tiistai 25. huhtikuuta 2017

Lontoon maraton 2017: 2:38:15

Maanantai
ip: 10 km

Tiistai
Lepo

Keskiviikko
ip: 10 km

Torstai
ip: 3 km + 3 km (3.42, 3.39, 3.38) + 2 km

Perjantai
Lepo

Lauantai
ap: 5 km

Sunnuntai
ap: LONTOON MARATON 2:38:15 247.

Yhteensä: 74 km

Kuudes maraton on juostu ja majoreita kasassa on kaksi. Tavoite ei täyttynyt, mutta kokemuksena Lontoon maraton oli hieno ja se tarjosi tunteiden vuoristorataa. Kannustus oli huikeaa koko matkan, enkä missään muualla ole kokenut vastaavaa. Britit ovat maratonhullua kansaa, mutta reitin suunnittelussa olisi mielestäni parannettavaa. En pitänyt reitistä, koska siinä oli muutama tiukka mutka liikaa, eikä se ollut niin tasainen kuin olisin toivonut. Berliini ja Rotterdam ovat reitteinä paljon nopeampia. Pariisin reitti on Lontoon kanssa samaa tasoa.

Viimeinen viikko ennen maratonia sujui erittäin hyvin. Kunto tuntui nousevan päivä päivältä ja kulku oli vähäisillä lenkeillä hyvä. Maratonluotto oli kova. Matkustin jo perjantaiaamuna Lontooseen, jotta saisin rauhassa valmistautua tulevaan. Lentokentältä hotellille Cityyn ja siitä kohti expoa. Expo oli erittäin kaukana (30 min. junalla), mutta hyvin rakennettu. Numeron sai jonottamatta heti portilla ja tilaa oli enemmän kuin yleensä expoissa. Näytteilleasettajia riitti vaikka kuinka paljon, mutta eipä noista yleensä paljoa tavaraa tartu mukaan. Tällä kertaa ostin yhden paidan. Valitettavasti kaikki mielenkiintoiset haastattelut (Bekele, Keitany) olivat myöhemmin, joten nekin jäivät kuulematta. Lauantaina nukuin pitkään ja lepäilin. Kaupungissa kävin aamupalalla ja lounaalla. Lounaan päälle juoksin viimeisen verryttelyn hotellin matolla, koska en jaksanut alkaa selvittämään rauhallista paikkaa juosta keskustasta. Todennäköisesti joku puisto olisi löytynyt, mutta siirtymiset eivät kiinnostaneet. Lisäksi ohjelmassa oli päiväunet ja illalla vielä viimeinen ateria. Olin valmis!

Nukuin hyvin, kuten aina ennen kilpailuja. Kevyt aamiainen ja kävellen kohti juna-asemaa. London Bridgeltä suunnaksi Blackheath. Porukkaa oli aivan älyttömästi liikkeellä, vaikka kello ei ollut kuin vähän yli seitsemän. Perillä porukka valui kohti valtavaa Greenwich Parkia. Portista sisään ja kohti Championship Areaa. Portilla tuomarit tarkistivat, että kaikki tarvittava oli kunnossa. Molemmissa kengissä piti olla chipit ja kaksi numerolappua paidassa. Lisäksi tuomarit mittasivat seurojen logot, etteivät ne olleet liian suuria. Itse alue oli kyllä hyvin järjestetty. Bajamajoja riitti, joten ei tarvinnut jonotella kuten yleensä. Lisäksi alueella oli telttoja, joissa sai vaihtaa vaatteita ja lepäillä. Tarjolla oli vettä, urheilujuomaa, kahvia ja teetä. Kelpasi odotella starttia!

Startissa pääsin hyvälle paikalle, heti toiseen riviin. Eliittiin jätettiin noin 10m eroa, joten ei siinä montaa sekuntia mennyt kun ylitin starttiviivan. Porukan laittoi liikkeelle 20m päästä prinssi William. Ympärilläni olevilta briteiltä ei herunut armoa kuninkaallisille: "Push the f****** button", mumisi mies takanani, kun odotimme viimeisiä sekunteja. Sitten se painoi nappia ja 40 000 juoksijaa lähti matkaan.

On erikoinen tunne lähteä juoksemaan maratonia hyvin levänneenä ja valmistautuneena. Juoksu on äärettömän helppoa ja ainoa asia mistä pitää huolehtia on se, että ei juokse liian lujaa. Minulla oli sunnuntaina aivan järkyttävän hyvä jalka alussa, joka saattoi hieman kostautua. Olihan se ainakin hetken hienoa!

Väliajat:

5 km 17.52
10 km 36.01 (18.09)
15 km 54.26 (18.25)
20 km 1.12.44 (18.18)
25 km 1.31.09 (18.18)
30 km 1.49.50 (18.50)
35 km 2.09.14 (19.24)
40 km 2.29.30 (20.16)
42 km 2.38.15

Kuten väliajoista huomaa, kaikki meni suunnitelmien mukaan noin 25 kilometriin saakka. Puolessa välissä olin suhteellisen varma onnistumisesta. Kaikki oli kontrollissa ja eteneminen tasaista. Maratonilla tilanteet muuttuvat kuitenkin nopeasti ja neljä kilometriä myöhemmin aloin hieman huolestua. Pitääkseen vauhdin, minun piti työstää kokoajan enemmän ja enemmän. Tältä olisi saanut tuntua aikaisintaan 32 kilometrin kohdalla. Kolmessa kympissä vauhti oli tippunut jo 30s vitoselle ja tiesin, että se tulisi tippumaan rajusti viimeisellä 12 kilometrillä. 35 km kohdalla olin jo suhteellisen valmis. En muista hirveästi yksityiskohtia, porukkaa meni ohi ja yritin viilentää kehoa suihkuissa ja vesipulloilla. Ennen neljänkympin paalua oli iso mäki. Hirveätä kyntöä. Kaivoin syvällä ja se varmasti näkyi. Kilometri ennen maalia toimitsija huusi, että hyvältä näyttää. Meinasin hymyillä, mutta ei jaksanut.

Maaliin pääsin, mikä tuntuu aina hyvältä. Se on jännä homma kun sitä menettää mielenkiinnon kuukausia päässä pyörineisiin numeroihin kun tarpeeksi pahalta tuntuu. Maalissa alaselkään iski hirveät kivut ja kävely oli vaikeaa pysähtymisen jälkeen. Pääasia oli, että olin päässyt maaliin. Pettymys muuttui nopeasti realismiksi pienen sulattelun jälkeen. En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin. Kunto ei vaan riittänyt kovempaan aikaan. Ehkä odotukset olivat hieman liian optimistiset. Talven keskeltä alle 2.35 ei ollut vielä mahdollista. Näin pari päivää mietittyä ja valmentajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen, tulimme siihen lopputulokseen, että pitkien kovien puute näkyi tuloksessa. Tähän tulee muutos ennen seuraavaa maratonia, jonka juoksen SM-maratonilla syyskuussa Jyväskylässä. Kesä kovaa ajoa ja tulos ulos. Nyt pidän pienen palauttelujakson ja palaan kisoihin kesän koittaessa.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Viimeistelyä

Maanantai
ip: 14 km

Tiistai
ap: 7 km
ip: 3 km + 6x1km (3.24, 3.21, 3.19, 3.16, 3.13, 3.10) pal.1,5` + 2 km

Keskiviikko
ip: 10 km

Torstai
ip: 10 km

Perjantai
ap: 6 km
ip: 2 km + 8 km VK 3.38/km + 1 km

Lauantai
ip: 14 km

Sunnuntai
ap: 7 km
ip: 8 km

Yhteensä: 98 km

Kevät koittaa Rovaniemellä.

Kaukaiselta tuntunut Lontoon maraton on käsillä. Pitkä talvi alkaa olla voitettu, vaikka täällä Rovaniemellä on vielä talviset olosuhteet. Aloitin keventelyn viime viikolla ja tuntuma alkaa löytyä. Lenkit ovat olleet melko lyhyitä ja ainoat kovat olivat suhteellisen helppoja. Nouseva kunto näkyy myös pk-lenkeillä, vauhdit ovat nousseet selkeästi. Tiistaina juoksin tonneja maantiellä, joka ei ollut täysin sula. Vauhdit löytyivät kuitenkin helposti, vaikka kulku ei ollut mitään priimaa. Pääsiäiseksi matkustin mökille Ylläkselle, jossa vedin perjantaina maravauhtista kahdeksan kilometriä. Kulku oli rentoa ja vauhti vakiintui automaattisesti 3.35-3.40 välille. Siinäpä se taitaa olla ensi sunnuntain vauhti. Tavoitteeksi olemme valmentajan kanssa asettaneet 2.35 alituksen eli ennätyksen. Treenien perusteella uskon olevani vähintään samassa kunnossa kuin viime syksynä Berliinissä. Maraton on kuitenkin vaikeasti arvioitava matka, koska lopputulokseen vaikuttaa niin moni asia. Sen olen oppinut viidestä juostusta maratonista, että ei kannata liian tarkkoja aikatauluja asettaa. Pakottamalla ei synny tulosta, joten on tärkeää kuunnella alussa kroppaa ja hakea rentoa askellusta. Sunnuntaina näkee, mihin se vauhti asettuu. Startti tapahtuu Suomen aikaa klo 12.00 ja kisan etenemistä voi seurata väliaikoina täältä. Kilpailunumeroni on 1620 ja livetulospalvelun tracking kohdasta voi hakea väliaikoja. Huh, kohta mennään! 

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Viimeiset viilaukset

Maanantai
ap: 8 km
ip: 12 km

Tiistai
ip: 33 km

Keskiviikko
ip: 14 km

Torstai
ap: 8 km
ip: 8 km

Perjantai
ip: 3 km + 4x4 km (14.35, 14.35, 14.25, 14.00) pal.2´+ 3 km

Lauantai
ap: 13 km
ip: 11 km

Sunnuntai
ip: 15 km

Yhteensä: 144 km

Klaukkala


Viimeinen perusviikko tehty ennen Lontoon maratonia. Karhun jälkeinen olotila oli kohtuullisen hutera, joten päätimme siirtää sunnuntain pitkän vasta tiistaille. Alunperin oli tarkoitus juosta 30 km hissukseen, jonka jälkeen viimeinen 5 km kovempaa. Törmäsin kuitenkin Ranuantiellä Vaaran Jukkaan, jolla oli VK-treeni menossa. Hyppäsin mukaan, koska porukalla juokseminen on aina mukavampaa. Jukan vauhti oli tässä vaiheessa hieman päälle 4.00/km, joten ei se nyt paljoa PK:n alle mennyt. Tehokkaana miehenä Jukka suuntasi äänestämään kesken harjoituksen ja minä odottelin juoksemalla korttelia ympäri. Jostain kumman syystä ei ollut kovin vaikeaa arvata Jukan ehdokasta. Kansalaisvelvollisuuden suoritettuaan Jukka liittyi seuraan ja matka jatkui takaisin Pöykkölään. Vauhti hieman kiristyi ja lopussa juoksimme hieman alle neljää. Jukan lopetettua minulle tuli täyteen 21 km, joten noin kympin verran tuli reipasta tuohon väliin. Jatkoin 30 km täyteen yksin ja lähdin vielä loppunostoon. Olin jo aikaisemmin päättänyt lyhentää loppupätkää, koska suunnitelmat olivat muuttuneet. Juoksin 3 km lähellä maravauhtia ja sai kerättyä 33 km kasaan. Juoksu tuntui hyvältä ja energiat riitti. Lenkin aikana vedin yhden geelin.

Pitkän siivun jälkeiset päivät olivat hieman koomaisia, joten lyhensin hieman torstain iltalenkin pituutta. Perjantaina lensin Helsinkiin, josta matka jatkui koutsin kyydillä Klaukkalaan. Klaukkalassa pikainen vaatteiden vaihto ja ulos sateeseen. Ohjelmassa oli perinteinen "neliveto" eli 4x4km. Paikaksi Janne oli valinnut hiljaisen 2 km mittaisen pätkän, jossa oli vain muutama liittymä. Koutsi ajeli autolla koko treenin vierellä/edessä tarjoten välillä tuulensuojaa. Ensimmäiset kaksi juoksin rennosti hakien rentoa maravauhtia. Kulku oli kevyttä ja tasaista. Kolmanteen vetoon sain Jannelta ohjeen hieman kiristää kääntöpaikan jälkeen. Juoksu tuntui edelleen hyvältä ja rennolta. Viimeisen vetoon kiihdytin paluumatkalla hieman enemmän ja loppuaika oli tasan 14 minuuttia. Erittäin hyvä harjoitus ja antoi luottoa maratonille. Ennen Berliiniä sama harjoitus tasaisemmalla tiellä meni hieman hitaampaa. Aikaa Lontooseen on kaksi viikkoa, joten tämän viikon lopulla aloitan keventelyn. Viimeisen kahden viikon ohjelma tulee olemaan tismalleen sama kuin viime syksynä ennen Berliiniä.  


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Karhuviesti

Maanantai
Lepo

Tiistai
ap: 6 km
ip: 12 km

Keskiviikko
ap: 6 km
ip: 3 km + 4 km VK 3.38/km + 7x(60s, 30s) pal. 60s + 2 km

Torstai
ip: 14 km

Perjantai
ip: 7 km (5x100m)

Lauantai
ap: 7 km
ip: 5 km + KARHUVIESTI 9,2 KM 30.34 3. + 3 km

Sunnuntai
ip: 15 km

Yhteensä: 99 km

Harjoituksellisesti kevyempi viikko takana. Alkuviikon ainoa kovempi harjoitus oli keskiviikon VK + VL. Kulku ei ollut kummoinen, nihkeää menoa. Harjoitusta ei helpottanut alkanut lumisade, joka inhottavasti peitti jäiset kohdat tiestä. Kokoajan sai juosta pieni varmistus päällä, koska ei tiennyt milloin jalka pettää alta. Juoksu alkoi rullata paremmin treenin loppupuolella, joten se ajoi asiansa avaavana harjoituksena Karhuviestiin.

Karhuviestiin valmistautuminen oli alkanut Pohjolan Juoksijoiden osalta jo useampi kuukausi sitten. Viime vuoden juoksijoiden metsästyksestä oppineena, otimme yhteyttä mahdollisiin juoksijoihin hyvissä ajoin ja aloitimme kartoittamaan joukkuetta. Aluksi näytti jopa siltä, että saamme kaksi joukkuetta viivalle. Suuren kiinnostuksen vuoksi manageri Ukonmaanaho päätti antaa selkeät ohjeet joukkueeseen pääsemiseksi. "Kovat" pääsevät suoraan vanhoilla näytöillä ja muut karsii. Kovia olivat Vattulainen ja Keskipoikela, jotka valittiin suoraan joukkueeseen. Muut joutuivat antamaan näyttöjä. Virallisina karsintakilpailuina toimivat Vantaan Aktiacup ja Iin Testijuoksu. Vaihtoehtoisesti myös oma ulkona vedetty testijuoksu kelpaisi, jos viralliset dokumentit toimitettaisiin nähtäväksi. Tolonen ja Leinonen antoivat vahvat näytöt Aktiassa juoksemalla 32-alkuiset kympit. Rami antoi vahvan näytön omassa testissä. Minun, Vellun, Janin ja Jounin oli tarkoitus mennä Iihin karsimaan, mutta lopulta Iin juoksu jäi välistä kaikilta muilta paitsi Jounilta. Minä annoin oman näyttöni Limingassa ja Jani omalla testijuoksulla. Loppujen lopuksi näyttöjä ei olisi joukkueen kokoamisen kannalta edes tarvittu, koska yhtäkkiä porukkaa alkoi tippumaan listoilta. Ensimmäisenä tippui Leinonen, jolle tuli äkillinen työmatka. Toisena tippui sairastumisen vuoksi Keskipoikela. Kolmantena paikan tavoittelusta luopui Vellu, jolla vanha vamma alkoi piinata viikko ennen Karhua. Myös serkkuni Iiro Niskanen vetäytyi joukkueesta vedoten huonoon kuntoon. Lopulta Iiro kuitenkin nähtiin Karhuviestissä Dextran riveissä "huonokuntoisena". Kakkososuuden 7.9 km kulki Iirolla 3.16 kilometrivauhdilla. Huonokuntoinen tosiaan. Yhtäkkiä olimme tilanteessa, jossa meillä oli kuusi juoksijaa ja viestiin tarvittiin seitsemän. Ainoa vaihtoehto oli Ukonmaanaho. Viikossa kisakuntoon projekti oli hupaisaa seurattavaa. Lopullinen joukkueemme oli juoksujärjestyksessä: Tolonen, Oravakangas, Holappa, Vattulainen, Ukonmaanaho, Ylisaukko-Oja ja Peltoniemi.

Matka Poriin on pitkä. Lähdin ajamaan suoraan töistä suhteellisen aikaisin, mutta silti olimme perillä matkalta kyytiin napatun Artun kanssa vasta kahdeksalta illalla. Paluumatka oli vielä tuskaisempi, olin kotona Rovaniemellä 03.40. Perillä Porissa majoituimme hotelliin ja lähdimme iltalenkille. Mukaan liittyi myös Ukonmaanaho, joka pohdiskeli uskaltaako käydä aamulenkillä ennen kisaa. Pelkona oli, ehtiikö eläkeläinen palautua iltapäivän kilpailuun?

Lauantaina sai nukkua pitkään, koska startti tapahtui vasta klo 14. Kävimme rauhassa aamulenkin ja söimme pitkän aamupalan. Seuraavaksi vuorossa oli kisa-asujen tuunausta, tavaroiden pakkaamista ja huoneen luovutus. Pikainen aamupalaveri järjestelyistä ja nokka kohti Raumaa. Tunnelma oli odottava ja jännittynyt. Automatkalla alkoi satamaan melko rankasti, mikä hymyilytti. Eipä ainakaan hengityksen kanssa tulisi ongelmia. Muutenkin +2 kuulosti hyvältä pohjoisen miehille.

Raumalla tapasimme loput joukkueesta ja vaihdoimme kuulumisia. Hyvin nopeasti oli kuitenkin aika lähteä liikkeelle, joten porukka hajosi verryttelemään ja autoihin. Kaikilla oli mielessä sama tavoite kilpailun suhteen: annat vain kaikkesi.

Kilpailu alkoi perinteisesti kovalla aloitusosuudella, jolle olimme asettaneet viime vuotisen ankkurin Tolosen. Mikko veti hyvin ja tuli vaihtoon seitsemäntenä. Kakkososuudella Rami nosti meidät kolmanneksi ja lähetti matkaan Jounin. Neljänteen vaihtoon saavuimme edelleen kolmantena, eikä ero kakkosjoukkue Dextraan ollut kasvanut kovinkaan paljon. Nelososuudella Arttu aukoi paikkojaan ensi viikonlopun Huelvan kymppiä varten tykittämällä osuuden 2.53 kilometrivauhtia. Samalla nousimme kilpailussa kakkospaikalle ja eroa Dextraan oli yli kaksi minuuttia. Arttu otti samalla kilpailua johtanutta Helsinki Half Marathonia 2,5 minuuttia kiinni ja lähetti Jannen liikkeelle reilut 30s kärjen perään. Janne juoksi kaikista kauhukuvista poiketen erittäin hyvin ja tuli vaihtoon asemansa pitäen. Viidennellä osuudella Jani taisteli pitäen sijoituksen toisena, mutta takaa tulijat lähestyivät uhkaavasti. Turkulaiset olivat viimeiselle osuudelle lähdettäessä 27s päässä ja Dextra 1.04 päässä. HHM oli karannut tässä vaiheessa jo selkeään voittoon.

Kuva: Jarno Maimonen

Lähdin ankkuriosuudelle juoksemaan omaa juoksua, koska tiesin mitä oli luvassa. Takaa oli tulossa kaksi kovaa ankkuria, Turun Wihlman ja Dextran Järvenpää. Yritin lähteä rennosti liikkeelle, mutta eipä siitä tullut oikein mitään. Alussa oli pitkä alamäki, jossa vauhti karkasi helposti ja ensimmäinen tonni meni 3.09. Alkua hankaloitti tietyöt, joiden takia ensimmäiset kilometrit jouduttiin juoksemaan soratiellä. Juostessa piti kokoajan katsoa mihin astui, koska tie oli täynnä isoja kiviä. Wihlman ja Järvenpää ajoivat minut melko nopeasti kiinni ja painelivat ohi. Siihen vauhtiin oli ihan turha yrittää. Jäin siis juoksemaan yksin ja pyrin pitämään vauhdin tasaisena. Juoksu sujui suhteellisen hyvin 6 kilometriin saakka, jonka jälkeen vauhti hieman tippui. Väänsin loppuun mitä jaloista lähti ja saavuin maaliin neljäntenä. Erikoisjoukkuesarjassa olimme kolmosia. Viime vuoden aikamme huononi 20s, mutta joukkueemme onnistui erinomaisesti. Tällä joukkueella sijoitus oli maksimi. Ero kärkijoukkueisiin oli niin suuri, että jossiteltavaa ei jäänyt. Oma vauhtini 9.2 km matkalla oli 3.19/km, joten voin olla ihan tyytyväinen. Viime vuonna juoksin vitosen osuuden 3.18/km vauhdilla, joten ero viime vuoteen on suuri. Näyttää siltä, että ainakin kympin kunto on viime vuotta edellä noin kaksi kuukautta. Se miten se näkyy maratonilla jää nähtäväksi. Nyt on kuitenkin katseet suunnattu Lontooseen. Harjoitteluaikaa on jäljellä vajaa pari viikkoa, jonka jälkeen kevennellään. Eipä tässä ehdi tehdä kummoisia, muutaman laadukkaan maratreenin.