sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

10 viikkoa Berliiniin

Maanantai
ap: 10 km
ip: 11 km +2x100m + 1000m 2.56,5 + 1 km

Tiistai
ap:10 km
ip: 10 km

Keskiviikko
ap: 3 km + 4x(90,60,30s) + 4 km
ip: 5 km

Torstai
ip: 22 km

Perjantai
ap: 10 km
ip: 10 km + 3x100m

Lauantai
ap: 9 km
ip: 4 km + 3x100m + 3x2000m (6.42, 6.36, 6.31) + 2x1000m (3.12,3.06) pal.2 + 2 km

Sunnuntai
ip: 32 km

Yhteensä: 160 km

Alkuviikko hieman kevyemmin puolikkaan jäljiltä vaikka eipä tuo suuremmin jaloissa tuntunut. Maanantaina kävin aukomassa paikkoja lenkin päälle tonnin vedolla. Keskiviikkona juoksin reippaan VL:n Vellun kanssa. Juoksu tuntui hyvältä. Torstaina juoksin puolipitkän 22 km Ounasvaaralla ja perjantaina juoksin vielä pari kevyttä kymppiä. Lauantaina oli vuorossa viikon kovin harjoitus. Juoksin 3x2000m hieman kympin vauhtia hitaampaa, mutta vauhti nousi hieman liikaa. Päälle  juoksin vielä 2x1000m reippaampaa. Juoksu oli hieman työlästä tässä harjoituksessa. Toisaalta treeniä on nyt ihan hyvin alla, joten se varmasti vaikuttaa. Tänään juoksin hyvällä kululla 32 km. Taisi tulla vuoden paras viikko kilometrien suhteen. Berliinin maratoniin on 10 viikkoa, joten on aikakin nostaa määriä.

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Cross Lapland Marathon

Maanantai
ap: 10 km
ip: 3 km + 3x(90,60,30s) + 3 km

Tiistai
ip: 19 km

Keskiviikko
ap: 8 km
ip: 2 km + 8 km reipas 3.53-3.40/km + 4x100m + 5 km

Torstai
ap: 9 km
ip: 9 km

Perjantai
ip: 7 km + 3x100m

Lauantai
ip: 2 km + Cross Lapland Marathon puolimaraton 1.16.33 1. + 3 km

Sunnuntai
ip: 24 km

Yhteensä: 140 km

Kuva: Olavi Peura

Tällä viikolla tuli juostua noin 140 km. Berliinin maraton lähestyy, joten on aika valmistautua ja nostaa harjoitusmääriä. Viime viikkojen kisailut ovat vähentäneet määriä, joten oli ihan mukava juosta pitkästä aikaa perusviikko. Maanantaina juoksin kevyen VL:n, joka oli ensimmäinen vauhdikkaampi harjoitus Tukholman kympin jälkeen. Alussa kone oli hieman tukossa, mutta viimeinen sarja oli jo hyvä. Keskiviikkona juoksin 8 km reippaan, joka tuntui melkoisen helpolta. Kympin kisojen jälkeen tuommoinen 3.50-3.40/km-vauhti tuntuu todella helpolta. Päälle juoksin muutaman satasen ja tein loppuverkan juoksukoululaisten kanssa.

Lauantaina oli vuorossa viikon kovin "harjoitus", Cross Lapland Marathon Tervolassa. Paikalle houkutteli erityisen hyvät palkinnot. Voittajalle oli luvassa 1000€, kakkoselle 500€ ja kolmoselle 300€. Hyvin harvoin tällaisia summia on jaossa Suomessa, joten pitihän se lähteä kokeilemaan. Etukäteen liikkui huhuja kenialaisista ja briteistä, mutta lopulta saimme juosta kärjen osalta lappilaisin voimin puolikkaan läpi. Reitti oli virallisesti mitattu ja ihan kiva. Reitille mahtui asfalttia, soratietä, mäkiä ja tasaista pätkää. 

Kisa starttasi Thijsin komennossa. Pelkäsin Thijsin lähtevän alussa hirmuista vauhtia, mutta ensimmäinen vitonen juostiin 17.30, joten vauhti oli sopivaa. Peesailin ja huomasin, että juoksu tuntui todelta hyvältä. En ollut kovinkaan huolissani. Vellu tippui kyydistä 5-10km välillä. Vauhti pysyi hyvänä noin 8 km saakka, jonka jälkeen hieman yllättäen Thijs hiljensi vauhtia selkeästi. Hetken jo mietin siirtymistä vetämään, mutta päätin odotella. Tänään juostiin sijoituksista. Yhtäkkiä Vellu tuli heittämällä ohi ja nosti vauhtia reilusti. Vetomies vaihtui, mutta yllättäen Thijs tippui kyydistä. Harmillinen vatsakramppi iski miehen voittotaistelusta ulos, joten RDS:lle näytti tulevan jättipotti. Vedimme Vellun kanssa vuorovedolla seuraavan 5 kilometriä, koska tällä pätkällä oli vastatuulta ja isoja mäkiä. Vauhti tippui, mutta pysyi kuitenkin kohtalaisena. 15 km lähestyessä olin melko varma voitosta, koska tiesin harjoituskaverini kunnon melko tarkkaan. Vellu oli jo väsynyt, joten hän pyysi odottamaan ratkaisua viimeiselle 4 kilometrille. Minulla ei ollut haluja luukuttaa täysillä, joten juoksimme rauhassa 17 kilometrin kohdalle ja tarjosimme vetoapua toisillemme vastatuuleen. Sitten päätin hieman nostaa vauhtia ja Vellu jäi samantien. Lopulta eroa välillämme oli 35s. Thijs sinnitteli vatsaongelmista huolimatta hienosti kolmanneksi, joten kolmoisvoitto Rovaniemelle! Aikani oli 1.16.33, mutta ajasta saa ottaa 45s pois, koska juoksimme reitin lopussa 250m ylimääräistä. Sillä nyt ei ollut mitään väliä, koska ennätyksistä ei juostu tällä kertaa. 



 Juoksu oli kokonaisuudessaan oikein hyvä. Sain vedettyä hyvän pidemmän maravauhtisen treenin ja samalla tienattua komean kesäbonuksen. Minun ei tarvinnut luukuttaa aivan täysillä, joten palautumisessa ei mene niin kauan aikaa. Seuraavana päivänä juoksin 24 km ja jalat tuntuivat ihan hyvältä. Tapahtuma oli piristävä lisäys pohjoisen kisoihin. Toivottavasti tulevina vuosina tapahtuma kasvaa ja houkuttelee juoksijoita enemmänkin. Potentiaalia tapahtumalla on!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Tukholma 10 000m

28.5.-3.6.2018

Maanantai
ap: 6 km
ip: 14 km

Tiistai
ip: 17 km

Keskiviikko
ip: 3 km + 12 km VK 3.37/km + 8 km

Torstai
ip: 11 km

Perjantai
ap: 4 km
ip: 13 km

Lauantai
ip: 3 km + 10x2`+3x1`+ 2 km

Sunnuntai
ip: 31 km

Yhteensä: 134 km

4.6.-10.6.2018

Maanantai
ap: 10 km
ip: 10 km

Tiistai
ap: 7 km
ip: 1 km + 5 km 3.39/km pal.10 + 1600m(5.11) 1200m(3.50) 600m (1.50) 400m(64) pal.2 + 2km

Keskiviikko
ip: 21 km

Torstai
ap: 8 km + 3x100m
ip: 10 km

Perjantai
ap: 7 km
ip: 3 km+2x2000m(6.39,6.38) pal.2+3x1000m(3.09,3.08,3.06)+3x500m(1.26,1.25,1.24)pal.90s+3 km

Lauantai
ap: 10 km

Sunnuntai
ip: 7 km

Yhteensä: 117 km

11.6.-17.6.2018

Maanantai
ap: 5 km + 2x100m

Tiistai
ap: 4 km
ip: 3 km + KANTALAHTI 10 km 32.25 2. + 1 km

Keskiviikko
ap: 11 km
ip: 5 km

Torstai
Lepo

Perjantai
ap: 6 km + 10x20s ylämäkeen + 2 km
ip: 6 km

Lauantai
ip: 15 km

Sunnuntai
ip: 3km + 2x100m + 3000m 10.25 pal.8 + 5x200m 31-32s pal. 90s + 2 km

Yhteensä: 80 km

18.6.-24.6.2018

Maanantai
ip: 10 km

Tiistai
ap: 6 km + 5x100m

Keskiviikko
ap: 6 km
ip: 6 km + TUKHOLMA 10 000m 32:48.46 16. + 2 km

Torstai
ip: 10 km

Perjantai
ap: 8 km
ip: 10 km

Lauantai
ip: 20 km

Sunnuntai
ip: 14 km

Yhteensä: 104 km

Neljän viikon treenit näkyy yläpuolella. Eipä tuossa oikein mitään ihmeellistä ole. Ennen Kantalahtea sain vedettyä hyvällä kululla pari jämäkämpää ratatreeniä. Vauhtia löytyi yllättävänkin helposti, mikä varmasti auttoi kympillä. Venäjän reissun jälkeen palauttelin rauhassa ja tein vasta sunnuntaina valmistavan harjoituksen Tukholman kymppiä silmällä pitäen. Vedin tutun ja turvallisen 3000m rennosti ja siihen päälle kakssatasia. Kolmosella kulku oli vielä hieman hakusessa, mutta löytyi loppua kohden. Lyhyet vedot kulkivat ihan mukavasti.

Matka Tukholmaan taittui jälleen kerran Pohjois-Ruotsin kautta. Ajelin tiistaina Luulajaan (250km), josta otin lennon Tukholmaan. Matka oli jälleen kerran erittäin kätevä ja edullinen. Menopaluu Tukholmaan maksoi vähän päälle 100 euroa. Pitäisi hyödyntää enemmän tuota reittiä, koska Tukholmassa on muitakin hyviä kisoja vuoden aikana. Edellisellä viikolla siellä oli juostu mm. maantiekympin Ruotsin mestaruuksista. 

Långlöparnas kväll järjestettiin Tukholman olympiastadionilla, kuten edelliselläkin kerralla kun kävin siellä juoksemassa 2016. Kisajärjestäjät nostivat minut A-erään, joten vetoapua oli runsaasti tarjolla. Startti tapahtui klo 21, jotta olosuhteet olisivat mahdollisimman hyvät juoksijoille. Lämpötila oli optimaalinen +11 ja järjestelyt muutenkin olivat huippuluokkaa. A-erässä oli kaksi jänistä (30.30 & 32.00), joten juoksijoiden ei tarvinnut vaivata päätä vauhdinpidolla. Kärki tavoitteli nuorten mm-rajaa ja muut omia ennätyksiä.

Kisan alussa siirryin letkaan, jonka kärjessä viiletti jänis Fredrik Uhrbom. Vauhti tuntui heti ekan kilsan jälkeen hieman liian kovalta. Tulin kuitenkin porukan mukana kolmeen kilometriin, jonka väliaika oli 9.38. Tässä vaiheessa ajattelin, että ei ole minun päiväni. Olin liian tiukilla tässä vaiheessa kilpaa. Iso porukka alkoi rakoilla, joten jäin juoksemaan muutaman letkasta tippuneen kanssa. 5000m väliaika oli n. 16.15. Ennätys (32.15) karkasi, mutta hyvään aikaan oli vielä mahdollisuuksia. Vauhti ei kuitenkaan parantunut ja väli 5-7km oli vaikea. Vauhti tippui 3.20/km ja vetoapu katosi. Sinnittelin menemään, mutta isoa muutosta ei tapahtunut. Kärki tuli kierroksella ohi, mutta siitä ei ollut mitään apua. 8km kohdalla tajusin, että maaliin oli enää muutama kierros, joten sain nostettua vauhtia hieman. Saavutin edellä olevia juoksijoita, mistä sain lisää voimia. Muutama juoksija keskeytti edestäni, mutta en antanut sen häiritä. Sain ihan hyvän lopun juoksuun ja viimeiset kilsat tulivat noin. 3.15/km. Maalissa olin ajassa 32:48.46 ja sijoitus 16. Taakse jäi vain yksi juoksija ja kaksi keskeytti. A-erässä kaikki juoksivat alle 33 minuutin ja B-erässäkin alle meni 6 juoksijaa. Ruotsista löytyy vielä kympin juoksijoita. Tähänkin kilpailuun olisi tullut enemmänkin juoksijoita, mutta kisajärjestäjät eivät saaneet mahdutettua C-erää aikatauluihin. Milloin Suomessa on viimeksi juostu useampi erä kymppiä?

Oma juoksuni oli loppujen lopuksi ihan kohtalainen. Etukäteen uskoin pystyväni alle 32.30, mutta tällä kertaa kulku ei ollut aivan priimaa. Tulos oli kuitenkin toiseksi paras kymppini radalla, joten ei se nyt huonosti mennyt. Kymppejä pitäisi juosta paljon enemmän radalla, koska sillä tavalla sitä oppii juoksemaan paremmin. Tässäkin juoksussa tuli uinahduksia, jotka menivät kokemuksen puutteen piikkiin. Toivottavasti tämä aika riittää Kalevan Kisoihin, jotta pääsen vielä tälle kesälle nauttimaan ratakympistä uudestaan.    

torstai 14. kesäkuuta 2018

Kandalaksha

Huhtikuussa sain puhelun, jossa minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä kisailemaan Venäjälle kesäkuussa. En epäröinyt hetkeäkään, koska olen jo pidemmän aikaa haaveillut matkasta itärajan taakse. Kisamatkalle Kantalahteen minua mukaan kysyi takavuosien juoksija Seppo Koivuniemi, joka auttoi käytännönjärjestelyissä ja toimi seurueen tulkkina. Seppo lähettikin terveisiä kaikille tutuille vuosien takaa tämän blogin välityksellä. Viisumit hoituivat kätevästi sallalaisen Jaanan kengän kautta. Kiitos myös sinne!

Matka alkoi maanantaina, jolloin ajelin Sallaan Sepon luo. Sallasta jatkoimme sujuvasti rajan yli ja lähdimme ajelemaan neljän hengen porukalla kohti Kantalahtea. Kuskin virkaa matkalla hoiti mallikkaasti Jarno ja huoltajan roolissa mukana oli Jukka. Matka Kantalahteen oli töyssyinen, mutta mielenkiintoinen. Matkalla kuulin monta mielenkiintoista tarinaa. Pääasiassa jutut pyörivät urheilun ja historian ympärillä, joten useamman tunnin ajomatka kului nopeasti. Perille Kantalahteen saavuimme illalla, joten iltaohjelma oli melko selkeä. Majoittauduimme keskustassa sijaitsevaan hotelliin ja lähdimme syömään. Hotelli näytti aikansa eläneeltä, mutta ulkokuori hieman hämäsi. Joitain huoneita oli uusittu vuosien saatossa, joten ne olivat ihan ok tasoa. Veden kanssa piti olla tarkka, koska hanasta tuleva vesi ei ollut juomakelpoista. Toimme omat vedet mukanamme, joten sen puolesta hommat oli kunnossa. Syömässä kävimme läheisessä Olympia-ravintolassa, joka yllätti positiivisesti. Paikka oli siisti ja ruoka erittäin hyvää. Tilasimme perinteisiä venäläisiä ruokia, jotka olivat laadukkaita. Lohi, borssikeitto ja saslikki maistuivat pöytäseurueelle hyvin, joten tankkaus seuraavan päivän kisaan onnistui erinomaisesti.


Hotelli Belomorje


Heräsin kisa-aamuna hieman seitsemän jälkeen. Ulkona oli kova tuuli ja kolkon näköistä. Lähdimme Sepon opastuksella pienelle aamulenkille. Ilma oli kylmä (+4) ja Vienanmereltä puhaltava tuuli jäätävä. Kiertelimme kaupunkia 20 minuutin verran, jonka aikana tuli nähtyä kaupunkia hieman tarkemmin. Kantalahti oli aamutuimaan melko kolkko neuvostohenkinen kaupunki. Kaduilla oli hiljaista. Muutaman irtokoiran näimme, mutta nekin taisivat olla unisia, koska eivät kiinnostuneet juoksijoista. Aamulenkin jälkeen menimme syömään aamiaista. Tarjoilut olivat melkoisen karut, mutta eipä kärsinyt valittaa, koska muutakaan ei ollut tarjolla. Nälkä siirtyi ja se oli pääasia.

Lepäilimme vielä hotellilla tunnin ennen kuin lähdimme ajelemaan kisapaikalle. Kisakeskus sijaitsi paikallisella urheiluopistolla, joka kaikkien muiden rakennusten tavoin oli aikansa elänyt. Rakennuksen vieressä oli "stadion", jossa ei ollut kestopäällystettä ja heinä oli vallanut kentän. Kisapaikalla Seppo hoiti puhumisen ja saimme kätevästi kisanumerot. Kävimme lyhyen alkuverkan ennen puhuttelua, jossa kisajärjestäjät mainostivat tulevia tapahtumia ja selittivät käytännön ohjeita. Minulta meni tietenkin kaikki ohi, mutta Seppo tulkkasi tärkeimmät. Pian tämän jälkeen siirryimme isoon bussiin, joka vei meidät kymmenen kilometrin päähän lähtöpaikalle. Bussi oli aivan ammuttu täyteen, joten melko tiiviisti tuli matkustettua. Lähtöpaikka sijaitsi Niva II maantiellä eli keskellä ei mitään. Bussista ulos astuessamme Seppo totesi, että lähtöä oli siirretty aikaisemmista vuosista 350-400m. Oma gps näyttikin maalissa 10.13, joten aikaisemmin matka on ollut alimittainen. Aikaa starttiin oli alle 15 minuuttia, joten verkka jäi hieman vajaaksi. Muutaman aukkarin ehdin vetää ennen starttia. Ilma oli kylmä ja tuulinen. Startti tapahtui minulle epämääräisellä huutokomennolla, mutta olin onneksi valmiina eturivissä. Miliisi ajeli edellä valot vilkkuen, joten eksymisen vaaraa ei ollut.

Seppo oli etukäteen ottanut selvää aikaisempien vuosien tuloksista ja scoutannut muutaman nimen Murmanskin alueelta, jotka saattaisivat olla viivalla. Osa oli paikalla, mutta osa oli jäänyt pois. Tiedossa oli kuitenkin, että muutama minua kovempi tai ainakin samantasoinen juoksija oli viivalla. Venäläiset olivat selkeästi tietoisia suomalaisten tulosta, koska päät kääntyivät lähdön jälkeen minuun päin. Totesin venäläisten tarkkailevan, joten siirryin kärkeen vetämään porukkaa. Sain samantien seuraa kahdesta juoksijasta, jotka ottivat peesin. Reitin eka kilometri juostiin alamäkeen, joten annoin kehon rauhassa lämmetä. Rullailin melko kevyellä tunteella ekan kilsan 3.09. Kaksi seurasi, muut alkoivat jäädä. Toisella kilometrillä oli tasaisempaa ja muutama ylämäki ja kello napsahti 3.17. Samantien kahden kilometrin väliajan jälkeen toinen venäläisistä tuli rinnalle ja katsoi minuun päin. Mies nosti reilusti vauhtia ylämäkeen ja jäin jälkeen. Vauhtini pysyi samana (3.17), mutta venäläinen juoksi tonnin lähelle kolmea minuuttia. Toinen venäläinen hyytyi peesiini noin kilometriä myöhemmin. 4-6 kilometriin oli pitkiä alamäkiä, jotka näkyivät väliajoissa. Viides kilsa tuli 3.06 ja kuudes 3.07. Juoksu pysyi vielä hyvin kasassa, mutta ero kasvoi pikkuhiljaa kärkeen. 7. ja 8. kilsa olivat melko tasaisia, mutta sain pidettyä hyvän vauhdin yllä (3.14, 3.13). Kahdeksan kilsan kohdalla maisema alkoi näyttää tutulta, joten uskalsin alkaa puristamaan oikein kunnolla. Ohitimme valtavan alumiinitehtaan, jonka juurelta tiesin matkaa olevan enää vähän. Toiseksi viimeisellä kilometrilla oli koko kisan kovin ylämäki, joten 9. kilometri oli koko kisan hitain (3.20). Mäen päältä oli maaliin kilometri, mutta olin jo aivan puhki. Onneksi loppu oli enää alamäkeen rallattelua, joten sain puristettua loppuun vielä hieman kiriä. Maalissa olin ajassa 32.25, joka on ylivoimaisesti kovin mantiekympin aikani. Toki reitti oli yhdensuuntainen ja laskuvoittoinen, mutta silti juoksu oli erinomainen. Terwassa vaivanneet hengitysvaikeudet olivat poissa. Siitä huolen piti kylmä ja tuulinen keli.




Maalissa menin suoraan sisälle, koska jäätävä tuuli kylmetti todella nopeasti. Voittajan kanssa muita odotellessa yritimme käydä keskustelua, mutta yhteistä kieltä ei löytynyt. Voittaja näytti hyvävoimaiselta, joten aivan täysillä mies ei tainnut juosta. Voittajan aika oli 31.40. Myöhemmin selvisi, että voittaja oli Severomorskista läheltä Murmanskia. Mies oli alueen kovin juoksija (Moskovan maraton 2016 2.24), joten tasoa löytyy myös tuolta alueelta. Sain yllättävän suuret aplodit palkintojenjaossa, joka pidettiin heti kisan jälkeen sisätiloissa. Muutenkin venäläinen juoksukansa vaikutti erittäin ystävälliseltä ja kohteliaalta. Kovasti meitä kyseltiin muihinkin Murmanskin alueen kisoihin, mutta aika näyttää. Toinen yllätys koitti palkintojenjaossa kun hieman yllättäen Seppo kuulutettiin kakkoseksi palkintopallille sarjassa 40-50 v. Loistavan lopun ansiosta Seppo kiri pallille muutamien sekuntien erolla kilpailijoihinsa ajalla 40.09. Ei hassummat sijoitukset pieneltä porukaltamme. 

Kisan jälkeen kylmä suihku ei kiinnostanut, joten palasimme hotelille huoltoon. Pikaisen suihkun jälkeen lähdimme kotimatkalle. Kävimme syömässä paikallisessa Esson baarissa hodarit, jonka jälkeen ajelimme Alakurttiin saakka. Siellä viimeinen tauko ennen rajaa ja takaisin Suomeen. Koko reissu oli melko tiivis, mutta erittäin onnistunut ja mielenkiintoinen. Reissu avasi silmiä ja oli oikein piristävä kokemus jo ehkä hieman rutinoituneeseen kilpailumatkailuun. Venäjällä kilpaileminen ei missään nimessä ole helppoa, mutta hyvin suunniteltuna suosittelen kaikille. Tällä kertaa kilpailtiin oikeasti erilaisessa kulttuurissa. Seuraavan kerran kilpailen täysin päinvastaisessa kulttuurissa Tukholman lintukodossa ensi viikon keskiviikkona. Matkana 10 000m ja tavoitteena Kalevan kisoihin riittävä tulos!    

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Göteborgsvarvet & Terwamaraton


Maanantai
ap: 6 km
ip: 3 km + 3x(90,60,30s) + 2 km

Tiistai
ip: 8 km

Keskiviikko
ip: 5 km + 3 km 3.38/km + 4x20s + 2 km

Torstai
Lepo

Perjantai
ip: 6 km + 4x100m

Lauantai
ap: 3 km
ip: 2 km + Göteborgsvarvet 1.13.07 49.

Sunnuntai
ip: 9 km

Yhteensä: 75 km

Kaksi viikkoa on kulunut ja samalla kilpailutahti on kiihtynyt. Takana ovat viikko sitten juostu Göteborgin puolimaraton ja eilen juostu Terwamaratonin kymmenen kilometriä. Göteborgin kisa oli kevään pääkisa ja Terwalle osallistumisen tein muutamaa päivää ennen starttia. Toinen kisoista sujui hyvin ja toinen meni penkin alle.

Matkustin Göteborgiin edellisenä päivänä lentäen yksin, koska matkakumppanini Vellu arpoi viimeiseen saakka osallistumistaan. Lopulta Vellu päätti osallistua, mutta lensi paikalle vasta kisa-aamuna. Minä kulutin perjantai-illan hotellilla, jonka yhteydessä oli myös kisan expo. Muutenkin hotellin valinta meni nappiin, koska sieltä oli kisa-aamuna kuljetukset lähtöalueelle. Kävin myös kevyen lenkin kiertelemässä ja löysin myös Ullevin kuuluisan stadionin. Jalat tuntuivat oikein hyviltä.

Kisapäivä alkoi kevyellä aamuhölkällä, jonka jälkeen Vellu saapui hotellille. Kävimme yhdessä aamupalalla ja näimme pekonia ja makkaroita mättämässä muuan Wilson Kipsangin. Naureskeltiin miehen aamupalalle, mutta myöhemmin kävikin ilmi, että mies jätti startin väliin ja oli vain edustamassa. Kisapaikalle siirryimme melko aikaisin, koska meillä ei ollut mitään hajua minkälaiset järjestelyt starttialueella oli. Olimme paikalla klo 11, joten aikaa oli kulutettavana pari tuntia. Makoilimme puistoalueen varjoissa ja ihmettelimme valtavia ihmismassoja, joita alkoi valua paikalle. Lopulta maaliin pääsi yli 40 000 juoksijaa, mutta uskoisin kannustusjoukkoja olleen matkan varrella moninkertainen määrä. Ihmismäärästä huolimatta järjestelyt toimivat erittäin hyvin alueella. Vessoja riitti ja starttikarsinaan pääsi kätevästi. Ainoa asia mikä mietitytti oli kokoajan nouseva lämpötila, joka alkoi hipoa jo pariakymmentä. Hikinen reissu oli tiedossa. Startti tapahtui klo 13, jolloin aurinko porotti todella kuumasti. En ymmärrä miksi startin piti olla päivällä? Tämä on joku pohjoismaiden juttu. Kaikkialla muualla maailmassa startataan aikaisin aamulla, jolloin lämpötilat ovat matalalla.

