maanantai 7. toukokuuta 2018

44. Lohijärven Vappujuoksu

Vappuhölkkä 2018. Kuva: Matti Tennilä

Maanantai
ap: 8 km
ip: 14 km

Tiistai
ap: 7 km
ip: 2 km + 10 km VK 36.09 + 3 km

Keskiviikko
ip: 20 km

Torstai
ap: 2 km + 5 km reipas 4.00/km + 10x20s ylämäkeen + 2 km
ip: 8 km

Perjantai
ap: 10 km
ip. 8 km

Lauantai
ap: 3 km + 3x2km (6.58, 6.46, 6.40) + 2x1km (3.15, 3.12) pal.2´+ 3 km
ip: 7 km

Sunnuntai
ip: 23 km

Yhteensä: 143 km

Maanantai
ip: 6 km + 3x100m

Tiistai
ap: 4 km
ip: 6 km + Lohijärven Vappujuoksu 5 km 16.07 1. + 5 km

Keskiviikko
ip: 17 km

Torstai
ap: 8 km
ip: 10 km

Perjantai
Lepo

Lauantai
ip: 2 km + 13 km VK 3.41/km + 2 km

Sunnuntai
ip: 24 km

Yhteensä: 102 km

Viime viikon alkuviikon kova oli VK-kymppi, jonka juoksin Koskenkyläntiellä. Sää oli melko karmea, mutta ekan vitosen vastatuulen jälkeen vauhdit nousivat mukavasti. Lopussa juoksin jo 3.25/km vauhdilla ja loppuajaksi sain 36.09. Keskiviikkona palauttelin yhden pidemmän siivun (20km) ja torstaina aamupäivällä kävimme Vellun kanssa juoksemassa reipasta ja mäkeä. Reipas ei tuntunut oikein missään, mutta lyhyissä mäkivedoissa tuntui jo uutta ärsykettä. Perjantaina pari kevyttä lenkkiä, jotka palauttivat ihan mukavasti lauantain kovaan. Ohjelmassa lauantaina oli 3x2km + 4x1km, mutta jätin lopulta kaksi viimeistä tonnia juoksematta. Vauhdit karkasivat Jannen asettamista ajoista jo 2 km vedoissa, mutta annoin mennä kun kulki. Tonneissa sitten tilanne tasoittui. Vellu heitti kesken jo aikaisemmin, mutta minä jatkoin vielä pari tonnia vauhdikkaasti. Kahden tonnin vedon jälkeen tuntui, että oli kuritettu kroppaa tarpeeksi. Välillä on järkevää tehdä näitä päätöksiä. Liian monesti olen vääntänyt väkisin treenit loppuun. Ehkä sitä alkaa pikkuhiljaa oppia.

Sunnuntaina juoksin kevyen 23 km, jonka aikana tunsin jo kropan aika väsyneeksi. Maanantaina olinkin aivan montussa ja raahauduin illalla 6 km hölkän läpi. Hieman mietitytti seuraavan päivän kisa, mutta yökin tekee ihmeitä palautumisen kannalta. Seuraavana aamuna juoksu tuntui jo hieman paremmalta, mutta mitään lentoa ei todellakaan askeleessa ollut.

Ajelimme Vellun kanssa Lohijärvelle hyvissä ajoin, joten pääsimme aistimaan perinteistä hölkkätapahtuman tunnelmaa. Porukkaa oli kohtuullisen hyvin liikkeellä ja erityisesti runsas lasten määrä ilahdutti. Paikalla oli paljon tuttuja, joiden kanssa tuli vaihdettua kuulumisia ennen verkkaa. Alkuverkassa tuntuma oli taas hieman parempi, joten pikkuhiljaa luottoakin alkoi löytymään. Valmistelut ennen starttia sujuivat vanhaan malliin ja kisafiilis alkoi nousta.

Lohijärven reitti ei ole kovinkaan tasainen, mutta mielestäni kuitenkin melko nopea. Ensimmäinen kilometri on alamäkeä, jonka jälkeen jatketaan kumpuilevaa maantietä kääntöpaikalle. Samaa reittiä siis takaisin, joten lopussa on uuvuttava nousu maaliin. Kisa starttasi vauhdikkaasti alamäkeen ja lähdin hakemaan omaa vauhtiani. Kello näytti alamäkeen 2.50/km, mutta silti olin vasta sijalla 3. Tuttu mies lähiseudulta vaahtosi kärjessä (täysillä?), joten en huolestunut tilanteesta. Sama kaveri vetää vuodesta toiseen samalla taktiikalla. Saavutin kärjen hieman ennen ensimmäistä kilometriä, jonka jälkeen siirryin vetovuoroon. Maalissa eroa alun sinkoilijaan oli 1,5 minuuttia minun edukseni. Kaikki tyylillään, mutta eikö kannattaisi jo ottaa opiksi?

Lopulta Mikkel Knif oli ainoa, joka pystyi seuraamaan. Mikkel veti tiukasti peesissä kääntöpaikalle saakka, jonka jälkeen tein rytminvaihdoksen. Vastatuuleen lähdettäessä en halunnut peesaajaa mukaan, joten kiristin pikkuhiljaa eroa välillemme. Mikkel taipui ja maalissa eroa oli 20 sekuntia. Viimeinen nousu maaliin oli todella tuskainen, mutta sain väännettyä sen mielestäni hyvin 3.15/km vauhdilla. Loppuaika 16.07 oli ihan ok. Kolmantena maaliin tuli Vellu 41 sekuntia perässä. Loppujen lopuksi hyvä juoksu, vaikka kroppa ei täysin palautunut ollutkaan. Loppuviikko menikin hieman koomassa. Olotila oli väsynyt ja jalat olivat raskaat. Muutin ohjelmaa ja pidin ylimääräisen lepopäivän perjantaina, koska olo oli karsea. Se oli hyvä päätös, koska seuraavana päivänä VK kulki jo kohtalaisesti. Sunnuntaina kävin vajaan 25 km juoksemassa ja tuntuma alkoi parantua.

SM-maastot jäivät siis välistä, koska viime vuosina maastojen aikaan hengitykseni on ollut totaalisen pihalla. En halunnut ottaa riskiä tukehtua taas kerran, vaikka kuntoa 4 kilsan matkalle alkoi löytyä juuri sopivasti. Toinen syy on se, että olen järkyttävän huono maastojuoksija. Pysyn jatkossakin maantiellä ja saatan tehdä satunnaisia vierailuja radalle. Todennäköisesti olen jo nyt hyvin lähellä 5000m rataennätyskuntoa, joten hyvät vitosen kisat saattavat kiinnostaa kesällä. Tämä kuitenkin riippuu hyvin paljon keuhkoista, jotka viime kesänä olivat totaalisen pihalla. Toivotaan viileää ja sateista kesää! Ainakin tällä hetkellä pohjoisessa pärjätään hyvin hengityksen suhteen, koska lunta on reilusti ja vettä satelee. Seuraava kisa on vajaan kahden viikon kuluttua Göteborgsvarvetissa, jossa juoksen puolimaratonin. Usean vuoden haave juosta maailman suurimmassa puolimaratontapahtumassa toteutuu siis tänä vuonna. Mielenkiintoista on nähdä mihin pääsen pitkästä aikaa puolikkaalla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti