sunnuntai 17. syyskuuta 2017

SM-Maraton 2017

Maanantai
Lepo

Tiistai
ip: 10 km

Keskiviikko
ip: 3 km + 3 km (3.36, 3.40, 3.39) + 4x20s + 2 km

Torstai
Lepo

Perjantai
ip: 6 km + 3x100m

Lauantai
ap: 2 km + SM-MARATON 2:44:00 12.

Sunnuntai
ip: 6 km

Viikko: 76 km


Viimeinen viikko sujui täysin normaalisti. Juoksu alkoi keventyä ja tuntuma oli hyvä. Vedin tutulla kaavalla ilman yllätyksiä. Otin perjantain vapaaksi töistä ja ajelimme Ouluun jo torstaina. Perjantaina Jyväskylään, jossa kevyt verkka. Kaikki tuntui edelleen hyvältä. Pitkät yöunet ja aamutoimet nostattivat fiilistä. Tänään oli se päivä! Maraton. Juhlapäivä. Kuinka olinkaan väärässä...

Lähtöviivalla hakeuduin ennakolta samantasoisten juoksijoiden luo ja kuulostelin heidän tuntemuksia. Fincke (lopulta 5.) oli hieman arvoituksellinen, mutta uskoin miehen olevan kunnossa. Vaitsa (DNF) naureskeli vetojuhdaksi joutumiselle. Tässä oli minun porukkani. Pyssy lauloi ja porukka lähti liikkeelle.

Kärki lähti odotetun kovaa ja jäin juoksemaan niin sanottuun pääryhmään. Kärjen ja meidän porukan (Fincke, Vaittinen, Hyttinen (DNF), Hämäläinen (DNF), Salo (6.)) välissä juoksivat Kilpelä (4.) ja Vilkman (7.). Ekalla kierroksella vauhti oli jopa hieman yli 3.40/km, mikä hieman mietitytti. Halutti nostaa vauhtia kokoajan, mutta en halunnut tuhlata voimia olemalla kärjessä kokoajan. Varsinkin reitin takaosan vastatuuli oli välillä aika kova. Maltoin mieleni ja pysyin porukan mukana. Eka kierros (10,5 km) 38.40 ja nelossija 10s päässä. Kaikki hyvin, juoksu äärettömän helppoa. Toisella kierroksella alkoi jo tapahtua hieman hajaannusta, mutta juoksu kulki edelleen. Puolikas 1.17.25. Mietin, että tasaisella vauhdilla tulee ennätys. Fincke siirtyi vetojuhdaksi ja otin tiukan peesin. Vauhti nousi 3.36/km hujakoille. Olin tyytyväinen, mutta en kauaa.

23 km kohdalla se iski. Vatsassa alkoi tuntua kouristuksia normaalia enemmän. Myös peräpäässä alkoi tuntua painetta. Ei helvetti. 24 km napsahti 3.37/km, vaikka kaikki keskittyminen meni pidättelyyn. Jalat tuntuivat hyvältä, mutta mahaa kiristi yhä enemmän. Jäin Finckestä. Pidättely oli koko ajan vaikeampaa ja tiesin, että lähimpään vessaan oli vielä useampi kilometri. Tämän jälkeen tein jotain, mitä en ole koskaan tehnyt. Menemättä yksityiskohtiin, vetelin seuraavalle vessalle muutakin housuissa kuin geelit. Maratoonarin glamour-elämää kerrakseen. Vessasuoritus kesti ehkä 30s, mutta se oli pakollinen. Matka jatkui ja sain nostettua vauhdin pariksi kilometriksi 3.40/km tuntumaan. Juoksin Vaitsan kiinni, joka valitteli huonoa kulkua. Kohta krampit kuitenkin palasivat ja jouduin heittämään hölkäksi. Sinnittelin kolmannen kierroksen loppuun ja ajattelin luonnollisesti keskeyttäväni siihen. Tämä olisi varmasti ollut järkevin ratkaisu, mutta jotenkin vielä kuvittelin mahan hellittävän. Jos kyseessä olisi ollut ns. tavallinen maraton olisin jäänyt siihen. SM-maraton oli kuitenkin ollut tavoitteeni jo vuoden 2015 DNS:n (kuume) jälkeen, joten halusin tulla maaliin. Muutenkin olen melkoisen huonossa kunnossa (tiputukseen Levi 2014) tullut maaliin, joten en mielelläni keskeytä maratonia. Vaimokin kannusti jatkamaan, koska "mitään ei näkynyt". Niinpä jatkoin matkaa välillä juosten, välillä kävellen. Krampit olivat välillä sietämättömiä, joten oli pakko pysähtyä. Pysähtyminen helpotti välittömästi, joten aika monta kertaa pysähdyin. Maaliin pääsin ajassa 2:44:00. Sijoitus tippui, mutta useiden keskeytyksien vuoksi olin 12.

 Maha oli kipeä seuraavat 12h, jonka jälkeen alkoi helpottaa. Syitä mahan oireiluun olen miettinyt ihan liikaa viimeisen vuorokauden aikana. En ole keksinyt mitään tiettyä syytä, koska tein kaiken kuten ennenkin. Tutut geelit, juomat, ruoat yms. Näitä tulee kaikille maratoonareille jossakin vaiheessa, nyt oli minun vuoro. Jalat ovat onneksi suhteellisen hyvässä kunnossa, koska ei tullut vedettyä kaikkea peliin. Sulateltuani asiaa yön yli, ilmoittauduin Frankfurtin maratonille. Aikaa on 6 viikkoa. Taistelu jatkuu!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti