torstai 14. kesäkuuta 2018

Kandalaksha

Huhtikuussa sain puhelun, jossa minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä kisailemaan Venäjälle kesäkuussa. En epäröinyt hetkeäkään, koska olen jo pidemmän aikaa haaveillut matkasta itärajan taakse. Kisamatkalle Kantalahteen minua mukaan kysyi takavuosien juoksija Seppo Koivuniemi, joka auttoi käytännönjärjestelyissä ja toimi seurueen tulkkina. Seppo lähettikin terveisiä kaikille tutuille vuosien takaa tämän blogin välityksellä. Viisumit hoituivat kätevästi sallalaisen Jaanan kengän kautta. Kiitos myös sinne!

Matka alkoi maanantaina, jolloin ajelin Sallaan Sepon luo. Sallasta jatkoimme sujuvasti rajan yli ja lähdimme ajelemaan neljän hengen porukalla kohti Kantalahtea. Kuskin virkaa matkalla hoiti mallikkaasti Jarno ja huoltajan roolissa mukana oli Jukka. Matka Kantalahteen oli töyssyinen, mutta mielenkiintoinen. Matkalla kuulin monta mielenkiintoista tarinaa. Pääasiassa jutut pyörivät urheilun ja historian ympärillä, joten useamman tunnin ajomatka kului nopeasti. Perille Kantalahteen saavuimme illalla, joten iltaohjelma oli melko selkeä. Majoittauduimme keskustassa sijaitsevaan hotelliin ja lähdimme syömään. Hotelli näytti aikansa eläneeltä, mutta ulkokuori hieman hämäsi. Joitain huoneita oli uusittu vuosien saatossa, joten ne olivat ihan ok tasoa. Veden kanssa piti olla tarkka, koska hanasta tuleva vesi ei ollut juomakelpoista. Toimme omat vedet mukanamme, joten sen puolesta hommat oli kunnossa. Syömässä kävimme läheisessä Olympia-ravintolassa, joka yllätti positiivisesti. Paikka oli siisti ja ruoka erittäin hyvää. Tilasimme perinteisiä venäläisiä ruokia, jotka olivat laadukkaita. Lohi, borssikeitto ja saslikki maistuivat pöytäseurueelle hyvin, joten tankkaus seuraavan päivän kisaan onnistui erinomaisesti.


Hotelli Belomorje


Heräsin kisa-aamuna hieman seitsemän jälkeen. Ulkona oli kova tuuli ja kolkon näköistä. Lähdimme Sepon opastuksella pienelle aamulenkille. Ilma oli kylmä (+4) ja Vienanmereltä puhaltava tuuli jäätävä. Kiertelimme kaupunkia 20 minuutin verran, jonka aikana tuli nähtyä kaupunkia hieman tarkemmin. Kantalahti oli aamutuimaan melko kolkko neuvostohenkinen kaupunki. Kaduilla oli hiljaista. Muutaman irtokoiran näimme, mutta nekin taisivat olla unisia, koska eivät kiinnostuneet juoksijoista. Aamulenkin jälkeen menimme syömään aamiaista. Tarjoilut olivat melkoisen karut, mutta eipä kärsinyt valittaa, koska muutakaan ei ollut tarjolla. Nälkä siirtyi ja se oli pääasia.

Lepäilimme vielä hotellilla tunnin ennen kuin lähdimme ajelemaan kisapaikalle. Kisakeskus sijaitsi paikallisella urheiluopistolla, joka kaikkien muiden rakennusten tavoin oli aikansa elänyt. Rakennuksen vieressä oli "stadion", jossa ei ollut kestopäällystettä ja heinä oli vallanut kentän. Kisapaikalla Seppo hoiti puhumisen ja saimme kätevästi kisanumerot. Kävimme lyhyen alkuverkan ennen puhuttelua, jossa kisajärjestäjät mainostivat tulevia tapahtumia ja selittivät käytännön ohjeita. Minulta meni tietenkin kaikki ohi, mutta Seppo tulkkasi tärkeimmät. Pian tämän jälkeen siirryimme isoon bussiin, joka vei meidät kymmenen kilometrin päähän lähtöpaikalle. Bussi oli aivan ammuttu täyteen, joten melko tiiviisti tuli matkustettua. Lähtöpaikka sijaitsi Niva II maantiellä eli keskellä ei mitään. Bussista ulos astuessamme Seppo totesi, että lähtöä oli siirretty aikaisemmista vuosista 350-400m. Oma gps näyttikin maalissa 10.13, joten aikaisemmin matka on ollut alimittainen. Aikaa starttiin oli alle 15 minuuttia, joten verkka jäi hieman vajaaksi. Muutaman aukkarin ehdin vetää ennen starttia. Ilma oli kylmä ja tuulinen. Startti tapahtui minulle epämääräisellä huutokomennolla, mutta olin onneksi valmiina eturivissä. Miliisi ajeli edellä valot vilkkuen, joten eksymisen vaaraa ei ollut.