Lähdin liikkeelle omasta mielestäni rauhallisesti, koska olin kuullut että eka vitonen on melko mutkainen ja mäkinen. Ensimmäinen vitonen jarru päällä 17.18. Tuntuma oli hyvä, joten luottamus oli tapissaan. Heti 5km väliaikapisteen jälkeen fiilikset muuttuivat kun näin Älvsborgin sillan. Aivan järkyttävän kokoinen silta, jonka päälle kiipeäminen tuntui pahalta jo ennen siltaa. Siinä ylämäkeen ja vastatuuleen takoessani heitin jo ennätykselle hyvästit. Huipulle päästyäni alkoi helpotttamaan, koska pitäähän sieltä korkealta tulla alaskin. Seuraava tonni napsahtikin 3.04, joten olin taas pelissä mukana. Kymppi tuli täyteen ajassa 34.06 ja olin löytänyt hyvän porukan. Toinen vitonen oli tullut 16.49. Vauhti oli kiihtynyt, mutta lämpö alkoi tuntua uuvuttavalta. Join ja kastelin itseäni jokaisella juottopisteellä, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Kiihtynyt vauhti kuitenkin piti toiveita yllä.

Kolmas vitonen oli edelleen ihan hyvä, koska siihen kului aikaa 17.10. Olin ennätysvauhdissa ja matkaa oli jäljellä 6 km. Matka alkoi kuitenkin painaa ja reitti muuttui taas mäkisemmäksi. Vauhti tippui liikaa. 15-20km meni aikaa 17.59 ja ennätys meni siihen. Loppuaika oli 1.13.07 ja sijoitus 49. Maalissa olin kuitenkin tyytyväinen, koska olosuhteet ja reitti eivät olleet optimaalisia. Muutenkin olen todella huono hellejuoksija, joten mukava saada onnistuminen kuumissa olosuhteissa.

Maanantai
ap: 12 km + 3x100m

Tiistai
ip: 10 km + 2x100m

Keskiviikko
ap: 3 km + 3x(90,60,30s) + 2 km
ip: 5 km

Torstai
Lepo

Perjantai
ip: 8 km + 2x100m

Lauantai
ap: 3 km
ip: 6 km + Terwamaraton 10 km 33.54 4. + 4 km

Sunnuntai
ip: 21km

Yhteensä: 89 km

Göteborgin jälkeinen alkuviikko oli vaikea. Olin väsynyt ja juokseminen sattui. Asfaltti oli hakannut lihaksiston melkoisen huonoon kuntoon, joten ajattelin jo jättäväni Oulun 10km välistä. Palautuminen kuitenkin kiihtyi muutaman päivän jälkeen, joten päätin startata. Jalat tuntuivat kohtuullisen hyvältä kisapäivänä, joten odotukset nousivat kisan suhteen.

Kisassa oli mukana viime vuoden neljän kärki eli Vattulainen, Nikkanen, Poutiainen ja minä. Sovimme Poutiaisen kanssa vuorovedosta, joka onnistui hyvin 4 km saakka. Ensimmäinen 3 km juostiin vastatuuleen, mutta etenimme silti 3.14-3.19/km. Tässä vaiheessa kaikki sujui hyvin. Juoksu oli helppoa ja rentoa. Kolmosen kohdilla huomasin hapenottoni olevan jo melko tiukilla, mikä hieman ihmetytti. Viimeistään neljän kilsan kohdilla tiesin homman kaatuvan. Hengitys alkoi vinkua ja hapenotto oli pinnallista. Putosin Karin peesistä jossain vitosen kohdalla ja jäin yksin juoksemaan. Juoksu meni kokoajan vaikeammaksi ja vauhti alkoi pudota. Juoksu näytti (ja kuulosti) todella pahalta, mutta päätin juosta maaliin. Kari juoksi 10-15s päässä, mutta eroa ei näyttänyt syntyvän enempää. Yritin kiristää, mutta en saanut mitään irti. Hengitys vaan paheni ja tuntui kuin olisin hengittänyt pillin kautta. Hengitykseni kuulosti kuin sikaa olisi tapettu, mutta en antanut sen häiritä. Maaliin oli joka tapauksessa tultava jalan, joten sama oli juosta maaliin saakka. Maalilinja armahti ajassa 33.54, joka oli itseasiassa pienoinen yllätys. Kuvittelin vauhdin olleen hitaampi. Maalissa sain normaalia kauemmin haukkoa henkeä. Järjestys maalissa oli tismalleen sama kuin vuosi sitten, mutta hieman harmitti vanha virsi. Siitepölyjä oli liikaa ilmassa, mikä näkyi tylysti taas kerran hengityksessä. Göteborgissa näitä ongelmia ei ollut, joten olisiko siellä mennyt pahin vaihe jo ohi? Monella muullakin oli oireita eilen, joten lämmin alkukesä on selkeästi aikaistanut pahinta siitepölykautta myös pohjoisessa. Toivottavasti se myös lyhentää pahinta pölykautta ja helpottaa loppukesää. Nyt mennään viikko kerrallaan ja katotaan mihin suuntaan tämä etenee. 


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Vuoden paras kulku

Maanantai
Lepo

Tiistai
ap: 6 km
ip: 3 km + 10 km VK 34.20 + 3 km

Keskiviikko
ap: 7 km
ip: 10 km

Torstai
ap: 9 km
ip: 10 km

Perjantai
3 km + 8x1000m pal.2´(3.18, 3.17, 3.17, 3.14, 3.17, 3.14, 3.14, 3.10) + 2 km

Lauantai
ap: 8 km
ip: 7 km

Sunnuntai
ip: 15 km

Yhteensä: 103 km

Tällä viikolla teemana oli palautella elimistöä ja lisätä vauhtia koviin harjoituksiin. Peruslenkit olivat melko lyhkäsiä, mutta viikon kaksi kovempaa harjoitusta onnistuivat erittäin hyvin. Tiistaina ohjelmassa oli TV-kova 10 km. Valmentaja arvioi vauhdin noin 3.30/km, mutta vauhti kiihtyi hieman tuosta. Vedin aika hätäiset verkat ja lähdin latomaan Talvisarjajuoksun 10 km:n reittiä. Vauhti oli heti alle 3.30/km, joten ajattelin mennä enemmän tunteella. Kelloa katsoin tasakilometreillä ja kääntöpaikalle asti vauhti pyöri 3.25-3.30 välillä. Kääntyessä väliaika oli 17.20, mutta en uskonut vastatuulen takia vauhdin kiihtyvän paluumatkalla. Olin kuitenkin väärässä, koska huomaamatta vauhti nousi 3.20-3.25 väliin. Annoin mennä sen kummemmin ajattelematta. Kerrankin sai nautiskella oikein kunnolla. Toinen vitonen tuli tasan 17 minuuttiin, joten kymppi meni puolihuolimattomasti 34.20. Kulku oli ylivoimaisesti vuoden parasta. Tällä treenillä jaksaa taas pari vuotta kyntää.

Viikon toinen kovempi treeni oli 8x1000m radalla. Sää oli lämmin, mutta melko tuulinen. Tavoitteena oli juosta tonnit läpi mahdollisimman helposti ja suurempia puristamatta. Onnistuin mielestäni melko hyvin ja vauhdit osuivat 3.10-3.18 väliin. Veikkaisin, että kympin kisavauhti sijoittuu samaan haarukkaan tällä hetkellä.

Viikonloppu oli poikkeuksellisen kevyt, koska kevään suurin koitos lähestyy. Lauantaina hölkkäilin pari kevyttä verkkaa ja sunnuntaina kävin Miikan kanssa kevyen 15 km. Ensi viikolla haetaan hyvää virettä viikonlopun puolikkaalle. Perjantaina matkustelen Göteborgiin ja lauantaina pitäis hyökätä tosissaan ennätyksen kimppuun!

maanantai 7. toukokuuta 2018

44. Lohijärven Vappujuoksu

Vappuhölkkä 2018. Kuva: Matti Tennilä

Maanantai
ap: 8 km
ip: 14 km

Tiistai
ap: 7 km
ip: 2 km + 10 km VK 36.09 + 3 km

Keskiviikko
ip: 20 km

Torstai
ap: 2 km + 5 km reipas 4.00/km + 10x20s ylämäkeen + 2 km
ip: 8 km

Perjantai
ap: 10 km
ip. 8 km

Lauantai
ap: 3 km + 3x2km (6.58, 6.46, 6.40) + 2x1km (3.15, 3.12) pal.2´+ 3 km
ip: 7 km

Sunnuntai
ip: 23 km

Yhteensä: 143 km

Maanantai
ip: 6 km + 3x100m

Tiistai
ap: 4 km
ip: 6 km + Lohijärven Vappujuoksu 5 km 16.07 1. + 5 km

Keskiviikko
ip: 17 km

Torstai
ap: 8 km
ip: 10 km

Perjantai
Lepo

Lauantai
ip: 2 km + 13 km VK 3.41/km + 2 km

Sunnuntai
ip: 24 km

Yhteensä: 102 km

Viime viikon alkuviikon kova oli VK-kymppi, jonka juoksin Koskenkyläntiellä. Sää oli melko karmea, mutta ekan vitosen vastatuulen jälkeen vauhdit nousivat mukavasti. Lopussa juoksin jo 3.25/km vauhdilla ja loppuajaksi sain 36.09. Keskiviikkona palauttelin yhden pidemmän siivun (20km) ja torstaina aamupäivällä kävimme Vellun kanssa juoksemassa reipasta ja mäkeä. Reipas ei tuntunut oikein missään, mutta lyhyissä mäkivedoissa tuntui jo uutta ärsykettä. Perjantaina pari kevyttä lenkkiä, jotka palauttivat ihan mukavasti lauantain kovaan. Ohjelmassa lauantaina oli 3x2km + 4x1km, mutta jätin lopulta kaksi viimeistä tonnia juoksematta. Vauhdit karkasivat Jannen asettamista ajoista jo 2 km vedoissa, mutta annoin mennä kun kulki. Tonneissa sitten tilanne tasoittui. Vellu heitti kesken jo aikaisemmin, mutta minä jatkoin vielä pari tonnia vauhdikkaasti. Kahden tonnin vedon jälkeen tuntui, että oli kuritettu kroppaa tarpeeksi. Välillä on järkevää tehdä näitä päätöksiä. Liian monesti olen vääntänyt väkisin treenit loppuun. Ehkä sitä alkaa pikkuhiljaa oppia.

