossa viikon kovin harjoitus. Pyöräily kentälle ja tonneja lappomaan. Seuraksi sain taas Vellun, joka on huimassa nousukunnossa. Työnjako oli selkeä. Vellu veti 400m ja minä 600m. Lähdimme 3.18/km ja lopetimme 3.06/km. Vellu raastoi oikein kunnolla peesissä, mutta sai juostua kohtalaisella etäisyydellä kaikki kahdeksan vetoa. Minulla oli hieman helpompaa, mutta ei mikään lentokulku. Huomaa, että kestopuoli on kehittynyt, mutta nopeuspuoli on kärsinyt parhaista vuosista. On pidettävä huoli, että nopeus ei täysin katoa määrän keskellä. Treeniin kuitenkin olin ihan tyytyväinen. Vauhti kiihtyi edellisestä kerrasta ja juoksu oli helpompaa. Ihan hyviä merkkejä.

Tänään aloitin viimeisen rypistyksen kohti SM-maratonia. Muutaman viikon tässä vielä ehtii puristaa ennen löysäystä. Ohjelmassa on mm. ensi viikonloppuna Muurolan perinteinen Piikki (25km) ja kahden viikon päästä Levin Ruskamaratonilla 10 kilometriä. 

Kunto nousee

Maanantai
ap: 8 km
ip: 15 km

Tiistai
ap: 6 km
ip: 3 km + 3x4km (14.35, 14.16, 13.52) pal.2 + 2 km

Keskiviikko
ip: 24 km

Torstai
ap: 8 km
ip: 14 km + 6x100m

Perjantai
ap: 7 km
ip: 3 km + 6 km reipas 3.43/km + 8x200m 30-33s pal. 200m hölkkä + 2 km

Lauantai
ap: 10 km
ip: 14 km

Sunnuntai
ip: 35 km 4.05/km (22 km 4.18/km + 10 km 3.34/km + 3 km 4.19/km)

Yhteensä: 172 km

Työt alkoivat tällä viikolla, mutta treenit jatkuivat. Aamulenkit hieman aikaistuivat ja vähän lyhenivät, mutta viikon kokonaismäärä pyöri suunnilleen samoissa lukemissa, mitä se on viimeisen kuukauden aikana kovilla viikoilla ollut. On mukava huomata, että alan kestämään harjoittelua. Tämmöinen reilu 170km viikko ei enää tunnu sen kummoisemmalta kuin talven 140km viikot. Toki nyt on kesä, eikä minun tarvitse ajella montaa tuntia päivässä autolla töihin.

Viikko kokonaisuudessaan oli onnistunut, vaikka pieniä mustia hetkiä tuli koettua. Tiistaina juoksin perinteisen 3x4km, jossa vauhdit nousivat helposti ja hallitusti. Tässä harjoituksessa tunsin ensimmäistä kertaa tänä kesänä, että maratonaskel on löytynyt. Juoksu tuntui rennolta ja kontrolloidulta. Viimeisessä vedossa kiihdytin jo reilusti alle maratonvauhdin.

Jos tiistaina juoksu oli helppoa niin keskiviikkona raskasta. Puolipitkä 24 km oli täysin läpijuoksu, eikä hirveästi kiinnostanut kerätä kilometrejä. Nämä on vaan niitä harjoituksia, jotka on juostava läpi. Kuormaa oli jo kertynyt kroppaan aika paljon puolentoista viikon aikana, mutta kevyt läpsyttely auttoi asiaa. Perjantaina kävin juoksemassa reipasta 6 km 3.45-3.40/km, jonka päälle juoksin pitkästä aikaa 200m vetoja. Kun kymmenen vuotta sitten juoksin 800 metriä päämatkana, tykkäsin tästä harjoituksesta. En pidä enää. Aivan hirveää kyntämistä ja kellokin kertoi, että ei oikein lähde enää samalla tavalla kuin ennen. Hyvää tuo varmasti teki, mutta ei se ollut herkkua näiden maratonharjoitusten seassa. 

Lauantain palauttelin parilla kevyellä lenkillä ja juoksu alkoi aueta. Selkeästi 200m vedot aukoivat jalkoja, koska juoksu tuntui yllättävän irtonaiselta. Sunnuntaina oli viikon tärkein harjoitus eli 35 km kiihtyvä. Juoksin lenkin tutulla reitillä Oikaraisen reitillä, joka on erittäin tasainen lenkki. Ekan 22 km juoksin 4.18/km vauhdilla, jonka jälkeen tein ensimmäisen noston maratonvauhtiin. Seuraavat kahdeksan kilometriä juoksin noin 3.38-3.34/km. Vauhti tuntui sopivalta ja hapenotto toimi hyvin. 30 km täyttyessä nostin vielä hieman vauhtia ja viimeiseen 2 km kului aikaa 6.55. Viimeisen kolme kilometriä hölkkäsin verkkaa. Matkan aikana ei ollut minkäänlaisia ongelmia, energiat riittivät hyvin. Join lenkin aikana 0,7l urheilujuomaa, geeleihin en koskenut. Ensi viikolla palauttelua ja sitten viimeisten kovien viikkojen kimppuun!

Kesäloman viimeinen viikko

Maanantai
ap: 10 km
ip: 15 km

Tiistai
ap: 10 km
ip: 3 km + VK 15 km 3.45/km + 2 km

Keskiviikko
ap: 22 km

Torstai
ap: 9 km
ip: 14 km + 6x100m

Perjantai
ap: 10 km
ip: 3 km + 10x2 min. (3.15-3.25/km) + 10x1 min (3.00-3.10/km). pal.1 + 3 km

Lauantai
ap: 10 km
ip: 10 km

Sunnuntai
ip: 35 km 4.14/km

Yhteensä: 182 km

Niin se vain kesäloma on taas takana. Huomenna pitäisi mennä töihin ja totutella uuteen rytmiin. Kesälomalla heräilin yleensä 10 aikoihin ja kävin "aamulenkin" 12 hujakoilla. Nukuin melkein joka yö 10 tuntia ja usein vielä päikkärit päälle. Helppoa elämää. Saattaa hieman väsyttää ensimmäiset viikot, mutta eiköhän siihen rytmiin taas pääse kiinni. Ajattelin hyödyntää työmatkoja ja tehdä ne ainakin osittain juosten, saa ainakin vähän pidempään nukkua.

Tämä viikko sujui hyvin ja tuntuu, että kunto alkaa olla nousussa. Pahin vaihe on raavittu läpi ja nyt alkaa jopa välillä kulkemaan. Alkuviikon kovempi harjoitus oli 15 km VK, jonka juoksin hieman aikaisempaa rauhallisemmin. Kulku oli hieman nihkeää hieronnan jäljiltä ja lisäksi maha oli suhteellisen sekaisin lenkin aikana. Sain kuitenkin harjoituksen juostua läpi suunnitelman mukaisesti. Keskiviikkona oli vain yksi puolipitkä, jonka kävin Vellun kanssa maastossa. Kulku oli koko viikon huonointa, eikä juoksu maistunut pätkääkään. Vuorokauden lepäily teki ihmeitä ja seuraavana päivänä jalka tuntui jo kevyeltä. Pari kevyttä lenkkiä ja rullailuja päälle valmistivat hyvin seuraavan päivän kovaan harjoitukseen.

Kymmenen kertaa kaksi minuuttia ja kymmenen kertaa minuutti on kova harjoitus. Kaksi minuuttiset juoksin kelloa katsomatta 3.15-3.25/km vauhdilla ja pyrin pitämään juoksun rentona, jotta minuuteissa saa iskeä. Homma onnistui hyvin ja selvisin ekasta setistä tuoreena. Palautukset kuitenkin kuluivat nopeasti ja ensimmäisten minuuttien jälkeen tiesin, että viimeiset on vedot on tiukkoja. Puristelin menemään ja ahistin oikein kunnolla lopussa. Lopulta se viimeinenkin veto koitti ja armahti lopulta väsyneen miehen. Olin erittäin tyytyväinen tähän harjoitukseen, homma tuntui pitkästä aikaa todella hyvältä ja vauhdit ovat nousussa. Nousukunnon merkkejä!

Lauantaina kävin vain pari kymppiä, koska seuraavana päivänä odotti jo pitempi siivu. Tällä kertaa kävin yhtenä kierroksena Oikaraisessa ja matkaa tuli melko tarkkaan 35 kilometriä. Juoksu kulki todella helposti, eikä koko lenkin aikana tuntunut minkäänlaisia väsymyksen merkkejä. Keskivauhtikin nousi kohtalaiseksi 4.14/km. Viikkoon 182 km ja taas ollaan lähempänä SM-maratonia.