Seppo oli etukäteen ottanut selvää aikaisempien vuosien tuloksista ja scoutannut muutaman nimen Murmanskin alueelta, jotka saattaisivat olla viivalla. Osa oli paikalla, mutta osa oli jäänyt pois. Tiedossa oli kuitenkin, että muutama minua kovempi tai ainakin samantasoinen juoksija oli viivalla. Venäläiset olivat selkeästi tietoisia suomalaisten tulosta, koska päät kääntyivät lähdön jälkeen minuun päin. Totesin venäläisten tarkkailevan, joten siirryin kärkeen vetämään porukkaa. Sain samantien seuraa kahdesta juoksijasta, jotka ottivat peesin. Reitin eka kilometri juostiin alamäkeen, joten annoin kehon rauhassa lämmetä. Rullailin melko kevyellä tunteella ekan kilsan 3.09. Kaksi seurasi, muut alkoivat jäädä. Toisella kilometrillä oli tasaisempaa ja muutama ylämäki ja kello napsahti 3.17. Samantien kahden kilometrin väliajan jälkeen toinen venäläisistä tuli rinnalle ja katsoi minuun päin. Mies nosti reilusti vauhtia ylämäkeen ja jäin jälkeen. Vauhtini pysyi samana (3.17), mutta venäläinen juoksi tonnin lähelle kolmea minuuttia. Toinen venäläinen hyytyi peesiini noin kilometriä myöhemmin. 4-6 kilometriin oli pitkiä alamäkiä, jotka näkyivät väliajoissa. Viides kilsa tuli 3.06 ja kuudes 3.07. Juoksu pysyi vielä hyvin kasassa, mutta ero kasvoi pikkuhiljaa kärkeen. 7. ja 8. kilsa olivat melko tasaisia, mutta sain pidettyä hyvän vauhdin yllä (3.14, 3.13). Kahdeksan kilsan kohdalla maisema alkoi näyttää tutulta, joten uskalsin alkaa puristamaan oikein kunnolla. Ohitimme valtavan alumiinitehtaan, jonka juurelta tiesin matkaa olevan enää vähän. Toiseksi viimeisellä kilometrilla oli koko kisan kovin ylämäki, joten 9. kilometri oli koko kisan hitain (3.20). Mäen päältä oli maaliin kilometri, mutta olin jo aivan puhki. Onneksi loppu oli enää alamäkeen rallattelua, joten sain puristettua loppuun vielä hieman kiriä. Maalissa olin ajassa 32.25, joka on ylivoimaisesti kovin mantiekympin aikani. Toki reitti oli yhdensuuntainen ja laskuvoittoinen, mutta silti juoksu oli erinomainen. Terwassa vaivanneet hengitysvaikeudet olivat poissa. Siitä huolen piti kylmä ja tuulinen keli.




Maalissa menin suoraan sisälle, koska jäätävä tuuli kylmetti todella nopeasti. Voittajan kanssa muita odotellessa yritimme käydä keskustelua, mutta yhteistä kieltä ei löytynyt. Voittaja näytti hyvävoimaiselta, joten aivan täysillä mies ei tainnut juosta. Voittajan aika oli 31.40. Myöhemmin selvisi, että voittaja oli Severomorskista läheltä Murmanskia. Mies oli alueen kovin juoksija (Moskovan maraton 2016 2.24), joten tasoa löytyy myös tuolta alueelta. Sain yllättävän suuret aplodit palkintojenjaossa, joka pidettiin heti kisan jälkeen sisätiloissa. Muutenkin venäläinen juoksukansa vaikutti erittäin ystävälliseltä ja kohteliaalta. Kovasti meitä kyseltiin muihinkin Murmanskin alueen kisoihin, mutta aika näyttää. Toinen yllätys koitti palkintojenjaossa kun hieman yllättäen Seppo kuulutettiin kakkoseksi palkintopallille sarjassa 40-50 v. Loistavan lopun ansiosta Seppo kiri pallille muutamien sekuntien erolla kilpailijoihinsa ajalla 40.09. Ei hassummat sijoitukset pieneltä porukaltamme. 

Kisan jälkeen kylmä suihku ei kiinnostanut, joten palasimme hotelille huoltoon. Pikaisen suihkun jälkeen lähdimme kotimatkalle. Kävimme syömässä paikallisessa Esson baarissa hodarit, jonka jälkeen ajelimme Alakurttiin saakka. Siellä viimeinen tauko ennen rajaa ja takaisin Suomeen. Koko reissu oli melko tiivis, mutta erittäin onnistunut ja mielenkiintoinen. Reissu avasi silmiä ja oli oikein piristävä kokemus jo ehkä hieman rutinoituneeseen kilpailumatkailuun. Venäjällä kilpaileminen ei missään nimessä ole helppoa, mutta hyvin suunniteltuna suosittelen kaikille. Tällä kertaa kilpailtiin oikeasti erilaisessa kulttuurissa. Seuraavan kerran kilpailen täysin päinvastaisessa kulttuurissa Tukholman lintukodossa ensi viikon keskiviikkona. Matkana 10 000m ja tavoitteena Kalevan kisoihin riittävä tulos!    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti