maanantai 10. heinäkuuta 2017

Rantalakeusjuoksu DNF

Maanantai
ap: 6 km
ip: 12 km

Tiistai
ip: 3 km + 4x1000m (3.16, 3.15, 3.15,3.14) + 4x400m (74,72,73,71) pal.2 + 2 km

Keskiviikko
Lepo (matkustus)

Torstai
ap: 6 km
ip: 7 km + 5x100m

Perjantai
ap: 9 km + 3x100m

Lauantai
ap: 4 km
ip: 6 km + Rantalakeusjuoksu Liminka 10 km DNF (4km)

Sunnuntai
ip: 24 km

Yhteensä: 92 km

Alkuviikko vielä Sloveniassa, jossa maanantaina pari kevyttä lenkkiä. Tiistaina rataharjoitus, jonka tarkoituksena oli hakea rentoa askellusta kisavauhtiin. Yritin juosta tonnit mahdollisimman helposti, mutta kulku ei ollut kohdillaan. Jalat olivat tukkoisen oloiset ja väsyneet. Tilannetta ei helpottanut +25 lämpö, joka näkyi taas kerran hapenotossa. Olo oli kuin kalalla kuivalla maalla. Sain tonnit kuitenkin juostua ja aloitin 500m vedot. Tonnit olivat väsyttäneet entisestään ja päätin lopettaa vedot 400 metriin, ettei nyt aivan monttuun katoa. Sitkuttelin vedot loppuun ja juoksin hotelille. Seuraavana päivänä matkustus kotiin Rovaniemelle.

Seuraavien päivien tavoite oli palautua lauantain kilpailuun, mikä onnistui hyvin. Lepopäivän päälle otettu hieronta ja pari päivää kevyttä teki tehtävänsä. Lauantain aamulenkillä vire oli todella hyvä, lihaksisto tuntui paremmalta kuin aikoihin. Karu todellisuus iski kuitenkin alkuverkan aikana. +21 lämpötila ja liian voimakkaat tuoksut aiheuttivat jo ennen starttia pientä ahdistusta. Yritin kuitenkin pysyä positiivisena ja unohtaa asian. Jalat tuntuivat edelleen hyvältä, joten pientä toivoa elättelin juoksun suhteen. Startti tapahtui ja siirryin kärkeen omaan vauhtiini. Eka kilsa napsahti 3.16 ja kulku myötätuuleen oli hyvä. Toinen tonni 3.17 ja juoksu sujui edelleen ihan hyvin. Sitten se iski. Yhtäkkiä juoksu muuttui raskaaksi ja vaikeaksi. Hengitys ei toiminut ja tuntui, että tukehtuu. Seuraava kilometri 3.25 ja pari juoksijaa meni ohi. Yritin vielä sinnitellä, mutta ei siitä tullut mitään. Neljäs kilsa 3.30 ja päätin keskeyttää. Parempi lopettaa ajoissa ennen kuin aiheuttaa suurempaa vahinkoa keuhkoille. Menetin myös ääneni noiden muutaman kilometrin aikana.

No mitä nyt? Eihän tämä mikään uusi tilanne minulle ole, koska olen kärsinyt samasta vaivasta jo vuosia. Fiksu kaveri olisi jo aikaa sitten lopettanut yrittämisen keskikesällä, mutta vaikeaa se on olla kilpailematta. Viileässä ja sateisissa olosuhteissa ei ole minkäänlaista ongelmaa, mutta heti kun tulee kuumaa ja kuivaa ongelmat palaavat. Esim. viime viikon 15 km VK 3.35/km keskivauhdilla oli todella helppo vesisateen jäljiltä. Myöskään kevyissä vauhdeissa ei ole ongelmaa, koska hapenotto ei ole niin kovilla. Sen huomasi esim. eilen kun kävin hölköttelemässä kevyttä. Nyt tuntuu siltä, että riittää tämä pään hakkaaminen seinään ja jään odottelemaan syksyä. Onneksi merkittävät maratonit juostaan aina keväisin ja syksyisin. Näillä näkymin minua ei nähdä enää lähtöviivalla kesäisin, paitsi kaatosateella. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti