tiistai 26. joulukuuta 2017

Joulun treenejä

Maanantai
ap: 8 km
ip: 10 km

Tiistai
ap: 8 km
ip: 2 km + 10 km VK ka. 3.45/km + 3 km

Keskiviikko
ip: 1h hiihtoa + 6 km

Torstai
3 km + 6 km 3.40/km + 8x200m (33-31s) pal.1 + 3 km

Perjantai
ap: 8 km
ip: 10 km + 5x100m + voimatreeni

Lauantai
ap: 8 km
ip: 3 km + 3x3000m (10.57, 10.30, 10.15) pal.2 + 2 km

Sunnuntai
ip: 24 km

Yhteensä: 126 km + 1h hiihtoa

Maanantai
ap: 8 km
ip: 10 km + 5x100m + voimatreeni

Tiistai
ap: 8 km
ip: 3 km + 14 km VK ka. 3.44/km + 2 km

Keskiviikko
ip: 1,5h hiihto (20km)

Torstai
ip: 3 km + 6 km 3.39/km + 6x200m (33-31s) pal.1 + 3 km

Perjantai
ap: 6 km
ip: 10 km

Lauantai
ap: 3 km + 6x1000m (3.23, 3.21, 3.21, 3.18, 3.17, 3.12) pal.1 + 3 km
ip: 8 km

Sunnuntai
ip: 13 km

Yhteensä: 109 km + 1,5h hiihtoa

Viimeiset pari viikkoa on hurahtunut nopeasti. Jäi näköjään päivittämättä edellisen viikon treenit, joten tässä on nyt kahden viikon harjoitukset. Juoksut ovat sujuneet nihkeästi, kuten aina tähän aikaan vuodesta. Pimeys ja jatkuvat lumisateet eivät tee hajoittelusta helppoa, mutta eipä sen aina tarvi ollakkaan. Onneksi pääsee sisälle halliin ja matolle juoksemaan. Tällä hetkellä nautin eniten pitkistä VK-pätkistä, joita olen juossut Vellun kanssa hallissa 200 metrin radalla. Vauhti on sopivan rentoa ja välillä kokee jopa maratonmaisia olotiloja matkan taittuessa huomaamatta.

Torstaisin olen juossut lyhyen VK:n, jonka päälle olen juossut 200m vetoja. Tuntuma on ollut raskas ja väkisinkin vertaa vanhoihin aikoihin. Ennen samalla tuntumalla meni 27-28s. Maraton ottaa veronsa. Lauantaisin on ollut vetopäivä ja ensimmäisellä viikolla juoksin 3x3000m. Juoksin vedot matolla, enkä pahemmin miettinyt vauhteja. Yritin juosta rentoa kovaa ja onnistuin kohtalaisesti, mutta viimeinen veto oli hieman työstöä. Viime lauantain tonnit sujuivat ihan kohtalaisesti ja oli ihan mukavaa vaihtelua käydä alle 3.20/km vauhdeissa. Vetoapuna treenissä oli Olli Ojanaho. 

Uutuutena harjoitusohjelmaan on ilmestynyt hiihto, jota suoraan sanoen olen inhonnut koko ikäni. Lapsuuden huonot välineet jättivät jälkensä, enkä ole pahemmin suksiin koskenut aikuisiällä. Nyt kävi kuitenkin niin, että tuli vedettyä typerä veto kavereiden kanssa. Näillä näkymin hiihdän joka viikko, koska maaliskuussa kummittelee 60km Napapiirin hiihto. Välineet ovat tällä kertaa kunnossa, koska hiihdosta mitään ymmärtämättä annoin Koutaniemen Mikon koota paketin kasaan. Oikeilla välineillä viimeisin lenkki oli jopa nautinnollinen. Uusi ärsyke tekee varmasti hyvää myös juoksulle ja säästää samalla hieman jalkoja. 

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Talvisarjajuoksu nro.3

Maanantai
Lepo

Tiistai
ap: 8 km
ip: 7 km

Keskiviikko
ap: 8 km
ip: 3 km + 3x(90s,60s,30s) pal.90s + 2 km

Torstai
ip: 14 km

Perjantai
ap: 6 km
ip: 8 km

Lauantai
ap: 3 km + 3x100m
ip: 6 km + TALVISARJAJUOKSU 5 km 17.44 2. + 3 km

Sunnuntai
ip: 20 km

Yhteensä: 100 km

Kevyt viikko. Ohjelmassa oli lyhyitä lenkkejä ja viikonloppuna viikon ainoa kova eli Talvisarjajuoksun 5 km. Loppuviikosta satoi lunta runsaasti, joten tällä kertaa juostiin ensimmäistä kertaa tälle kaudelle talvisissa olosuhteissa. Mukana kisassa oli vähän vajaat 40 juoksijaa ja kärkijuoksijoista mukana olivat Matti Kivelä ja Niko Heikkilä.

Startti oli kopio kuukauden takaisesta kisasta, joten löysin itseni hyvin nopeasti kisan johdosta. Menomatkalla oli kova vastatuuli, joten pyrin juoksemaan mahdollisimman rennosti ensimmäisen kilometrin. Jo ensimmäisen kilometrin aikana sain muistutuksen siitä, kuinka äärimmäisen huono olen juoksemaan lumessa. Ensimmäinen kilsa napsahti 3.34, joka hieman hätkähdytti. Juoksin samaa vauhtia kuin maratonilla, mutta tuntuma oli kuin vetäisin vitosta. Hengitys oli kovilla ja jalat polkivat paikoillaan. En päässyt mihinkään. Hetken rimpuiltuani kärjessä, Matti armahti ja otti vetovuoron. Siirryin peesiin ja yritin pysyä mukana. Matti veti suunnistajan askeleella kevyen näköisesti ja ajattelin, että tänään tulee ongelmia.

 Kääntöpaikalle tultaessa olin jo aika sippi, vaikka vauhti ei päätä huimannut. Paluumatkalla myötätuuli hieman helpotti matkan tekoa, mutta Matin kiristäessä vauhtia olotila pysyi tukalana. Pian huomasin jääväni kyydistä. Takana peesaava Niko ei reagoinut kaikkoavaan kärkimieheen. Yritin polkea minkä pystyin, mutta mitään ei tapahtunut. Nykäisyn jälkeen Matin vauhti tasaantui ja etenimme suunnilleen samaa vauhtia. Odotin kokoajan milloin Niko ohittaa minut. Kilometri maaliin ja Matti oli tehnyt hieman lisää eroa. Peesaaja oli edelleen kannassa, eikä osoittanut hyytymisen merkkejä. Yritin hieman kiristää, mutta tuskin mitään tapahtui. Kirosin mielessäni kengän alla nuhjuavaa lunta. Odotin Nikon ratkaisua 500 metriä ennen maalia, mutta edelleenkään mitään ei tapahtunut. Päätin tehdä oman ratkaisuni 200m ennen maalia. Siinä kohtaa on ennenkin lähdetty. Kaivoin aivojeni sopukoista kasinmiehen kirin ja jätin Nikon samantien. Eroa syntyi lopulta 5 sekuntia viimeisellä 200 metrillä. Vielä se lähtee tarvittaessa.

Maalissa tuntui todella pahalta, koska en ole pitkään aikaan puristanut noin kovaa loppua. Hetken aikaa nojailtuani polviin katsoin kellosta aikaa ja naurahdin. 17.44! Matille hävisin 15s ja neljässä viikossa tuli 1.16 lisää aikaan. Itseasiassa juoksin melkein samaa vauhtia Frankfurtissa muutaman vitosen maratonin aikana. Tästä syystä en juuri koskaan juokse kovia harjoituksia talviaikaan ulkona. Olen äärimmäisen huono juoksija lumessa tai pehmeällä alustalla. Tämä oli hyvä muistutus itselleni. Pysytään siis jatkossakin kovalla asfaltilla ja radalla.  

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Määrät nousevat hitaasti

Maanantai
ip: 14 km

Tiistai
ip: 3 km + VK 14 km 3.46/km + 2 km

Keskiviikko
ip: 16 km

Torstai
ip: 3 km + 6 km reipas 4.00/km + 10x150m + 2 km

Perjantai
ip: 14km + lihaskunto

Lauantai
ap: 9 km
ip: 3 km + 5x2km (7.10, 7.00, 6.55, 6.50, 6.45) pal.2 + 2 km

Sunnuntai
ip: 25 km

Yhteensä: 127 km

Tämän viikon määrät jäivät hieman suunniteltua pienemmiksi, koska hyppytunnit muuttuivat yllättäen opetukseksi ja lenkit jäivät välistä. Muuten viikko sujui hyvin. Tiistaina juoksin hallissa 14 km VK:ta ja keskivauhti oli lopulta 3.46/km. Torstaina juoksin lyhyen reippaan ja päälle lyhyitä rullauksia. Lauantaille olimme sopineet isolla porukalla vetotreenin, mutta suunnitelmat muuttuivat hallille saavuttaessa. Lasten yleisurheilukilpailut olivat alkamassa, joten vedot jäivät tekemättä. Ehdimme kuitenkin juosta lyhyen lenkin ennen kilpailujen alkua. Siirsin vedot iltaan ja juoksin 2000m vedot matolla. Mattojuoksu oli hieman nihkeää, mutta selvisin urakasta kunnialla. Sunnuntaina perinteinen pitkä, joka tällä kertaa oli 25 km. Kulku oli oikein hyvä.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Ensi vuoden alustavia suunnitelmia

Maanantai
ap: 8 km
ip: 10 km

Tiistai
ip: 3 km + 10 km reipas 3.50/km + 2 km

Keskiviikko
ip: 14 km

Torstai
ip: 10 TV 4.14/km!

Perjantai
ip: 13 km

Lauantai
ap: 4 km + 10x1000m pal.90s ka. 3.21/km + 3 km

Sunnuntai
ip: 23 km

Yhteensä: 112 km

Perusharjoittelua. Määrät jäivät vielä vähäisiksi, mutta eipä sillä nyt vielä väliä. Tasainen asteittainen nosto pitää paikat kunnossa ja vireystilan hyvänä. Tehoja juoksin tiistaina ja lauantaina. Tiistaina juoksin Vellun kanssa hallissa 10 km n. 3.50/km vauhdilla rennosti. Juoksu tuntui oikein hyvältä ja helpolta. Vertailuksi torstaina ohjelmassa oli 15 km TV, jonka lopetin 10 km kohdalle. Järkyttävä lumimyrsky teki juoksemisesta todella vaikeaa ja 4.14/km keskivauhti kertoo olennaisen. Syke oli kovan VK:n tasoa ja vauhti kesän pk:ta. Lauantaina juoksin viikon kovimman harjoituksen eli 10x1000m. Mukaan liittyivät Vellu ja Thijs Feuth, joten tällä kertaa ei yksin tarvinnut puristaa. Vedimme 2-3 kierroksen vetovuoroja ja vauhti vakiintui melko nopeasti 3.20/km. Janne oli laittanut vauhdiksi 3.30-3.20, joka tuntui minulle ihan sopivalta tähän väliin. Juoksu pysyi rentona 6-7 vedon kohdille, jonka jälkeen Thijs ilmoitti kiristävänsä. Viimeiset kolme mies paineli helpon näköisesti kolmen minuutin molemmille puolille. Pidin pääni, enkä lähtenyt liikoja kiristelemään. Tässä on pitkä talvi aikaa parannella vauhteja. Oli kyllä mukava juosta pitkästä aikaa porukalla vetoja. Toivottavasti miehet pysyvät ehjinä, jotta saamme ryhmäharjoittelusta kaiken irti tänä talvena. Sunnuntaina kävin kevyen 23 km yksin. Vellun piti liittyä mukaan, mutta taisimme juosta hieman ristiin. Ens sunnuntaina uusi yritys. 

Sitten ensi kauden suunnitelmia. Tänä vuonna maraton aika parani 36s, joten vielä aika kaukana kummittelee Lake Biwa. Positiivista oli kuitenkin 2:35 alitus ja kesän/syksyn hyvä harjoituskausi. Pystyin hyppäämään maratonharjoittelijana ison askeleen eteenpäin. Uskon, että parantunut harjoittelutaso näkyy tulevilla kausilla vielä selvemmin. Ensi vuoden tavoitteena on lohkaista selkeästi isompi siivu ennätyksestä pois.

Ensi vuonna en aio juosta keväällä maratonia. Päätimme valmentajan kanssa keskittyä keväällä puolikkaalle ja mahdollisesti kympille. Monena vuonna on tullut todettua, että maratonin juokseminen keskeltä talvea on haasteellista ilman leiritystä. Ensi vuonna keskityn siis keväällä vauhdin hakemiseen, jonka jälkeen aloitan maratonharjoittelun kohti syksyn maratoneja. Kesän suhteen odotukset eivät ole keuhkojen takia kummoiset, mutta toivottavasti se sujuisi paremmin kuin tänä vuonna. Ensimmäinen suurempi koitos on siis vasta huhtikuussa juostava SM-maantiejuoksu. Lisäksi suunnitelmissa on juosta toukokuun 19. Göteborgsvarvetin puolikas tai Lontoossa Highgate Harriersin Night of the PBs 10 000m. Toukokuun jälkeen kuulostellaan keuhkoja ja aloitetaan harjoittelu kohti syksyn maratoneja. Välissä juoksen tietysti pienempiä kisoja.

Ensi vuoden selkeä pääpaino on siis syksyssä. Suunnitelmissa on juosta syyskuussa Berliinin maraton ja marraskuussa ehkä New York. Berliinin paikka on jo varmistunut, mutta New Yorkin ilmoittautuminen aukeaa vasta tammikuun puolessa välissä. Aikaraja New Yorkiin on 2:53, joten sen puolesta ei tule ongelmia. Näistä kahdesta Berliini on selkeästi ykköstavoite, koska NY:n reitti ei ole huippunopea. Maratoneilla on seitsemän viikkoa väliä, joten molemmissa juokseminen on ihan mahdollista. New Yorkin juoksisin enemmänkin kokemuksena kuin ennätysyrityksenä. Täysillä siellä joka tapauksessa juostaan, jos sinne lähden!

tiistai 21. marraskuuta 2017

Tukkoinen aloitus

Maanantai
ap: 6 km
ip: 10 km

Tiistai
Lepo (flunssa)

Keskiviikko
Lepo (flunssa)

Torstai
ip: 7 km + voimaharjoitus

Perjantai
ip: 10 km

Lauantai
ap: 7 km
ip: 3 km + 3x(90s,60s,30s) + 3 km

Sunnuntai
ap: 23 km

Yhteensä: 71 km

Kehnosti alkoi uusi harjoituskausi. Tiistaina olo oli kipeä, joten jätin lenkit väliin. Samanlainen heikko olo jatkui seuraavanakin päivänä, mutta olo ei huonontunut. Nenä oli hieman tukossa ja yleinen olotila oli heikko. Torstaina olo yllättäen suhteellisen normaali, joten uskalsin jo hieman hölkätä. Juoksin kuntosalille, jossa osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa ryhmäliikuntatunnille. Kaikkea sitä tuleekin lupailtua. Ohjelmassa oli tunnin Bodypump, joka oli raskas setti. Varsinkin käsiin kohdistuvat liikkeet olivat aivan kauheita. Tunnin jälkeen olo oli suhteellisen hakattu. Mielestäni 35 km kiihtyvä on helpompi kuin tunti bodypumpissa. Mukavaa vaihtelua se kuitenkin oli.

Lauantaina vedin kevyen VL:n ulkona. Lumi ja liukkaus näkyivät vauhdeissa, mutta niihin on taas totuttava. Sunnuntaina juoksin Tenhusen Miikan ja Lieven de Rycken kanssa mukavan pitkän. Matkaa sain kerättyä tälle ensimmäiselle pitkälle 23 km. Ihan sopiva aloitus. Toivottavasti tulevilla viikoilla pääsen jo normaaliin rytmiin. 

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Talvisarjajuoksu osa II

Maanantai
ip: 10 km

Tiistai
ip: 8 km

Keskiviikko
ip: 3 km + 3x(600m,400m,200m) pal. 200m hölkkä + 2 km

Torstai
Lepo

Perjantai
ip: 7 km (3x100m)

Lauantai
ap: 3 km
ap: 6 km + TALVISARJUOKSU 5km 16.28 1. + 3 km

Sunnuntai
Lepo

Yhteensä: 53 km

Ylimenokausi jatkui toisenkin viikon. Eipä hirveästi huvittanut käydä lenkillä. Olisin varmaan pitänyt täydellistä lepoa tämänkin viikon, ellei viikonloppuna olisi ollut tiedossa Talvisarjuoksun toinen osakilpailu. Koko viikon juoksutuntuma oli hukassa. Paikkoja särki ja juoksu oli väkinäistä puristamista. Keskiviikon VL hallissa oli pakollinen ennen lauantain vitosta. Harjoitus ajoi asiansa ja aukaisi paikkoja jonkin verran. 

Minulla ei ollut kovinkaan suuret odotukset lauantaina asettuessani starttiviivalle. Keho ei ollut kilpakunnossa, eikä jäätynyt tie lisännyt odotuksia. Alkuperäinen ajatukseni oli päästä mahdollisimman helpolla. Startista kuitenkin löysin Kivelän Matin ja nuoren Niko Heikkilän, joten tiesin joutuvani juoksemaan tosissaan voittaakseni. Ensimmäinen kilometri oli kaikkein liukkain, joten tarkoitukseni oli juosta se rennosti kuulostellen. Huomasin ajautuvani startissa kärkeen, joten muutin suunnitelmia. Kiihdytin vauhtia ja yritin ratkaista pelin jo heti alussa. Kaikki muut jäivät, paitsi 16-vuotias Heikkilä. Yritin vetää tasaista kovaa ja väsyttää nuorukaisen. Eka kilometri 3.15 ja toinen 3.17. Kaveri tiukasti peesissä. Kääntöpaikalla pientä lipsuttelua ja paluumatkalle. Kolmas kilometri tuli täyteen ajassa 3.22. Tässä vaiheessa yritin ratkaisua. Lisäsin selkeästi vauhtia ja askeleet takanani alkoivat vaimentua. Takana kärsittiin, joten lisäsin tahtia entisestään. Neljäs kilometri 3.17 ja olotila alkoi olla todella tukala. Juoksu oli kaukana rennosta. Välillä tuli sudittua ihan kunnolla paikallaan, mikä kulutti voimia. Halusin vain nopeasti maaliin. Maaliviiva armahti ajassa 16.28, joka oli mukava yllätys. Niko tuli maaliin ajassa 16.49 ja Matti 16.59. Jäinen tienpinta hidasti melko paljon, joten ajat olivat hyviä. Taustoihin nähden juoksuni oli erinomainen. Vain kaksi viikkoa sitten juoksin maratonin, enkä ole juossut sen jälkeen nimeksikään. Tästä on hyvä jatkaa uudelle harjoituskaudelle, joka alkaa huomenna.

Tyytyväisiä miehiä. Kuva: Pentti Keskipoikela


sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Ylimenokausi

En juossut metriäkään tällä viikolla. Lihonnut 4kg. Ens viikko vielä laiskottelua, jonka jälkeen alkaa uusi harjoituskausi.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Frankfurt Marathon 2017

Maanantai
Lepo

Tiistai
ip: 9 km

Keskiviikko
ip: 10 km + 3x100m

Torstai
ip: 3 km + 3 km (3.36, 3.38, 3.34) + 5x20s + 1 km

Perjantai
Lepo

Lauantai
ip: 4 km

Sunnuntai
ap: Frankfurt Marathon 2.34.30 106.

Yhteensä: 75 km

Pitkä kausi huipentui sunnuntaina onnistuneeseen Frankfurtin maratoniin. Uusi ennätys kirjataan 2:34:30 ja pieni askel on taas otettu lähemmäksi suurta päämäärää. Maraton tarjoili tällä kertaa  hienoja fiiliksiä. Sunnuntaina oli pääasiassa nautinnollista juosta.

Valmistava viikko sujui rutiininomaisesti vanhan mallin mukaan. Vaikka valmistautuminen on tuttua, on se siltikin maratonharjoittelun raskain osuus. Piinaavinta on, että et voi tehdä paljon mitään ja kokoajan mielessä on ajatus sairastumisesta viime hetkellä. Oppilaat ja kollegat saattoivat seurata neuroottista käsien hinkkaamista huvittuneena, mutta minulla ei naurattanut. Maratonilla laitetaan kaikki panokset muutaman kortin varaan vuodessa, joten sairastumiseen ei ole varaa. Onneksi tällä kertaa kaikki sujui hyvin ja pääsin terveenä starttaamaan maratonin nro.8.

Poikkeuksellisesti en ottanut virkavapaata perjantaille, koska lento Frankfurtiin oli vasta lauantaina. Lensin perjantaina Helsinkiin ja yövyin lentokenttähotellissa. Matkaseurana minulla oli serkkuni Iiro, joka juoksi harjoittelumääriin nähden ihan hyvin. Muutamalla lenkillä viikossa maraton kulki aikaan 2.48. En kuitenkaan suosittele harjoitusohjelmaa aloittelijoille, koska Iiro on aikoinaan treenannut ihan kunnioitettavasti. Vanhoilla pohjilla pärjää näköjään aika pitkälle.

Lauantaiaamun ohjelmassa oli lento Frankfurtiin. Lentomatka oli miellyttävän lyhyt, joten plussat siitä. Myös kulkeminen lentokentältä keskustaan oli kätevää ja nopeaa. Hotellimme oli aivan lähdön, maalin ja expon läheisyydessä. Missään muualla maratonin kannalta tärkeimmät kohteet eivät ole olleet näin lähekkäin. Suosittelen maratonia tässäkin mielessä! Hotellilla tapasimme vielä matkaseurueemme toisen puolikkaan eli tätini Soilen (huoltaja) ja Maijan (3.13.13). Lauantain ohjelmassa oli käynti expossa, joka oli aika perinteinen. Numeron ja chipin lisäksi exposta tarttui mukaan yksi panta. Muuten lepäsimme lauantain tiiviisti hotellihuoneessa. Ohjelmassa oli vain lyhyt lenkki ja pari käyntiä ravintolassa. Tunnelma oli odottava.

Sunnuntaina heräsimme hieman ennen seitsemää ja arvuuttelimme paljonko kello todellisuudessa on. Kellojen siirtäminen hieman mietitytti, mutta hyvin pian totesimme kellojen olevan oikeassa ajassa. Nautimme pikaisen aamupalan kaupasta ostetuilla tuotteilla ja pakkasimme tavarat. Veimme matkatavarat Soilen ja Maijan huoneeseen ja kertasimme juottoon liittyvät kysymykset. Sitten olikin aika lähteä kohti starttia. Olin Iiron mielestä malttamaton, mutta halusin varmistaa hyvän paikan lähtökarsinassa. Frankfurtissa kaikki alle kolmen tunnin juoksijat menevät samaan karsinaan eliittiä lukuunottamatta.

Hölkkäsimme lyhyen matkan starttialueelle uhrausvaatteissa ja menimme bajamajan kautta karsinaan.   Olimme ajoissa, sillä kello oli vasta 9.15. Karsinassa oli hyvin tilaa ja pääsimme eturiviin. Viisi minuuttia ennen starttia heitimme uhrausvaatteet pois ja toivotimme hyvät juoksut toisillemme. Tuuli puhalsi lähdössä välillä todella kovaa, mutta yritin sulkea sen pois mielestäni. Ajattelin, että kyllä tästä 15 000 juoksijasta selkiä löytyy suojaksi. Kyllähän niitä löytyi, paremmin kuin osasin kuvitella.

Startti pamahti 10.00 ja lössi lähti liikkeelle. Sain aika huonon lähdön, koska eteeni ilmestyi eliittikarsinasta joitain sinne kuulumattomia henkilöitä. Olisikohan ollut jotain vippejä, mutta tiellä ne oli ja pahasti. Hieman piti jyrätä ja väistellä, jotta sain vapaan kaistan juosta. Ekan kilsan jälkeen pahin ruuhka oli jo ohi ja sain keskittyä oikean ryhmän löytämiseen. Sellainen löytyi melko nopeasti ja vauhti vakiintui 3.36-3.39 välille. GPS näytti pilvenpiirtäjien seassa hieman mitä sattuu, mutta en jaksanut stressata siitä suuremmin. Minulle tärkeämpää maratonilla on tuntuma ja 5 km väliajat. Niiden avulla jaan juoksun pienemmiksi osiksi, jolloin siitä selviäminen on henkisesti paljon helpompaa. Tällä kertaa väliajat näyttivät tältä:

splits

Splittime of daytimediffmin/kmkm/h
5 km10:19:4200:18:0618:0603:3816.58
10 km10:38:1200:36:3618:3103:4316.21
15 km10:56:0900:54:3317:5703:3616.72
20 km11:14:2401:12:4818:1603:4016.44
Halb11:18:2401:16:4804:0003:3916.48
25 km11:32:3101:30:5514:0803:3816.59
30 km11:50:3801:49:0218:0803:3816.55
35 km12:08:4802:07:1218:1003:3816.53
40 km12:27:2902:25:5318:4203:4516.05
netto12:35:5802:34:2208:2903:5215.54


Kuten taulukosta voi päätellä vauhtini oli erittäin tasaista 35 kilometriin saakka. Ainoa selkeä poikkeus oli pätkä 5-10 km, joka oli hidas. Tämä johtui mielestäni tuulesta ja väärästä ryhmävalinnasta. Edelläni olisi mennyt hieman kovempi ryhmä, mutta jättäydyin toiseen ryhmään. Siinä vaiheessa asia mietitytti kovasti, koska siinä ryhmässä olisi ollut muutama eliittiryhmään kuuluva naisjuoksija miesjäniksineen. Näillä jäniksillä on tapana nakuttaa erittäin tasaista vauhtia koko maraton, mikä on suuri etu peesaajille. Jälkeenpäin katsoin tuloksia ja totesin valintani oikeaksi. Osa ryhmästä veti lopulta lähelle 2:30, mutta loput tuli selkä edellä vastaan myöhemmin. Tämä olisi saattanut olla myös minun kohtaloni.

Myönnän, että alkumatkasta olin hieman epävarma. Vaikka harjoittelu oli sujunut Jyväskylän jälkeen hyvin, jokin epäillys kalvasi mieltäni. Z:n sanoin maratonluotto ei ollut täydessä huipussaan. En tiedä johtuiko se Jyväskylän epäonnistumisesta vai mistä, mutta jokin siellä kummitteli kisapäivänä. Epävarmuus kuitenkin karisi matkan edetessä. Keskityin vitosen pätkiin kerrallaan ja huomasin hyvin pian homman sujuvan mallikkaasti. Kympin jälkeen löytämäni ryhmä oli suuri ja sen seassa oli helppo tulla mukana. Ensimmäinen Soilen juottopiste oli 15 km:n kohdalla ja huikkasin kaiken olevan ok. 20 kilometriä tuli täyteen yllättävän nopeasti ja vauhti oli riittävä. Puolikas napsahti 1.16.48, joka asettui mielessäni asettamaan tavoitehaarukkaan. Jalat olivat tuoreet, joten arvelin jaksavani vähintään 30 km samaa vauhtia.

25 km tuli täyteen tismalleen samaa vauhtia kuin edelliset pätkät. Lontoossa keväällä olin vain 14s hitaampi tässä vaiheessa, mutta jo selkeästi väsyneempi. Muistin vertailun ja sain siitä lisää varmuutta.  Tässä vaiheessa olin löytänyt tasaisesti etenevän saksalaisen, jota surutta peesasin itsekkäästi. Jäin jopa odottamaan miestä juottopaikoilla, koska vauhti oli juuri sopivaa ja ennen kaikkea tasaista. 30 km kohdalla olin edelleen hyvävoimainen, eikä vauhti tippunut. Tiesin, että kohta alkaa tapahtumaan. Yritin olla ajattelematta jäljellä olevaa matkaa ja pitämään ajatukset positiivisina. Sininen paita silmissäni peesasin edelleen saksalaista.

35 kilometrin kohdalla oli Soilen toinen juottopaikka. Olin jo väsynyt, mutta vauhti pysyi edelleen alle 3.40/km. En sanonut tässä vaiheessa mitään Soilelle, koska yritin kohdistaa kaikki voimani vauhdin säilyttämiseen. Sininen paita nakutti tasaisesti kilometrejä ja yritin ahnaasti pysyä mukana. 38 km kohdalla kello napsahti 3.39 edelliselle kilometrille. Enää 4 kilometriä maaliin ja pysyin edelleen vauhdissa. Näin pitkälle en ollut koskaan juossut näin lujaa. Tein kaikkeni pysyäkseni rytmissä, mutta pian ero saksalaiseen alkoi kasvaa. Yritin väkisin, mutta ero kasvoi metri metriltä. Minua ei tyydyttänyt, että ohittelin muita hyytyviä, sillä saksalaisen perässä menisi varmasti 2.33. Vauhtini hidastui ja veturi karkasi. 39. kilometri 3.47 ja 40. kilometri 3.56. Väsyneissä aivoissa ennätykseni mureni sekunti sekunnilta. Laskin kuitenkin 9 minuutin ajan viimeiselle 2195 metrille riittävän ennätykseen. Laitoin kaiken peliin ja nyljin itseäni oikein kunnolla. Viimeiset kilometrit tuntuivat jälleen kerran loputtomilta, vaikka vauhti jälkeenpäin tarkasteltuna ei tippunut niin paljon kuin kuvittelin. 41. kilometri oli jopa niinkin kova kuin 3.47. Vauhti tuntui paljon hitaammalta väsyneessä kropassa. Missasin 42. kilometrin väliajan, koska olin niin pihalla. Tajusin lopun lähestyvän Festhallenin ovien ilmestyessä eteeni viimeisen mutkan jälkeen. Yritin virittää jotain kirin tynkää, mutta en usko vauhdin muuttuneen. Fiilis oli huikea viimeisellä 50 metrillä punaista mattoa juosten, valojen ja savujen iskiessä tajuntaan. Eniten loppusuoralla lämmitti maalin yläpuolella roikkuva kello, joka näytti uutta ennätystä. Tuuletin ennätystä ja rojahdin nojaamaan polvia vasten. Tasapaino meinasi pettää, mutta onneksi toimitsija nappasi kiinni. Vähän aikaa keräilin itseäni, jonka jälkeen lähdin kävelemään eteenpäin. Tapasin hyvin pian peesaamani saksalaisen juoksijan, jota kiittelin vuolaasti. Mies ei ollut tietoinen peesauksestani, koska oli ollut niin keskittynyt omaan juoksuunsa. Harmittavasti hän missasi oman ennätyksensä kymmenellä sekunnilla.

Bruttoaikani oli 2:34:30, joka on siis uusi ennätys! Aika parani viime vuoden Berliinistä 36s, joka pitkän ja melko vaikean kauden jälkeen tuntuu suurelta voitolta. Kausi sai positiivisen lopun kaikesta säätämisestä huolimatta. Lupaan tehdä hieman tarkempaa analyysiä Lake Biwa Projectin ensimmäisestä vuodesta lähiviikkoina. Nyt edessä on parin viikon ylimenokausi, jonka aikana pitäisi suunnitella ensi vuoden isot kisat lukkoon. Maraton on parasta!




maanantai 23. lokakuuta 2017

Syysloma

Maanantai
ip: 12 km

Tiistai
ip: 10 km TV 3.58/km + 5x150m + 2 km

Keskiviikko
ap: 8 km
ip: 8 km

Torstai
ap: 6 km
ip: 3 km + 8km VK 3.36/km + 1 km

Perjantai
ip: 18 km

Lauantai
ip: 10 km

Sunnuntai
ap: 6 km
ip: 3 km + 3x(90s,60s,30s) pal.90s + 2 km

Yhteensä: 103 km

Tässä sitä taas ollaan. Maratonviikko kolmatta kertaa tälle vuodelle. Syysloma sujui rauhallisissa merkeissä kotona. Nostin lomaviikon teemaksi levon. Nukuin melkein koko viikon 10-11h yössä, mikä teki varmasti hyvää tulevaa maratonia silmälläpitäen. Treenit sujuivat ihan normaalisti. Tiistaina juoksin todella helpon tasavauhtisen, jonka päälle rullailin 150 metrin vetoja. Torstaina oli 8 kilometrin maravauhtinen, joka kulki 3.36/km keskivauhdilla. Alkuun vauhti tuntui hieman työläältä, mutta kummasti se taas aukesi loppua kohti. Pari päivää kevyttä hölkkää teki hyvää, koska sunnuntaina VL kulki selkeästi paremmin. Hieman mietitytti viikonloppuna satanut lumi, joka teki teistä liukkaita. Löysin kuitenkin suhteellisen sulan tien, jossa sain vedettyä harjoituksen turvallisesti. Talvi tekee tuloaan, joten on se aikakin laittaa kausi pakettiin. Tämän viikon vähäiset lenkit saatan juosta sisällä varokeinona.

Viimeisten harjoitusviikkojen väläytysten perusteella odotan hyvää juoksua. Palautuminen SM-maratonista onnistui erittäin hyvin ja kunto on noussut tasaisesti Frankfurtin lähestyessä. Muutenkin olen tyytyväinen tähän 6 viikon miniprojektiin, joka tuli eteen hieman yllättäen. Kerrankin tuli hyödynnettyä syksyn hyvät olosuhteet täydellä teholla. Sunnuntaina nähdään mitä jää käteen maratonkaudesta 2017. Juoksuani voi seurata livenä täältä. Startti tapahtuu klo 11.00 Suomen aikaa.  

maanantai 16. lokakuuta 2017

Talvisarjajuoksu 5 km

Maanantai
ap: 8 km
ip: 3 km + 3x2km (7.17, 7.03, 7.02) pal. 1,5´+ 2x1km (3.21,3.21) + 4x400m pal.1´+ 2 km

Tiistai
ap: 6 km
ip: 10 km

Keskiviikko
ip: 19 km

Torstai
ip: 10km  TV 4.10/km (6x15s ylämäkeen)

Perjantai
ip: 6 km

Lauantai
ap: 4 km
ip: 6 km + TALVISARJAJUOKSU 5 KM 15.56 1. + 6 km reipas 3.52/km + 2 km

Sunnuntai
ip: 10 km

Yhteensä: 106 km



Viikko alkoi kovalla vetosarjalla, jonka juoksin maantiellä päivän päätteeksi. Lähtö venähti myöhään ja olo oli melko nuutunut. Verkassa kuitenkin piristyin ja itse harjoitus meni oikein mallikkaasti. Seuraavana päivänä huomasin kuitenkin rasitusta kropassa. Keskiviikon 19 km kulki jo kohtalaisesti. Tostaina oli ohjelmassa yksi lyhyt reipas lenkki, jonka päälle juoksin muutaman rennon lyhyen mäkivedon. Lenkillä jalat olivat palautuneet ja vauhtia oli todella helppoa pitää neljän minuutin pinnassa. Perjantaina ehdin käydä vain yhden kevyen hölkän. Olo oli yllättäen raskas, joten pieni epäilys painoi mieltä.

Lauantaina oli siis kisapäivä. Kävin aamulla kevyen 4 kilsan aamuherättelyn ja söin kevyen aamupalan. Fiilis oli hyvä ja odottava. Kisapaikalle menin ajoissa aistimaan tunnelmaa. Paikalla oli pieni, mutta sitäkin tutumpi porukka. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ennen kuin oli aika lähteä lämmittelemään. Kaveriksi verkkaan sain Vellun, joka oli epäileväisellä tuulella. Vellun paikat olivat hajoamispisteessä, joten kausi tulisi loppumaan tähän kilpailuun. Ei siis Frankfurtin maratonia Vellulle. Talvisarjajuoksun ensimmäiseen osakilpailuun oli ilmoittautunut lopulta reilut 50 juoksijaa. Huippuvuosina osakilpailuissa on ollut jopa 180 juoksijaa. Toivottavasti marraskuun 11. päivä on viivalla entistä enemmän porukkaa.

Toiveissani olin ajatellut, että kisassa olisivat mukana paikkakunnalla asuvat Thijs Feuth ja Miika Tenhunen. Miehet olivat kuitenkin toisilla paikkakunnilla, joten juoksu meni sooloksi. Päätin kuitenkin vetää tosissaan, koska kisa toimisi hyvänä harjoituksena tulevalle maratonille. Siirryin paukusta kärkeen ja lähdin juoksemaan omaa vauhtiani. Juoksu tuntui alusta asti vahvalta, joten yritin pitää vauhdin tasaisen kovana niin pitkään kuin mahdollista. Tässä onnistuin melko hyvin sillä kilsojen väliajat olivat oman kelloni mukaan: 3.08, 3.11, 3.12, 3.12 ja 3.05. Loppuaika oli siis 15.56, joka on 20s parempi kuin vuosi sitten juoksema edellinen ennätys. Olin melko yllättynyt ajasta, koska tällä viikolla kulku ei todellakaan lupaillut mitään tällaista. Onnistunut kisa nosti luottoa omaan kuntoon. Toki 5km on täysin eri matka kuin maraton, mutta jos vitosella on ennätyskunnossa maratonharjoittelulla niin eiköhän se johonkin viittaa. Kisan päälle juoksin 8 km kotiin, josta 6 km reipasta 4.00-3.45/km vauhdilla. Sunnuntaina juoksin vain lyhyen kympin. Nyt hyvillä mielin viimeisen kahden viikon kimppuun! Lopuksi vielä epävirallinen Talvisarjajuoksun 5K TOP10:


1. Kalle Keskipoikela     AA                      15.09   -14
2. Arttu Vattulainen       JoKa                   15.24   -14
3. Jani Ylisaukko-oja     AA                      15.49   -14
4. Veli-Heikki Koivu      RDS                    15.56   -11
4. Ossi Peltoniemi        YNM                    15.56   -17
6. Matti Kivelä              YNM                    16.05   -11
7. Pauli Moilanen          LaLu                   16.09  -15
8. Henri Vanha             ONMKYU            16.13   -10
8. Teppo Ronkainen     ONMKYU            16.13   -11
10. Juho Jumisko          LaLu                   16.20  -11

perjantai 13. lokakuuta 2017

Uuteen seuraan

Kausi 2017 vetelee viimeisiään ja uusi kausi on jo ovella. Yksi suuri muutos on jo varmistunut, sillä vaihdan ensi kaudeksi seuraa. Siirryn Ylikiimingin Nuijamiehistä Rovaniemen Roadrunnersin (RDS) riveihin kaudelle 2018. RDS on Rovaniemellä vuonna 1975 perustettu kestävyysjuoksun erikoisseura. Oli helppo valita uudeksi seuraksi vanhojen tuttujen miehittämä seura. RDS on profiloitunut viime vuosina melko voimakkaasti veteraaniseuraksi, koska menestys ikämiessarjoissa on ollut erittäin kovaa. Yleisen sarjan juoksijat ovat olleet viime vuosina vähemmistönä seurassa, mutta toivottavasti tulevaisuudessa saamme houkuteltua seuraan lisää nuorta porukkaa. Tervetuloa mukaan toimintaan jos kiinnostaa!

Seurasiirtoon ei liittynyt suurempaa draamaa. Olen jo useamman vuoden asunut kotipaikkakunnallani Rovaniemellä ja nyt tuntui oikealta hetkeltä edustaa jälleen kerran lappilaista seuraa. Seurasiirtoon vaikutti myös Nuijamiesten viestiprojektin päättyminen. Osa menestyksekkäästä joukkueesta on lopettanut kokonaan tai siirtynyt määrittelemättömälle tauolle. Projektin onnistuttua loistavasti, voin hyvin mielin suunnata uusiin haasteisiin. 2010-luvulla Nuijamiesten menestys on ollut murskaavaa erityisesti SM-maastoissa. Kuusi joukkuemitalia 2010-2016 on komea saldo pienelle Pohjois-Pohjanmaan seuralle. Tämän lisäksi olimme parhaimmillaan neljänsiä SM-viestien 4x1500 metrillä. Henkilökohtaisesti arvostan kuitenkin eniten 2013 Vantaan SM-maastojen joukkuekilpailun hopeamitalia, joka on edelleen ainoa yleisen sarjan kestävyysjuoksun SM-mitalini. Haluan kiittää Ylikiimingin Nuijamiehiä kaikesta tuesta ja kannustuksesta. Erityiskiitos seurakavereille Jannelle, Antille, Ramille ja Jaakolle, joita ilman olisi jäänyt monet kisareissut tekemättä. Lisäksi kiitos huoltaja Juhani Ukonmaanaholle ja muille seurahenkilöille! Huomenna vedän ylpeydellä Nuijamiesten paidan päälle vielä viimeisen kerran. Oli kunnia olla mukana!

Ainoastaan yksi asia jäi kaivelemaan Nuijamiesten ajoilta. Taivalkosken Kuohun (Häme, Polojärvi, Tyni, Koitila) ennätyksen (15.58) rikkominen jäi tekemättä, joten Jokelan Jorma saa siis jatkossakin kuittailla. Hetkinen. Nyt vasta tajusin, että eihän Jorma edes ollut tuossa joukkueessa...



sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kalliit kengät ja kertausharjoitus

Pauli Peltoniemi 1929-2017 (800m 1.55,9 -53) 1500m (4.00,0 -53) 3000m (8.50,2 -56). Suvun ennätysmies 800m & 1500m. Lepää rauhassa.

25.9.-1.10.

Maanantai
ap: 8 km
ip: 3 km + 5x2km (7.09, 6.53, 6.53, 6.41, 6.40) pal.2 + 3 km

Tiistai
ip: 18 km

Keskiviikko
ap: 8 km
ip: 3 km + 10x2´ pal.1´+ 3 km

Torstai
ip: 12 km

Perjantai
ap: 8 km
ip: 11 km

Lauantai
3 km + 20 km 3.50/km + 1 km

Sunnuntai
21 km

Yhteensä: 140 km

2.10.-8.10.

Maanantai
ap: 5 km
ip: 12 km

Tiistai
ap: 6 km
ip: 3 km + 2km (7.10), 1km (3.25), 2km (7.00), 1km (3.23), 2km (6.56), 1km (3.21) pal.1,5 + 2km 

Keskiviikko
ip: 15 km

Torstai
ap: 6 km
ip: 10 km + 10x100m

Perjantai
ap: 14 km

Lauantai
ip: 20 km 3.44/km + 2 km

Sunnuntai
ap: 22 km

Yhteensä: 127 km

Viime viikon päivitys jäi tekemättä, koska en ehtinyt kirjoitella ennen kertausharjoitusta. Edellisellä viikolla kulku oli kokonaisuudessaan ihan ok. Erityisesti maanantain 2 km vedot kulkivat hyvin ja olin tyytyväinen vauhteihin. Kova treeni kuitenkin aiheutti väsymystä, mikä näkyi seuraavina päivinä. Torstain 2 minuuttiset olivat nihkeitä, mutta lauantaina oli taas hyvä kulku. Juoksin 20 km reipasta 3.50/km keskarilla. Juoksu pysyi helppona ja se meni siihen mihin piti. Sunnuntaina hölkkäilin 21 kilsaa.

Tämä viikko meni tosiaan kertausharjoituksissa, mutta siihen nähden sain raavittua ihan hyvän viikon. Järjestelyt toimivat jälleen kerran ja puolustusvoimat huolehtivat miehen tarpeesta käydä juoksemassa. Kolmena aamuna heräsin kuuden jälkeen lyhyelle lenkille ennen aamupalaa. Iltaisin kävin suhteellisen normaalisti lenkillä. Tein yhtä lukuunottamatta kaikki harjoitukset varuskunnan 4 km pururadalla, joka oli ihan hyvässä kunnossa. En valitettavasti nähnyt yhtäkään varusmiestä lenkillä koko viikon aikana. Tiistain vetotreenin tein varuskunnan matolla, joka oli vanha tuttu Matrix. Mattojuoksu oli tauon jälkeen aika hirveätä, mutta tulipa juostua. Perjantaina kotiuduin takaisin reserviin ja ajelin Ranualle. Lauantaina kävin metillä, jonka jälkeen takaisin Rovaniemelle. Hyppäsin kyydistä 10 km ennen Rovaniemeä ja aloin laputtaa reipasta. Eka kilsa napsahti 4.06, jonka jälkeen päätin jättää verkat siihen. Nostin vauhtia ja aloin nakuttaa 3.40-3.50 kilsoja. Juoksu tuntui äärettömän helpolta. Loppujen lopuksi juoksin 20 km 3.44/km keskivauhdilla, jonka jälkeen hölkkäilin vielä pari kilsaa kotiin. Jaloissa oli tässä harjoituksessa elämäni kalleimmat kengät eli Niken kuuluisat Vaporfly 4%. Myönnetään, olin mainoksen uhri ja hankin ne uuden erän tultua myyntiin. Luettuani paljon positiivisia kommentteja Stravassa, päätin hankkia kengät testiin. Kahden testilenkin perusteella voin suositella kenkää. Todella napakka tuntuma, vaikka kenkä näyttää todella erikoiselta. Juostessa kenkä "palauttaa" askelta, mikä tuntuu aluksi todella oudolta. Nopeasti siihen kuitenkin tottuu ja askel rullaa kepeästi. Placeboa tai ei, tällä kengällä juostaan Frankfurtissa.

Frankfurtiin on kolme viikkoa, joten ei tässä ihmeitä enää ehdi tehdä. Ensi viikko on vielä tarkoitus harjoitella normaalisti, jonka jälkeen alkaa asteittainen keventely. Fiilikset lauantain onnistuneen treenin jälkeen ovat luottavaiset. Kunto tuntuu olevan nousussa juuri sopivasti. Ensi lauantaina polttelen vielä viimeisiä karstoja Rovaniemen Talvisarjajuoksussa, jossa matkana on 5 km. Tulkaapa haastamaan!  

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Nopeaa palautumista

Maanantai
Lepo

Tiistai
ip: 10 km + 3x100m

Keskiviikko
ap: 6 km
ip: 14 km

Torstai
ip: 14 km (8x100m)

Perjantai
ap: 10 km
ip: 10 km

Lauantai
ip: 2,5 km + 8 km VL 3.41/km + 2,5 km

Sunnuntai
ip: 21 km

Yhteensä: 98 km

Viikko on kulunut pettymysten SM-maratonista. Palautuminen lähti hyvin käyntiin ja tämän viikon lenkit sujuivat yllättävän normaalisti. Yleensä maratonin jälkeisellä viikolla käveleminen on vaikeaa, mutta tällä viikolla olen juossut jo normaalivauhtisia lenkkejä. Ajatukset olikin helppo siirtää tulevaan Frankfurtin maratoniin, koska juoksurytmi löytyi nopeasti. Eilen juoksin ensimmäisen reippaamman lenkin. Ohjelmassa oli noin 30 minuutin VL, jonka tarkoituksena oli mennä reipasta koko matka ja välissä juosta minuutin kovempia pätkiä. Minuutit vedin noin 3.30/km vauhtia ja muuten 3.50/km. Homma pysy hanskassa ja juoksu oli helppoa. Tänään kävin kevyttä 21 km maastossa. Huomenna alkaa kovat viikot kohti Frankfurtia.


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

SM-Maraton 2017

Maanantai
Lepo

Tiistai
ip: 10 km

Keskiviikko
ip: 3 km + 3 km (3.36, 3.40, 3.39) + 4x20s + 2 km

Torstai
Lepo

Perjantai
ip: 6 km + 3x100m

Lauantai
ap: 2 km + SM-MARATON 2:44:00 12.

Sunnuntai
ip: 6 km

Viikko: 76 km


Viimeinen viikko sujui täysin normaalisti. Juoksu alkoi keventyä ja tuntuma oli hyvä. Vedin tutulla kaavalla ilman yllätyksiä. Otin perjantain vapaaksi töistä ja ajelimme Ouluun jo torstaina. Perjantaina Jyväskylään, jossa kevyt verkka. Kaikki tuntui edelleen hyvältä. Pitkät yöunet ja aamutoimet nostattivat fiilistä. Tänään oli se päivä! Maraton. Juhlapäivä. Kuinka olinkaan väärässä...

Lähtöviivalla hakeuduin ennakolta samantasoisten juoksijoiden luo ja kuulostelin heidän tuntemuksia. Fincke (lopulta 5.) oli hieman arvoituksellinen, mutta uskoin miehen olevan kunnossa. Vaitsa (DNF) naureskeli vetojuhdaksi joutumiselle. Tässä oli minun porukkani. Pyssy lauloi ja porukka lähti liikkeelle.

Kärki lähti odotetun kovaa ja jäin juoksemaan niin sanottuun pääryhmään. Kärjen ja meidän porukan (Fincke, Vaittinen, Hyttinen (DNF), Hämäläinen (DNF), Salo (6.)) välissä juoksivat Kilpelä (4.) ja Vilkman (7.). Ekalla kierroksella vauhti oli jopa hieman yli 3.40/km, mikä hieman mietitytti. Halutti nostaa vauhtia kokoajan, mutta en halunnut tuhlata voimia olemalla kärjessä kokoajan. Varsinkin reitin takaosan vastatuuli oli välillä aika kova. Maltoin mieleni ja pysyin porukan mukana. Eka kierros (10,5 km) 38.40 ja nelossija 10s päässä. Kaikki hyvin, juoksu äärettömän helppoa. Toisella kierroksella alkoi jo tapahtua hieman hajaannusta, mutta juoksu kulki edelleen. Puolikas 1.17.25. Mietin, että tasaisella vauhdilla tulee ennätys. Fincke siirtyi vetojuhdaksi ja otin tiukan peesin. Vauhti nousi 3.36/km hujakoille. Olin tyytyväinen, mutta en kauaa.

23 km kohdalla se iski. Vatsassa alkoi tuntua kouristuksia normaalia enemmän. Myös peräpäässä alkoi tuntua painetta. Ei helvetti. 24 km napsahti 3.37/km, vaikka kaikki keskittyminen meni pidättelyyn. Jalat tuntuivat hyvältä, mutta mahaa kiristi yhä enemmän. Jäin Finckestä. Pidättely oli koko ajan vaikeampaa ja tiesin, että lähimpään vessaan oli vielä useampi kilometri. Tämän jälkeen tein jotain, mitä en ole koskaan tehnyt. Menemättä yksityiskohtiin, vetelin seuraavalle vessalle muutakin housuissa kuin geelit. Maratoonarin glamour-elämää kerrakseen. Vessasuoritus kesti ehkä 30s, mutta se oli pakollinen. Matka jatkui ja sain nostettua vauhdin pariksi kilometriksi 3.40/km tuntumaan. Juoksin Vaitsan kiinni, joka valitteli huonoa kulkua. Kohta krampit kuitenkin palasivat ja jouduin heittämään hölkäksi. Sinnittelin kolmannen kierroksen loppuun ja ajattelin luonnollisesti keskeyttäväni siihen. Tämä olisi varmasti ollut järkevin ratkaisu, mutta jotenkin vielä kuvittelin mahan hellittävän. Jos kyseessä olisi ollut ns. tavallinen maraton olisin jäänyt siihen. SM-maraton oli kuitenkin ollut tavoitteeni jo vuoden 2015 DNS:n (kuume) jälkeen, joten halusin tulla maaliin. Muutenkin olen melkoisen huonossa kunnossa (tiputukseen Levi 2014) tullut maaliin, joten en mielelläni keskeytä maratonia. Vaimokin kannusti jatkamaan, koska "mitään ei näkynyt". Niinpä jatkoin matkaa välillä juosten, välillä kävellen. Krampit olivat välillä sietämättömiä, joten oli pakko pysähtyä. Pysähtyminen helpotti välittömästi, joten aika monta kertaa pysähdyin. Maaliin pääsin ajassa 2:44:00. Sijoitus tippui, mutta useiden keskeytyksien vuoksi olin 12.

 Maha oli kipeä seuraavat 12h, jonka jälkeen alkoi helpottaa. Syitä mahan oireiluun olen miettinyt ihan liikaa viimeisen vuorokauden aikana. En ole keksinyt mitään tiettyä syytä, koska tein kaiken kuten ennenkin. Tutut geelit, juomat, ruoat yms. Näitä tulee kaikille maratoonareille jossakin vaiheessa, nyt oli minun vuoro. Jalat ovat onneksi suhteellisen hyvässä kunnossa, koska ei tullut vedettyä kaikkea peliin. Sulateltuani asiaa yön yli, ilmoittauduin Frankfurtin maratonille. Aikaa on 6 viikkoa. Taistelu jatkuu!






sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kohti SM-maratonia

Maanantai
ap: 8 km
ip: 8 km

Tiistai
ip: 3 km + 10 km TV 3.59/km + 5x150m + 1 km

Keskiviikko
ap: 6 km
ip: 10 km

Torstai
ap: 7 km
ip: 3 km + 8 km VK 3.36/km + 1 km

Perjantai
ip: 19 km

Lauantai
ip: 9 km

Sunnuntai
ap: 6 km
ip: 3 km + 3x (90s,60s,30s) pal.90s + 2 km

Yhteensä: 108 km

Tässä sitä taas ollaan. Viikko jäljellä kauden pääkilpailuun. Tähän saakka kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan. Alkuviikko meni kohtalaisesti, vaikka Ruskan kymppi tuntui lihaksissa. Torstain maravauhtisen jälkeen löysin itseni jälleen kerran pre-maratonmontusta. Juoksu ei maistunut ja oli muutenkin laiska ja väsynyt olo. Ihan normaalia maratonia edeltävällä viikolla. Keho tietää, että kohta kärsitään ja alkaa hylkimään harjoittelua. Tuntui äärettömän raskaalta. Perjantai ja lauantai olivat kaikkein vaikeimpia, mutta tänään oli jo erinomainen kulku kevyessä VL:ssä. Ensi viikko onkin jo totaalista löysäilyä vanhan ja toimivan kaavan mukaan.

SM-maratonin lähtölista oli mieluisaa luettavaa. Viivalla on ilahduttavan monta nimeä, veikkasin huomattavasti pienempää joukkoa. Listalta löytyy monta vanhaa kettua, mutta myös mielenkiintoisia debytantteja. Eiköhän tuosta joukosta löydy muutama sopiva veturi myös omaan vauhtiini. Tavoitteena on ottaa askel kohti blogin päämäärää. Kuinka lähelle pääsen, selviää lauantaina Jyväskylässä klo 12.00 alkaen. 






maanantai 4. syyskuuta 2017

Ruskamaraton 2017

Maanantai
Lepo

Tiistai
ip: 14 km

Keskiviikko
ap: 5 km
ip: 3 km + 3x(90s,60s,30s) pal.90s 4.10/km + 2 km

Torstai
ip: 17 km


Perjantai
ap: 5 km
ip: 6 km + 4x100m

Lauantai
ap: 4 km (3x100m)
ip: 4 km + RUSKAMARATON 10 km 34.01 1. + 3 km

Sunnuntai
ip: 16 km

Yhteensä: 95 km

Muurolan Piikin jälkeen kevensimme harjoittelua, koska sunnuntain 25 km maravauhdilla oli aika kova rypistys. Yllätyin kuitenkin, että jalat eivät olleet enempää kipeät seuraavina päivinä. Keskiviikkona oli viikon ainoa reippaampi harjoitus, jonka kävin juoksemassa Vellun kanssa. Harjoitus oli todella kevyt ja sen tarkoituksena oli aukoa hieman jalkoja lauantaita varten. Kulku viikolla oli kohtalaisen hyvää, johtuen pienistä juoksumääristä.

Lauantaina oli taas kerran edessä Levin Ruskamaraton. Tällä kertaa menin valmistautumaan Ylläksen mökille jo perjantaina, josta ajelin lauantaina Leville. Tuttu työmatka vuosien takaa oli nostalginen. Matkaksi valikoitui tällä kertaa 10 km, koska SM-maraton kummittelee kahden viikon päässä. Viime vuonna juoksin puolikkaan, joka toimi hyvänä valmistautumisena Berliinin maratonille. Kisojen välillä oli viime vuonna 3 viikkoa, joten palautumisaikaa oli viime vuonna reilummin. Olisin mielummin juossut tänäkin vuonna puolimaratonin, mutta tulevaa maratonia silmällä pitäen kymppi oli varmempi vaihtoehto.

Ennen kilpailua tuntui, ettei kympin juokseminen kiinnosta pätkääkään. Tämä johtui osaltaan siitä, että viimeiset 10-vuotta olin juossut Levillä puolikasta ja täyttä. Kympin juokseminen tuntui hieman valjulta. Oli hieman petturimainen olo. Kisafiilis kuitenkin nousi verkan aikana ja viimeistään starttikarsinassa. Paukusta säntäsin kärkeen ja lähdin juoksemaan omaa juoksua. Eka kilsa on pelkkää nousua, joten yritin juosta sen mahdollisimman rennosti. Väliaika 3.38 hieman nauratti kympin kisassa, joten kiristin samantien. Muut jäivät ja jäin juoksemaan yksin. Seuraavat kilsat alkoivat laskea kohti golf-kenttää ja väliajat parantuivat selkeästi: 3.16, 3.10, 3.16 ja  kääntöpaikalla 3.19. Takaisinpäin matka oli pitkää loivaa nousua 8 km saakka, jonka jälkeen viimeiset kaksi kilometriä olivat laskuvoittoisia. 6. kilsa napsahti 3.29, 7. 3.36 ja 8. 3.39. Uuvuttava mäki oli ollut täyttä kidutusta, joten lopun alamäki tuntui taivaalliselta. Sain nostettua vauhtia ja juoksin viimeisen kaksi kilometriä 3.10-3.15/km. Maalissa olin voittaja ajassa 34.01. Aika ei ollut kummoinen, mutta tuolle reitille ja yksin juostuna ihan tyydyttävä. Nousua kympillä oli melkein 100m, joten hyvät mäkijuoksijat pärjäävät tuolla reitillä.



Kisan jälkeen lähdin tekemään loppuverkkaa puolikkaan juoksijoita vastaan, koska sieltä oli tulossa paljon tuttuja vastaan. Moni juoksi ennätyksiä vaikka reitti ei optimaalinen olekaan. Tunnelma ja juoksijamäärät auttavat varmasti asiaa. Juoksijoita oli tänä vuonna hieman vähemmän kuin aikaisempina vuosina, mutta edelleen Ruska on yksi Suomen parhaista maratontapahtumista. Ruskamaratonin tunnelma on poikkeuksellinen ja se vetää vuodesta toiseen. Ainakin pohjoisen juoksijoille se tuntuu olevan vuodesta toiseen se tärkein kilpailu. Minulle tämä oli jo 17. Ruskamaraton ja ensimmäisestä juoksusta on kulunut 25 vuotta. Alla statistiikkaa:

1992  ???               P6          5:15      2.
1993  DNS
1994  ???               P8          3:35      3.
1995  1 km              P10       4:42      6.
1996  1 km              P10       3:40      2.
1997  DNS
1998  DNS
1999  DNS
2000  6,6 km          P14       25:50     1.
2001  DNS
2002  DNS
2003  DNS
2004  Puolimaraton          1:20:44  10.
2005  DNS
2006  DNS
2007  Puolimaraton          1:17:47    7.
2008  Puolimaraton          1:19:27  10.
2009  Puolimaraton          1:17:01    4.
2010  Puolimaraton          1:14:41    6.
2011  Puolimaraton          1:11:44    4.
2012  Puolimaraton          1:14:54    2.
2013  Maraton                  2:44:38    2.
2014  Maraton                  2:43:21    4.
2015  Puolimaraton          1:17:22    3.
2016  Puolimaraton          1:14:46    2.
2017  10 km                         34.01   1.

Harvassa on ollut voitot, joten harvinaista herkkua oli tämän vuoden ykköstila. Toisille niitä voittoja on osunut useammin, Teppo "Mr. Ruskamaraton" Ronkainen saalisti 9. maratonvoiton lauantaina. Ensi vuonna Tepolla on juhlavuosi, 50 v. ja kymmenes voitto haussa!

Teppo & nutukkaat 



sunnuntai 27. elokuuta 2017

Ensimmäinen naula arkkuun

Maanantai
ap: 10 km
ip: 17 km

Tiistai
ap: 7 km
ip: 3 km + 3x4km (14.35, 14.13, 13.48) pal.2 + 3 km

Keskiviikko
ip: 14 km

Torstai
ap: 10 km
ip: 9 km + 6x200m (33-34s) + 2 km

Perjantai
ip: 15 km

Lauantai
ap: 6 km
ip: 6 km (5x100m)

Sunnuntai
ap: 3 km + Muurolan Piikki 25 km 1.29.50 1. + 3 km

Yhteensä: 144 km

Olipa vaihteleva viikko. Alkuviikko oli väsynyttä ja aloin jo miettimään, että nytkö sitä nitkahdetaan monttuun. Tiistain huonosta fiiliksestä huolimatta, illan vetotreeni sujui hyvin. Motivaatio oli heikko, koska ennen treeniä väsytti pirusti. Verkalle lähdettyäni olo alkoi kuitenkin parantua. Eka veto napsahti puolivaloilla 14.35. Toinen 14.13 ja juoksu alkoi aueta. Kolmannessa hengitys ja jalat olivat auki, joten tuuppasin hieman tiukemmin. Aika 13.48 oli parasta, mihin tässä treenissä olen koskaan pystynyt.

Seuraavana päivänä olin taas montun reunalla ja laahustin kevyen lenkin. Sama vetämätön olo jatkui torstaina. Torstain vetämättömään oloon vaikutti keskiviikon hieronta, joka veti lihakset tyhjäksi. Näin ainakin uskottelin. Perjantaina kehoon alkoi tulla elonmerkkejä ja iltalenkki kulki jo ihan hyvin. Lauantaina juoksin vain kaksi puolen tunnin hölkkää ja tunsin palautuneeni. Iltalenkillä juostut aukkarit varmistivat asian. Juoksu tuntui aukinaiselta ja helpolta.

Sunnuntaina suuntasin aamulla Muurolaan, jossa oli luvassa Lapin vanhin juoksutapahtuma. Vuodesta 1947 järjestetty Muurolan Piikki on jostain syystä aina jäänyt juoksematta, mutta tänä vuonna suunnittelimme koutsin kanssa ohjelman niin, että pääsen viivalle. Luvassa oli 25 km pyörätietä kumpuilevalla reitillä. Palkintona voittajalle oli luvassa muurolalaisen sepän takoma naula. Voiko parempaa palkintoa olla?

Naula


Nappasin Vellun ja Tepon kyytiin Pöykkölästä ja lähdimme kohti Muurolaa. Pojat ovat Piikillä konkareita, joten tällä kertaa he jättivät täysmatkan noviisin hoidettavaksi. Kuulemma naulat oli jo hankittu arkkuun, joten matkavalinta pojilla oli puolipiikki eli 12,5 km.

Hölkkäsin alkuverkaksi muutaman kilsan, jonka jälkeen parinkymmenen juoksijan joukko asettui lähtöviivalle. Startissa selvisi, että olin kilpailun ainoa Piikin juoksija. Viimeinen mohikaani.

Niilo Keskipoikelan pyssy pamahti ja koko joukko lähti samalla kertaa matkaan. Hyvä näin, koska sain seuraa muista juoksijoista vähäksi aikaa. Tavoitteenani oli juosta mahdollisimman lähellä maratonvauhtia, mikä se ikinä olikaan. Vellu otti kärkipaikan ja otin peesin. Eka kilsa napsahti 3.39 ja olin tyytyväinen. Sopivaa vauhtia alkumatkalle. Vellu kuitenkin kiristi hyvin nopeasti ja vauhti nousi alle 3.30/km. Hölläsin samantien, koska Jannen sanat liian kovasta vauhdista kummittelivat päässäni. Vellu meni ja annoin myös Stenbäckin Jannen, Ipe Välitalon ja Tepon mennä ohi. Vellu kasvatti eroa, mutta pian huomasin Ipen hyytyvän edestä. Peesasin Teppoa, joka veti tarkasti hieman alle 3.40/km tonneja. Ajattelin, että vauhti saa luvan riittää alkumatkalle, kiristäisin myöhemmin. 

Puolipiikin kääntöpaikalle asti peesasin Teppoa, jonka jälkeen jatkoin matkaa yksin. Olishan se ollut mukava jatkaa porukalla, mutta näin tällä kertaa. Vauhti hieman nousi ja kilometrit alkoivat napsua 3.36 pintaan. Kääntöpaikalla olin hyvävoimainen ja päätin hieman nostaa vauhtia. Kilometrit kuluivat ja vauhti nousi lähelle 3.30/km. Puolimaraton tuli täyteen ajassa 1.15.45 ja viimeiset kilometrit kiristin sen verran, että 1.30 alittuisi. Maalissa olin ajassa 1.29.50, joten tavoite täyttyi. Keskivauhdiksi sain hieman alle 3.36/km, joka tekisi maratonilla 2.31.55. Maalissa oli sellainen fiilis, että olisin helposti jaksanut jatkaa samaa vauhtia. Kun otetaan huomioon viime viikkojen rasitus, uskon matkavauhdin helpottuvan entisestään keventelyn myötä. 

Muurolan Piikki 2017. Kuva: Olavi Peura

   

maanantai 21. elokuuta 2017

Kohti kisoja

Maanantai
Lepo

Tiistai
ap: 8 km
ip: 12 km

Keskiviikko
ip: 3 km + 8 km reipas 3.42/km + 3 km

Torstai
ip: 14 km


Perjantai
ap: 6 km
ip: 10 km

Lauantai
ap: 3 km + 8x1000m ka. 3.15 pal.2`+ 3 km
ip: 6 km

Sunnuntai
ip: 21 km

Yhteensä: 106 km

Viikon aloitti perinteinen lepopäivä, joka on kuulunut pari vuotta ohjelmaan tällä paikalla. Muutenkin olen tykästynyt tähän 2/1 jakoon, jossa kaksi viikkoa on kovempaa harjoittelua ja yksi kevyempää. Lepopäivä tulee yleensä oikeaan aikaan, koska kevyellä viikolla maanantaisin ei yleensä edes ajattele lenkille lähtöä. Jos ajattelee, ruuvia on varaa kiristää.

Tiistaina hölkkäilin pari kevyttä lenkkiä ja kulku oli suhteellisen nuhjuista. Keskiviikkona oli vain reipas 8 km, joka kulki yllättävän hyvin. Vellun kanssa rallateltu reipas oli helppo ja mukava juosta. Kerrankin kasin pätkän jälkeen oli sellainen olo, että verkat oli tehty ja nyt alkaisi itse treeni. Torstaina ja perjantaina juoksin lyhyitä kevyitä lenkkejä, kulku kohtuullista. Perjantaina sain myös muutamat uudet parit Skechersejä Jussilta, joten matka jatkuu taas pehmeämmin. Pari vuotta olen kuluttanut GoRun vitosia ja tyytyväinen olen ollut. Vieläkö sais maratonkengäksi siron 46:n GoMeb Razorista niin kaikki olisi hyvin kenkäpuolella. Martin Fiz veteli Lontoossa kyseisellä kengällä, jonka jälkeen ollaan Jussin kanssa yritetty metsästää sitä Suomeen. Tai no kenkää on kyllä saatavilla, mutta minun kokoa (46) on aina vähän vaikeampaa saada.

Lauantaina oli sitten vuorossa viikon kovin harjoitus. Pyöräily kentälle ja tonneja lappomaan. Seuraksi sain taas Vellun, joka on huimassa nousukunnossa. Työnjako oli selkeä. Vellu veti 400m ja minä 600m. Lähdimme 3.18/km ja lopetimme 3.06/km. Vellu raastoi oikein kunnolla peesissä, mutta sai juostua kohtalaisella etäisyydellä kaikki kahdeksan vetoa. Minulla oli hieman helpompaa, mutta ei mikään lentokulku. Huomaa, että kestopuoli on kehittynyt, mutta nopeuspuoli on kärsinyt parhaista vuosista. On pidettävä huoli, että nopeus ei täysin katoa määrän keskellä. Treeniin kuitenkin olin ihan tyytyväinen. Vauhti kiihtyi edellisestä kerrasta ja juoksu oli helpompaa. Ihan hyviä merkkejä.

Tänään aloitin viimeisen rypistyksen kohti SM-maratonia. Muutaman viikon tässä vielä ehtii puristaa ennen löysäystä. Ohjelmassa on mm. ensi viikonloppuna Muurolan perinteinen Piikki (25km) ja kahden viikon päästä Levin Ruskamaratonilla 10 kilometriä. 

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kunto nousee

Maanantai
ap: 8 km
ip: 15 km

Tiistai
ap: 6 km
ip: 3 km + 3x4km (14.35, 14.16, 13.52) pal.2 + 2 km

Keskiviikko
ip: 24 km

Torstai
ap: 8 km
ip: 14 km + 6x100m

Perjantai
ap: 7 km
ip: 3 km + 6 km reipas 3.43/km + 8x200m 30-33s pal. 200m hölkkä + 2 km

Lauantai
ap: 10 km
ip: 14 km

Sunnuntai
ip: 35 km 4.05/km (22 km 4.18/km + 10 km 3.34/km + 3 km 4.19/km)

Yhteensä: 172 km

Työt alkoivat tällä viikolla, mutta treenit jatkuivat. Aamulenkit hieman aikaistuivat ja vähän lyhenivät, mutta viikon kokonaismäärä pyöri suunnilleen samoissa lukemissa, mitä se on viimeisen kuukauden aikana kovilla viikoilla ollut. On mukava huomata, että alan kestämään harjoittelua. Tämmöinen reilu 170km viikko ei enää tunnu sen kummoisemmalta kuin talven 140km viikot. Toki nyt on kesä, eikä minun tarvitse ajella montaa tuntia päivässä autolla töihin.

Viikko kokonaisuudessaan oli onnistunut, vaikka pieniä mustia hetkiä tuli koettua. Tiistaina juoksin perinteisen 3x4km, jossa vauhdit nousivat helposti ja hallitusti. Tässä harjoituksessa tunsin ensimmäistä kertaa tänä kesänä, että maratonaskel on löytynyt. Juoksu tuntui rennolta ja kontrolloidulta. Viimeisessä vedossa kiihdytin jo reilusti alle maratonvauhdin.

Jos tiistaina juoksu oli helppoa niin keskiviikkona raskasta. Puolipitkä 24 km oli täysin läpijuoksu, eikä hirveästi kiinnostanut kerätä kilometrejä. Nämä on vaan niitä harjoituksia, jotka on juostava läpi. Kuormaa oli jo kertynyt kroppaan aika paljon puolentoista viikon aikana, mutta kevyt läpsyttely auttoi asiaa. Perjantaina kävin juoksemassa reipasta 6 km 3.45-3.40/km, jonka päälle juoksin pitkästä aikaa 200m vetoja. Kun kymmenen vuotta sitten juoksin 800 metriä päämatkana, tykkäsin tästä harjoituksesta. En pidä enää. Aivan hirveää kyntämistä ja kellokin kertoi, että ei oikein lähde enää samalla tavalla kuin ennen. Hyvää tuo varmasti teki, mutta ei se ollut herkkua näiden maratonharjoitusten seassa. 

Lauantain palauttelin parilla kevyellä lenkillä ja juoksu alkoi aueta. Selkeästi 200m vedot aukoivat jalkoja, koska juoksu tuntui yllättävän irtonaiselta. Sunnuntaina oli viikon tärkein harjoitus eli 35 km kiihtyvä. Juoksin lenkin tutulla reitillä Oikaraisen reitillä, joka on erittäin tasainen lenkki. Ekan 22 km juoksin 4.18/km vauhdilla, jonka jälkeen tein ensimmäisen noston maratonvauhtiin. Seuraavat kahdeksan kilometriä juoksin noin 3.38-3.34/km. Vauhti tuntui sopivalta ja hapenotto toimi hyvin. 30 km täyttyessä nostin vielä hieman vauhtia ja viimeiseen 2 km kului aikaa 6.55. Viimeisen kolme kilometriä hölkkäsin verkkaa. Matkan aikana ei ollut minkäänlaisia ongelmia, energiat riittivät hyvin. Join lenkin aikana 0,7l urheilujuomaa, geeleihin en koskenut. Ensi viikolla palauttelua ja sitten viimeisten kovien viikkojen kimppuun!


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kesäloman viimeinen viikko

Maanantai
ap: 10 km
ip: 15 km

Tiistai
ap: 10 km
ip: 3 km + VK 15 km 3.45/km + 2 km

Keskiviikko
ap: 22 km

Torstai
ap: 9 km
ip: 14 km + 6x100m

Perjantai
ap: 10 km
ip: 3 km + 10x2 min. (3.15-3.25/km) + 10x1 min (3.00-3.10/km). pal.1 + 3 km

Lauantai
ap: 10 km
ip: 10 km

Sunnuntai
ip: 35 km 4.14/km

Yhteensä: 182 km

Niin se vain kesäloma on taas takana. Huomenna pitäisi mennä töihin ja totutella uuteen rytmiin. Kesälomalla heräilin yleensä 10 aikoihin ja kävin "aamulenkin" 12 hujakoilla. Nukuin melkein joka yö 10 tuntia ja usein vielä päikkärit päälle. Helppoa elämää. Saattaa hieman väsyttää ensimmäiset viikot, mutta eiköhän siihen rytmiin taas pääse kiinni. Ajattelin hyödyntää työmatkoja ja tehdä ne ainakin osittain juosten, saa ainakin vähän pidempään nukkua.

Tämä viikko sujui hyvin ja tuntuu, että kunto alkaa olla nousussa. Pahin vaihe on raavittu läpi ja nyt alkaa jopa välillä kulkemaan. Alkuviikon kovempi harjoitus oli 15 km VK, jonka juoksin hieman aikaisempaa rauhallisemmin. Kulku oli hieman nihkeää hieronnan jäljiltä ja lisäksi maha oli suhteellisen sekaisin lenkin aikana. Sain kuitenkin harjoituksen juostua läpi suunnitelman mukaisesti. Keskiviikkona oli vain yksi puolipitkä, jonka kävin Vellun kanssa maastossa. Kulku oli koko viikon huonointa, eikä juoksu maistunut pätkääkään. Vuorokauden lepäily teki ihmeitä ja seuraavana päivänä jalka tuntui jo kevyeltä. Pari kevyttä lenkkiä ja rullailuja päälle valmistivat hyvin seuraavan päivän kovaan harjoitukseen.

Kymmenen kertaa kaksi minuuttia ja kymmenen kertaa minuutti on kova harjoitus. Kaksi minuuttiset juoksin kelloa katsomatta 3.15-3.25/km vauhdilla ja pyrin pitämään juoksun rentona, jotta minuuteissa saa iskeä. Homma onnistui hyvin ja selvisin ekasta setistä tuoreena. Palautukset kuitenkin kuluivat nopeasti ja ensimmäisten minuuttien jälkeen tiesin, että viimeiset on vedot on tiukkoja. Puristelin menemään ja ahistin oikein kunnolla lopussa. Lopulta se viimeinenkin veto koitti ja armahti lopulta väsyneen miehen. Olin erittäin tyytyväinen tähän harjoitukseen, homma tuntui pitkästä aikaa todella hyvältä ja vauhdit ovat nousussa. Nousukunnon merkkejä!

Lauantaina kävin vain pari kymppiä, koska seuraavana päivänä odotti jo pitempi siivu. Tällä kertaa kävin yhtenä kierroksena Oikaraisessa ja matkaa tuli melko tarkkaan 35 kilometriä. Juoksu kulki todella helposti, eikä koko lenkin aikana tuntunut minkäänlaisia väsymyksen merkkejä. Keskivauhtikin nousi kohtalaiseksi 4.14/km. Viikkoon 182 km ja taas ollaan lähempänä SM-maratonia. 


sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Tonneja 240m radalla

Maanantai
Lepo

Tiistai
ap: 8 km
ip: 10 km

Keskiviikko
ap: 7 km
ip: 3 km + VK 8 km 3.31/km + 2 km

Torstai
ap: 10 km
ip: 8 km

Perjantai
ap: 12 km + 3x100m

Lauantai
ap: 4 km + 8x1000m pal.90s (3.20, 3.20, 3.20, 3.20, 3.17, 3.16, 3.15, 3.11) + 2 km

Sunnuntai
ip: 25 km

Yhteensä: 106 km

Kevyt viikko alkoi perinteisesti täydellä lepopäivällä, mikä tuntui kahden viikon uurastamisen jälkeen ansaitulta. Tiistaina juoksin kaksi kevyttä lenkkiä suhteellisen huonolla kululla, lepopäivän jälkeen oli jälleen kerran nihkeää. Keskiviikkona oli viikon ensimmäinen vauhdikkaampi harjoitus, eikä sää antanut armoa. Juoksin 8 km VK:n vasta myöhään illalla, koska päivällä noussut helle tuntui tukalalta ja halusin varmistaa, että henki kulkee edes kohtalaisesti. Jalat tuntuivat verkassa hieman raskailta, mutta vertyivät kohtuullisiksi lenkin aikana. Hengittäminen oli jälleen kerran vaikeaa, mutta onneksi ei tullut Limingan kaltaista tukehtumista. Kasi oli ihan sopivan pituinen VK tuohon keliin ja rasitustilaan nähden. Viikonlopuksi matkustimme Pohjois-Ruotsiin, jossa juoksin lauantain tehotreenin. Hieman piti käyttää Kokkosen tavoin Google Mapsia, jotta lähin kenttä löytyi. Lopulta sellainen löytyi Kalixista, mutta kenttä oli kuitenkin hieman erilainen mihin olen tottunut. Pituutta kentällä oli  vain 240m ja kaarteet olivat loivasti kallistettu. Oli kyllä yksi erikoisimmista kentistä, missä olen juossut. Itse harjoitus onnistui suhteellisen hyvin, neljä kierrosta ja 40m päälle niin sai tonnin täyteen. Vedot kulki tasaisesti 3.20/km vauhtia neljänteen vetoon saakka, jonka jälkeen kiihdytin hieman vauhtia. Viimeisen puristin jo hieman reippaammin 3.11. Teki hyvää tehdä tällainen "nopeustreeni" pitkästä aikaa. Tänään sunnuntaina kävin palauttavan 25 km Vellun kanssa. Kulku oli loistava ja viikon kevennys alkaa tuottaa tulosta. Huomenna pitäisi aloittaa uusi kova jakso, joten ei tästä olosta kauaa ehdi nauttia.  

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Valmistava jakso suoritettu

Maanantai
ap: 9 km
ip: 14 km

Tiistai
ap: 10 km
ip: VK 15 km (3.35/km) + 2 km

Keskiviikko
ap: 13 km
ip: 12 km

Torstai
ip: 25 km

Perjantai
ap: 10 km
ip: 15 km

Lauantai
ap: 2 km + VL 20x2min/1min. (16km)
ip: 10 km

Sunnuntai
ip: 28 km

Yhteensä: 181 km

Määräpainoitteinen harjoittelu jatkui tälläkin viikolla. Tiistaina juoksin 15 km VK:n, joka meni ihan hyvin. Saatoin juosta hieman liian kovaa, koska seuraavat päivät oli aika raskaita. Juoksin kuitenkin n. 25 km välipäiviin ja seuraava kovavauhtinen harjoitus oli vasta lauantaina. Välipäivät olivat suhteellisen koomaisia, mutta liikkeelle lähdettyä lenkit paranivat loppua kohti. Lauantaina pidensin VL:n 20 toistoon, joten sain kasaan täyden tunnin vauhtileikittelyä. Vauhdit vaihteli reitin mäkisyyden mukaan 3.20-3.40/km välillä. Palautusminuutti oli reipasta juoksua n. 4.00-4.20 välillä. Treeni meni siihen nähden hyvin, että kroppa tuntui ennen harjoitusta jo suhteellisen juostulta. Parin viikon koventunut harjoittelu oli hakannut lihaksiston suhteellisen araksi. Treeninä 20x2´ on kuitenkin yllättävän mukava. Aika kuluu nopeasti ja kilometrejä kertyy paljon tunnin aikana. Harjoituksen alku pitää kuitenkin juosta maltillisesti, koska matkaa riittää. 

Maratonharjoitteluun valmistava jakso on nyt suoritettu ja on palauttavan viikon aika. Juoksua kertyi vajaa 360 km kahteen viikkoon, mikä on suurin määrä kilometrejä tälle vuodelle. Tämän viikon jälkeen alkaa uusi kova harjoitusjakso, jonka aikana mukaan otetaan kovat maratonharjoitukset ja pidetään määrät korkeina. Aikaa SM-maratoniin on kahdeksan viikkoa ja motivaatio on kova. Maratonmoodi on löytynyt ja huomaan ajattelevani maratonia yhä useammin.

  

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

"Juokse määrää."

Maanantai
ap: 2 km
ip: 14 km

Tiistai
ap: 9 km
ip: 15 km

Keskiviikko
ap: 10 km
ip: 21 km

Torstai
ap: 10 km
ip: 15 km

Perjantai
ap: 10 km
ip: VL 14 km (15x2min/1min)

Lauantai
ap: 9 km
ip: 16 km

Sunnuntai
ip: 32 km

Yhteensä: 177 km

Otsikon mukaisen ohjeen sain valmentajalta, kun päätimme jättää Kalevan Kisat väliin. Mitäpä sitä muutakaan, kun kovat ei suju. Enpä olisi maanantaina kuitenkaan uskonut, että tästä viikosta tulee määrällisesti vuoden paras. Maanantaina lähdin normaalisti lenkille, mutta jo ensimmäisen kilometrin aikana hengitys tuntui tuskallisen raskaalta. Jätin lenkin kesken ja kävelin takaisin kotiin. Iltapäivällä alkoi kuitenkin sadekuurot ja päätin käydä kokeilemassa uudestaan. Hengitys tuntui paremmalta, joten venytin lenkin tuntiin. Loppuviikoksi koutsilla oli selkeät suunnitelmat, määrää ja loppuviikosta kovemman vauhdin kokeilu. Janne painatti Puolaan valmentamaan ja minä aloitin tahkoamisen. Suunnitelma oli yksinkertainen: puoliltapäivin kevyt kymppi ja iltapäivästä vähän pidempi siivu tuntuman mukaan. Viikko sujui hyvin ja juoksin päivittäin n. 25-30 km. Homma tuntui suhteellisen helpolta, koska kovat puuttuivat miltei kokonaan. Ainoa viikon kovempi harjoitus oli perjantain 15x2min. Valitsin päiväksi perjantain, koska silloin tuli sadekuuroja. Harjoitus sujui hyvin, ei ongelmia hengityksen suhteen. Kovien puute näkyi positiivisesti kevyiden lenkkien vauhdissa. Koko viikon lenkit kulkivat hyvillä keskivauhdeilla. Ensi viikolla jatkan samalla teemalla, mutta ohjelmaan lisätään muutama kova harjoitus lisää.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Rantalakeusjuoksu DNF

Maanantai
ap: 6 km
ip: 12 km

Tiistai
ip: 3 km + 4x1000m (3.16, 3.15, 3.15,3.14) + 4x400m (74,72,73,71) pal.2 + 2 km

Keskiviikko
Lepo (matkustus)

Torstai
ap: 6 km
ip: 7 km + 5x100m

Perjantai
ap: 9 km + 3x100m

Lauantai
ap: 4 km
ip: 6 km + Rantalakeusjuoksu Liminka 10 km DNF (4km)

Sunnuntai
ip: 24 km

Yhteensä: 92 km

Alkuviikko vielä Sloveniassa, jossa maanantaina pari kevyttä lenkkiä. Tiistaina rataharjoitus, jonka tarkoituksena oli hakea rentoa askellusta kisavauhtiin. Yritin juosta tonnit mahdollisimman helposti, mutta kulku ei ollut kohdillaan. Jalat olivat tukkoisen oloiset ja väsyneet. Tilannetta ei helpottanut +25 lämpö, joka näkyi taas kerran hapenotossa. Olo oli kuin kalalla kuivalla maalla. Sain tonnit kuitenkin juostua ja aloitin 500m vedot. Tonnit olivat väsyttäneet entisestään ja päätin lopettaa vedot 400 metriin, ettei nyt aivan monttuun katoa. Sitkuttelin vedot loppuun ja juoksin hotelille. Seuraavana päivänä matkustus kotiin Rovaniemelle.

Seuraavien päivien tavoite oli palautua lauantain kilpailuun, mikä onnistui hyvin. Lepopäivän päälle otettu hieronta ja pari päivää kevyttä teki tehtävänsä. Lauantain aamulenkillä vire oli todella hyvä, lihaksisto tuntui paremmalta kuin aikoihin. Karu todellisuus iski kuitenkin alkuverkan aikana. +21 lämpötila ja liian voimakkaat tuoksut aiheuttivat jo ennen starttia pientä ahdistusta. Yritin kuitenkin pysyä positiivisena ja unohtaa asian. Jalat tuntuivat edelleen hyvältä, joten pientä toivoa elättelin juoksun suhteen. Startti tapahtui ja siirryin kärkeen omaan vauhtiini. Eka kilsa napsahti 3.16 ja kulku myötätuuleen oli hyvä. Toinen tonni 3.17 ja juoksu sujui edelleen ihan hyvin. Sitten se iski. Yhtäkkiä juoksu muuttui raskaaksi ja vaikeaksi. Hengitys ei toiminut ja tuntui, että tukehtuu. Seuraava kilometri 3.25 ja pari juoksijaa meni ohi. Yritin vielä sinnitellä, mutta ei siitä tullut mitään. Neljäs kilsa 3.30 ja päätin keskeyttää. Parempi lopettaa ajoissa ennen kuin aiheuttaa suurempaa vahinkoa keuhkoille. Menetin myös ääneni noiden muutaman kilometrin aikana.

No mitä nyt? Eihän tämä mikään uusi tilanne minulle ole, koska olen kärsinyt samasta vaivasta jo vuosia. Fiksu kaveri olisi jo aikaa sitten lopettanut yrittämisen keskikesällä, mutta vaikeaa se on olla kilpailematta. Viileässä ja sateisissa olosuhteissa ei ole minkäänlaista ongelmaa, mutta heti kun tulee kuumaa ja kuivaa ongelmat palaavat. Esim. viime viikon 15 km VK 3.35/km keskivauhdilla oli todella helppo vesisateen jäljiltä. Myöskään kevyissä vauhdeissa ei ole ongelmaa, koska hapenotto ei ole niin kovilla. Sen huomasi esim. eilen kun kävin hölköttelemässä kevyttä. Nyt tuntuu siltä, että riittää tämä pään hakkaaminen seinään ja jään odottelemaan syksyä. Onneksi merkittävät maratonit juostaan aina keväisin ja syksyisin. Näillä näkymin minua ei nähdä enää lähtöviivalla kesäisin, paitsi kaatosateella. 

torstai 6. heinäkuuta 2017

Ljubljana + Lake Bled

Lake Bled

Maanantai
ap: 8 km
ip: 11 km

Tiistai
ap: 7 km
ip: 15 km VK 3.35/km

Keskiviikko
ip: 24 km

Torstai
Lepo (matkustus)

Perjantai
ap: 7 km
ip: 10 km

Lauantai
ap: 6 km
ip: 3 km + VL 4x(90s,60s,30s) + 1km

Sunnuntai
ip: 30 km

Viikko: 129 km

Puoleen väliin viikkoa harjoittelin suhteellisen tiivisti, mutta sen jälkeen otin hieman kevyemmin. Tiistaina vedin vielä hyvän 15 km VK:n, jonka aloitin kylmiltään suoraan kotiovelta. Kulku oli hyvää ja vauhti nousi rennosti sopivaan vauhtiin. Torstaista tuli täysi lepopäivä, koska matkustin Sloveniaan vajaaksi viikoksi. Ensimmäiset pari päivää olimme Ljubljanassa, joka oli ihan kiva pieni kaupunki. Vaikka lomalla olinkin, juoksin kahta lenkkiä päivään. Aamulenkit olivat melko lyhyitä, mutta ihan virkistäviä. Parhaiten uuteen kaupunkiin tutustuu kun laittaa lenkkarit jalkaan ja lähtee juoksemaan heräilevään kaupunkiin. Lenkit Ljubljanassa suuntautuivat usein kohti keskustan lähellä olevaa Tivoli-puistoa, jossa oli ihan kohtuullisen hyvä juosta. Hiekkapohjaista tietä ja metsässä polkuja riitti paljon, kunhan jaksoi kivuta loputtomia mäkiä. Lauantain VL muuttui hieman normaalia raskaammaksi, koska puistosta ei kovin pitkiä tasaisia pätkiä löytynyt. Jalkojen lihakset saivat kuitenkin hyvää ärsykettä mäkisessä maastossa. Sunnuntaina matkustimme Blediin, joka on pieni kylä järven rannalla. Paikka oli todella kaunis ja harvoin on tullut juostua niin komeissa maisemissa. Kaikki lenkit heitin järven ympäri (6km), joka oli tasaista hiekkatietä/asfalttia. Kylästä löytyi myös hyvässä kunnossa oleva kenttä, joten ei hassumpi paikka lomailla. Itse järvi oli noin 500m merenpinnasta, mutta lähialueelta löytyi vuoria, jotka kohosivat vajaan 3000m. En tiedä kyllä yhtään, onko korkeammalla mahdollista juosta järkevästi maaston puolesta. Vuori/polkujuoksuun alue on kuitenkin loistava. Bledin läheltä löytyy paljon kartoitettuja reittejä, joita tuli käveltyä päivisin. Mäkiä riittää huiputettavaksi vaikka useammaksi viikoksi. Bledissä olisi ollut myös ensi viikonloppuna kympin kisa, joten hieman jäi kaivelemaan reissun ajankohta. Jos olisin aikaisemmin huomannut kisan, olisin pidentänyt reissua muutamalla päivällä. Joka tapauksessa paikka oli niin hieno, että joku vuosi käyn juoksemassa kisan siellä.