Sunnuntaina juoksin kevyen 23 km, jonka aikana tunsin jo kropan aika väsyneeksi. Maanantaina olinkin aivan montussa ja raahauduin illalla 6 km hölkän läpi. Hieman mietitytti seuraavan päivän kisa, mutta yökin tekee ihmeitä palautumisen kannalta. Seuraavana aamuna juoksu tuntui jo hieman paremmalta, mutta mitään lentoa ei todellakaan askeleessa ollut.

Ajelimme Vellun kanssa Lohijärvelle hyvissä ajoin, joten pääsimme aistimaan perinteistä hölkkätapahtuman tunnelmaa. Porukkaa oli kohtuullisen hyvin liikkeellä ja erityisesti runsas lasten määrä ilahdutti. Paikalla oli paljon tuttuja, joiden kanssa tuli vaihdettua kuulumisia ennen verkkaa. Alkuverkassa tuntuma oli taas hieman parempi, joten pikkuhiljaa luottoakin alkoi löytymään. Valmistelut ennen starttia sujuivat vanhaan malliin ja kisafiilis alkoi nousta.

Lohijärven reitti ei ole kovinkaan tasainen, mutta mielestäni kuitenkin melko nopea. Ensimmäinen kilometri on alamäkeä, jonka jälkeen jatketaan kumpuilevaa maantietä kääntöpaikalle. Samaa reittiä siis takaisin, joten lopussa on uuvuttava nousu maaliin. Kisa starttasi vauhdikkaasti alamäkeen ja lähdin hakemaan omaa vauhtiani. Kello näytti alamäkeen 2.50/km, mutta silti olin vasta sijalla 3. Tuttu mies lähiseudulta vaahtosi kärjessä (täysillä?), joten en huolestunut tilanteesta. Sama kaveri vetää vuodesta toiseen samalla taktiikalla. Saavutin kärjen hieman ennen ensimmäistä kilometriä, jonka jälkeen siirryin vetovuoroon. Maalissa eroa alun sinkoilijaan oli 1,5 minuuttia minun edukseni. Kaikki tyylillään, mutta eikö kannattaisi jo ottaa opiksi?

Lopulta Mikkel Knif oli ainoa, joka pystyi seuraamaan. Mikkel veti tiukasti peesissä kääntöpaikalle saakka, jonka jälkeen tein rytminvaihdoksen. Vastatuuleen lähdettäessä en halunnut peesaajaa mukaan, joten kiristin pikkuhiljaa eroa välillemme. Mikkel taipui ja maalissa eroa oli 20 sekuntia. Viimeinen nousu maaliin oli todella tuskainen, mutta sain väännettyä sen mielestäni hyvin 3.15/km vauhdilla. Loppuaika 16.07 oli ihan ok. Kolmantena maaliin tuli Vellu 41 sekuntia perässä. Loppujen lopuksi hyvä juoksu, vaikka kroppa ei täysin palautunut ollutkaan. Loppuviikko menikin hieman koomassa. Olotila oli väsynyt ja jalat olivat raskaat. Muutin ohjelmaa ja pidin ylimääräisen lepopäivän perjantaina, koska olo oli karsea. Se oli hyvä päätös, koska seuraavana päivänä VK kulki jo kohtalaisesti. Sunnuntaina kävin vajaan 25 km juoksemassa ja tuntuma alkoi parantua.

SM-maastot jäivät siis välistä, koska viime vuosina maastojen aikaan hengitykseni on ollut totaalisen pihalla. En halunnut ottaa riskiä tukehtua taas kerran, vaikka kuntoa 4 kilsan matkalle alkoi löytyä juuri sopivasti. Toinen syy on se, että olen järkyttävän huono maastojuoksija. Pysyn jatkossakin maantiellä ja saatan tehdä satunnaisia vierailuja radalle. Todennäköisesti olen jo nyt hyvin lähellä 5000m rataennätyskuntoa, joten hyvät vitosen kisat saattavat kiinnostaa kesällä. Tämä kuitenkin riippuu hyvin paljon keuhkoista, jotka viime kesänä olivat totaalisen pihalla. Toivotaan viileää ja sateista kesää! Ainakin tällä hetkellä pohjoisessa pärjätään hyvin hengityksen suhteen, koska lunta on reilusti ja vettä satelee. Seuraava kisa on vajaan kahden viikon kuluttua Göteborgsvarvetissa, jossa juoksen puolimaratonin. Usean vuoden haave juosta maailman suurimmassa puolimaratontapahtumassa toteutuu siis tänä vuonna. Mielenkiintoista on nähdä mihin pääsen pitkästä aikaa puolikkaalla!