maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kunnon testausta Limingassa

Maanantai
ap: 6 km
ip: 14 km

Tiistai
ap: 8 km
ip: 14 km

Keskiviikko
ap: 8 km
ip: 4 km + 3x4 km (14.56, 14.46, 14.38) pal.2 `+ 3 km

Torstai
ip: 20 km

Perjantai
ap: 6 km
ip: 8 km + 5x100m

Lauantai
ap: 3 km
ap: 3 km + 10 km 33.36 + 3 km
ip: 6 km

Sunnuntai
ap: 25 km
ip: 6 km

Yhteensä: 160 km

Alkuviikosta kevyttä läpsyttelyä ja kilsojen keräilyä. Keskiviikkona juoksin ensimmäistä kertaa tälle talvea kovaa ulkona. Juoksin tutulla Koskenkyläntiellä 3x4 km mahdollisimman rennosti noin maravauhtia. Juoksu kulki ihan hyvin, vaikka lunta ja jäätä oli tiellä melko paljon. Sulasta ei ollut tietoakaan. Lauantaina oli tarkoitus juosta Iin testijuoksusarjan 10 km osakilpailu, mutta illalla sain järkyttävää kuvamateriaalia koutsi Jannelta ja suunnitelmat muuttuivat. Tie oli täysin peilijäässä, joten päätimme jättää liukastelut välistä. Janne otti samantien yhteyden Jorma "Limingan Elevaara" Jokelaan, joka aikoi juoksuttaa omaa ryhmäänsä lauantaina Lumijoelta Liminkaan. Sulaa ja tasaista tietä oli tarjolla.

Aamulla oli pientä säätöä aikataulujen kanssa, koska yöllä oli satanut hieman lunta. Lopulta kuitenkin päädyttiin juoksemaan alkuperäisen suunnitelman mukaan, joten hieman kiireellä ajeltiin Jannen toisen valmennettavan Rebekan kanssa starttipaikalle. Perillä pikaiset verkat (ehkä 3 km?) ja matkaan. Ei ihan optimaalista valmistautumista. Suurin osa Limingan miehistä oli jossain muualla, joten ainoa vaihtoehto oli lähteä Nikkasen Markun perään. Markku oli vedellyt viikon aikana jo 180 km, joten ajattelin pysyväni ainakin alkumatkan miehen perässä. Markku lähti nykimään tasaisia 3.16-3.18 kilometrejä ja mie peesasin. Kulku oli kohtalaisen hyvä ja Markun vauhti sopivaa. Pyrin juoksemaan mahdollisimman rennosti mahdollisimman pitkään peesissä. Lauantaina jaksoin peesata 5 km, joka alittui ajassa 16.32. Siinä oli pieni heikko hetki ja vauhti tippui 3.25/km paikkeille. Markku karkasi ja jäin juoksemaan yksin. Loppua kohti kuitenkin sain hieman kiristettyä ja maaliin tulin ajassa 33.36. Markku veteli 32.47. Omaan juoksuuni olin ihan tyytyväinen. Ei se juoksu vielä valmista ole, mutta sinne päin! Viime vuonna juoksin toukokuussa samoja vauhteja, joten kyllä tämä nyt taas alkaa näyttää paremmalta. Lontoon maratonille on aikaa 4 viikkoa. Vielä ehtii muutaman kovan rutistuksen tehdä ennen löysäystä. Karhu-viesti olis ensi viikonloppuna, mutta Pohjolan Juoksijoiden joukkue on tänä vuonna niin jäätävän kova, että saa nähdä mahdunko mukaan. Yllätyksiä luvassa!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kolmen viikon treenit

27.3.-5.3.2017

Maanantai
Lepo

Tiistai
ip: 8 km reipas 4.00-4.05/km + 5x100m + 2 km

Keskiviikko
ip: 13 km

Torstai
ap: 6 km
ip: 2 km + 4 km 3.28/km + 1 km

Perjantai
Lepo (matkustus)

Lauantai
ip: 6 km + 5x100m

Sunnuntai
ap: 3 km
ip: 4 km + MALTA PUOLIMARATON 1.14.57 9.

Yhteensä: 72 km

6.3.-12.3.2017

Maanantai
ip: 10 km

Tiistai
ap: 10 km
ip: 6 km (pohjekramppi)

Keskiviikko
Lepo (matkustus)

Torstai
ip: 13 km

Perjantai
ap: 12 km
ip: 11 km

Lauantai
ap: 8 km
ip: 3 km + 8 km VK 28.51 + 3 km

Sunnuntai
ap: 30 km

Yhteensä: 114 km

13.3.-19.3.2017

Maanantai
ip: 14 km

Tiistai
ip: 3 km + VL 4 x (90s,60s,30s) pal.60s + 4 km

Keskiviikko
ap: 10 km
ip: 14 km

Torstai
ap: 10 km
ip: 3 km + 5x100m + 6x1000m pal.2 (3.16, 3.14, 3.12, 3.08, 3.04, 3.00) + 3 km

Perjantai
ip: 29 km

Lauantai
ap: 8 km
ip: 14 km

Sunnuntai
ap: 10 km
ip: 2 km + 14 km VK (3.45-3.40/km)

Yhteensä: 154 km

Ruuvi kiristyy ja Lontoo lähenee.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Lake Biwa 2017 numeroina

Starttasi: 247
Japanista: 230
Keniasta: 4
Etiopiasta: 2
Australiasta: 2
Eritreasta: 1
Ugandasta: 1
Bruneista: 1
Irlannista: 1
Yhdysvalloista: 1
Ecuadorista: 1
Kolumbiasta: 1
Marokosta: 1
Taipeista: 1

Voittoaika: 2:09:06
Viimeisen aika: 2:40:50
Alle 2:10: 3
Alle 2:15: 15
Alle 2:20: 40
Alle 2:25: 68
Alle 2:30: 118
Alle 2:35: 155

DNF: 25 
DQ (raatobussi): 39
DQ 15 km kohdalla (52 min.): 9
DQ 20 km kohdalla (70 min.): 5
DQ 25 km kohdalla (88 min.): 8
DQ 30 km kohdalla (108 min.): 6
DQ 35 km kohdalla (129 min.): 9
DQ 40 km kohdalla (150 min.): 2 


Lauantain puolimaratonin väliajoilla minut olisi liputettu tämän vuoden Biwassa raatobussin kyytiin 20 km väliaikapisteellä. Saa tässä vielä muutaman lenkin heittää...

torstai 9. maaliskuuta 2017

Malta Marathon 2017

Aloitin vuoden 2017 kisakauden viime vuoden tapaan Maltan puolikkaalla sunnuntaina. Maltalle matkustin vasta lauantaina, koska olin vielä perjantaina töissä. Suomesta ei vielä tähän aikaan vuodesta lennetä suoraan Maltalle, joten jouduin matkustamaan Lontoon kautta. Matkustuspäivä oli melko pitkä, mutta onnistuin nukkumaan aika hyvin lennot. Ei optimaalista, mutta näin tällä kertaa. Perillä veljeni Uttu oli tilannut etukäteen taksin, jolla matka Sliemaan sujui kätevästi. Veljeni luona pasta-ateria ja kuulumisten vaihtoa. Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa! Illan ohjelmaan kuului vielä numerolappujen nouto ja kevyt verkkalenkki. Jalat olivat matkustamisen jälkeen tukkoiset, mutta aukkarit auttoivat asiaa.
Veljekset kuin ilvekset.

Aamulla heräsin hieman aikaisemmin kuin muut ja lähdin lyhyelle herättelylenkille. Juoksin kolme kilometriä merenrantaa ja kävin katsastamassa maalialueen. Paikka vastasi muistikuviani, ei mitään uutta. Kämpillä kevyt aamiainen ja kävellen takaisin kohti rantaa Utun kanssa. Tänä vuonna myös veljeni aloittaisi uuden juoksu-uran. Edellisestä startista velipojalla oli kulunut yli 20 vuotta. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt häiritsevän miestä, olemus oli tyynen rauhallinen. Nousimme järjestäjien busseihin, joiden suuntana oli maratonin lähtöpaikka, Mdina. Matka sujui ongelmitta ja perillä starttiin oli aikaa reilusti. Tein omat rituaalit ennen lähtöviivalle asettumista ja huikkasin tsempit veljelleni. Tapaisimme 21,1km myöhemmin.

Maltan puolikas juostaan yhdensuuntaisena lenkkinä saaren sisäosasta rannikolle. Reitti ei ole mielestäni huippunopea, vaikka varsinkin alussa on alamäkipätkiä. Reitin loppuosassa olevat rampeille nousut hidastavat melkoisesti. Pääsin starttaamaan hyvältä paikalta eturivistä. Olen kyllä oppinut vuosien saatossa erittäin itsekkääksi, kun kyseessä on juoksukilpailun lähtöviivalle pääsy. Espanja opetti aikoinaan hyvin. Paukusta liikkeelle ja porukka aloitti viime vuoden tapaan kovaa. Olin päättänyt aloittaa kovaa riskillä, koska viime vuonna aloitin rauhallisesti ja jäin yksin juoksemaan vastatuuleen. Reitti oli yhdensuuntainen eli kovan tuulen sattuessa muiden selistä olisi hyötyä. Eka tonni napsahti 3.08, mikä hieman mietitytti. Päätin jatkaa porukan mukana, joka kilometri kilometriltä harveni. Vitosessa väliaika 16.27 ja edellä 4 juoksijaa. Mulla oli hyvä peesi, joten annoin vaan mennä. Kympin lähestyessä alkoi jo hieman ahdistaa ja huomasin jääväni vetojuhdasta. Kymppi napsahti 33.45. Edessä oleva selkä karkasi ja jäin puskemaan yksin. Kilometrit alkoivat tippua, eikä ketään näkynyt. Tuli melkoinen deja-vu siinä auringonpaisteessa yksin raastaessa. Viime vuonna tismalleen sama tilanne. Kamalaa kuinka suorituskyky on niin katoavaista. Loppuosa kisasta meni enemmän tai vähemmän yrittäessä. Välillä sain hyviä pätkiä, mutta liian usein huomasin ajatusteni karkailevan, mikä näkyi hitaina kilometreinä. Kovien kisojen puutetta! Välillä ohittelin täysmatkalaisia ja välillä joku puolikkaan juoksijoista tuli ohi. En saanut minkäänlaista kovuutta vikoille kilsoille. Rullailin tympääntyneenä mukavuusalueella maaliin ajassa 1.14.57. Aika oli pettymys, eikä sijoituskaan parantunut viime vuodesta. Toista vuotta peräkkäin 9.

Maalissa hieman harmitti, mutta eipä sen kummemmin mennyt vuosi sittenkään. Aika sentään parani hieman, viime vuonna matelin 1.16.04. Berliinissä juoksin syksyllä ekan puolikkaan 1.16 tasan, joten aika on kyllä heikko. Toisaalta jos uusin viime vuoden kehityskaaren, juoksen syksyllä maralla ekan puolikkaan alle 1.15. Toki hieman järkevämmällä vauhdinjaolla tulos olisi todennäköisesti ollut toinen. Otin tietoisen riskin ja tulos oli tässä. Lontoota ajatellen kisa oli kuitenkin onnistunut ja tarpeellinen. Sain tärkeän pitkän kovavauhtisen pätkän juostua asfaltilla. Iskutuksen puute on yksi suurimmista haasteista valmistautumisessa kevätmaratonille. Asia konkretisoitui kilpailun jälkeen, jalat olivat ihmeissään uudesta alustasta. Useita päiviä kisan jälkeen lihakset ovat edelleen kipeät. Pohjekkin kramppasi pari päivää kisan jälkeen lenkillä.



Oman kisan jälkeen jäin nautiskelemaan auringosta ja odottelemaan Utun maaliintuloa. Keli oli lämmin (+18?) ja onnistuin jopa polttamaan naamani aamun aikana. Lopulta Uttukin pääsi hyvävoimaisena maaliin ja viritteli jopa pienen loppukirin viimeisille sadoille metreille. Tavoite täyttyi: maaliin koko matka juosten. Jotain jäi velipojalla hampaankoloon, kun uhkasi ensi vuonna parantaa 20 minuuttia loppuaikaa. Kuume on iskenyt!