tiistai 25. huhtikuuta 2017

Lontoon maraton 2017: 2:38:15

Maanantai
ip: 10 km

Tiistai
Lepo

Keskiviikko
ip: 10 km

Torstai
ip: 3 km + 3 km (3.42, 3.39, 3.38) + 2 km

Perjantai
Lepo

Lauantai
ap: 5 km

Sunnuntai
ap: LONTOON MARATON 2:38:15 247.

Yhteensä: 74 km

Kuudes maraton on juostu ja majoreita kasassa on kaksi. Tavoite ei täyttynyt, mutta kokemuksena Lontoon maraton oli hieno ja se tarjosi tunteiden vuoristorataa. Kannustus oli huikeaa koko matkan, enkä missään muualla ole kokenut vastaavaa. Britit ovat maratonhullua kansaa, mutta reitin suunnittelussa olisi mielestäni parannettavaa. En pitänyt reitistä, koska siinä oli muutama tiukka mutka liikaa, eikä se ollut niin tasainen kuin olisin toivonut. Berliini ja Rotterdam ovat reitteinä paljon nopeampia. Pariisin reitti on Lontoon kanssa samaa tasoa.

Viimeinen viikko ennen maratonia sujui erittäin hyvin. Kunto tuntui nousevan päivä päivältä ja kulku oli vähäisillä lenkeillä hyvä. Maratonluotto oli kova. Matkustin jo perjantaiaamuna Lontooseen, jotta saisin rauhassa valmistautua tulevaan. Lentokentältä hotellille Cityyn ja siitä kohti expoa. Expo oli erittäin kaukana (30 min. junalla), mutta hyvin rakennettu. Numeron sai jonottamatta heti portilla ja tilaa oli enemmän kuin yleensä expoissa. Näytteilleasettajia riitti vaikka kuinka paljon, mutta eipä noista yleensä paljoa tavaraa tartu mukaan. Tällä kertaa ostin yhden paidan. Valitettavasti kaikki mielenkiintoiset haastattelut (Bekele, Keitany) olivat myöhemmin, joten nekin jäivät kuulematta. Lauantaina nukuin pitkään ja lepäilin. Kaupungissa kävin aamupalalla ja lounaalla. Lounaan päälle juoksin viimeisen verryttelyn hotellin matolla, koska en jaksanut alkaa selvittämään rauhallista paikkaa juosta keskustasta. Todennäköisesti joku puisto olisi löytynyt, mutta siirtymiset eivät kiinnostaneet. Lisäksi ohjelmassa oli päiväunet ja illalla vielä viimeinen ateria. Olin valmis!

Nukuin hyvin, kuten aina ennen kilpailuja. Kevyt aamiainen ja kävellen kohti juna-asemaa. London Bridgeltä suunnaksi Blackheath. Porukkaa oli aivan älyttömästi liikkeellä, vaikka kello ei ollut kuin vähän yli seitsemän. Perillä porukka valui kohti valtavaa Greenwich Parkia. Portista sisään ja kohti Championship Areaa. Portilla tuomarit tarkistivat, että kaikki tarvittava oli kunnossa. Molemmissa kengissä piti olla chipit ja kaksi numerolappua paidassa. Lisäksi tuomarit mittasivat seurojen logot, etteivät ne olleet liian suuria. Itse alue oli kyllä hyvin järjestetty. Bajamajoja riitti, joten ei tarvinnut jonotella kuten yleensä. Lisäksi alueella oli telttoja, joissa sai vaihtaa vaatteita ja lepäillä. Tarjolla oli vettä, urheilujuomaa, kahvia ja teetä. Kelpasi odotella starttia!

Startissa pääsin hyvälle paikalle, heti toiseen riviin. Eliittiin jätettiin noin 10m eroa, joten ei siinä montaa sekuntia mennyt kun ylitin starttiviivan. Porukan laittoi liikkeelle 20m päästä prinssi William. Ympärilläni olevilta briteiltä ei herunut armoa kuninkaallisille: "Push the f****** button", mumisi mies takanani, kun odotimme viimeisiä sekunteja. Sitten se painoi nappia ja 40 000 juoksijaa lähti matkaan.

On erikoinen tunne lähteä juoksemaan maratonia hyvin levänneenä ja valmistautuneena. Juoksu on äärettömän helppoa ja ainoa asia mistä pitää huolehtia on se, että ei juokse liian lujaa. Minulla oli sunnuntaina aivan järkyttävän hyvä jalka alussa, joka saattoi hieman kostautua. Olihan se ainakin hetken hienoa!

Väliajat:

5 km 17.52
10 km 36.01 (18.09)
15 km 54.26 (18.25)
20 km 1.12.44 (18.18)
25 km 1.31.09 (18.18)
30 km 1.49.50 (18.50)
35 km 2.09.14 (19.24)
40 km 2.29.30 (20.16)
42 km 2.38.15

Kuten väliajoista huomaa, kaikki meni suunnitelmien mukaan noin 25 kilometriin saakka. Puolessa välissä olin suhteellisen varma onnistumisesta. Kaikki oli kontrollissa ja eteneminen tasaista. Maratonilla tilanteet muuttuvat kuitenkin nopeasti ja neljä kilometriä myöhemmin aloin hieman huolestua. Pitääkseen vauhdin, minun piti työstää kokoajan enemmän ja enemmän. Tältä olisi saanut tuntua aikaisintaan 32 kilometrin kohdalla. Kolmessa kympissä vauhti oli tippunut jo 30s vitoselle ja tiesin, että se tulisi tippumaan rajusti viimeisellä 12 kilometrillä. 35 km kohdalla olin jo suhteellisen valmis. En muista hirveästi yksityiskohtia, porukkaa meni ohi ja yritin viilentää kehoa suihkuissa ja vesipulloilla. Ennen neljänkympin paalua oli iso mäki. Hirveätä kyntöä. Kaivoin syvällä ja se varmasti näkyi. Kilometri ennen maalia toimitsija huusi, että hyvältä näyttää. Meinasin hymyillä, mutta ei jaksanut.

Maaliin pääsin, mikä tuntuu aina hyvältä. Se on jännä homma kun sitä menettää mielenkiinnon kuukausia päässä pyörineisiin numeroihin kun tarpeeksi pahalta tuntuu. Maalissa alaselkään iski hirveät kivut ja kävely oli vaikeaa pysähtymisen jälkeen. Pääasia oli, että olin päässyt maaliin. Pettymys muuttui nopeasti realismiksi pienen sulattelun jälkeen. En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin. Kunto ei vaan riittänyt kovempaan aikaan. Ehkä odotukset olivat hieman liian optimistiset. Talven keskeltä alle 2.35 ei ollut vielä mahdollista. Näin pari päivää mietittyä ja valmentajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen, tulimme siihen lopputulokseen, että pitkien kovien puute näkyi tuloksessa. Tähän tulee muutos ennen seuraavaa maratonia, jonka juoksen SM-maratonilla syyskuussa Jyväskylässä. Kesä kovaa ajoa ja tulos ulos. Nyt pidän pienen palauttelujakson ja palaan kisoihin kesän koittaessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti